Kirjoitukset avainsanalla Satokausi

Tämä omenapiirakka on jälleen makumuisto vuosikymmenten takaa ja aina kotimaisten omenoiden kypsyessä ajankohtainen. Piirakan täytteeseen käytetään todella runsaasti omenoita ja se kuorrutetaan paahtuneilta manteleilta maistuvalla murupinnalla.

Ohjeen määrillä saa pelillisen piirakkaa (60 cm uuni). Taikinan määrät on helppo jakaa ja tehdä taikinaa esim vain 1/3, josta saa piirakan pyöreään n. 28cm vuokaan.

Ainekset; 

300 g voita

3 dl sokeria

3 kananmuna

7,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat lisätään joukkoon yksitellen, koko ajan massaa sekoittaen. Kuivat ainekset sekoitetaan ensin yhteen ja sen jälkeen voiseokseen. Valmis taikina levitetään tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Pohjaa esipaistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Omenat leikataan ohuiksi lohkoiksi ja lohkot levitetään vahvaksi kerrokseksi paistetun pohjan päälle. Omenoita ei tarvitse kuoria. Määrällisesti omenoita tarvitaan n. 10-15 kpl. Määrä riippuu täysin omenoiden koosta. 

Murupinta

200 g voita

2dl sokeria

150g mantelirouhetta

4 dl vehnäjauhoja

3 tl kanelia

Murupinnan ainekset sekoitetaan tasaiseksi. Muruaines levitellään omenoiden päälle nokareina, tasaisesti ympäri piirakkaa.

Piirakkaa paistetaan vielä 175 asteessa (25-)30 minuuttia (paistoaika on riippuvainen uunista, joten paiston viimeisillä minuuteilla kannattaa seurata kypsyyttä ja pitää huoli, ettei piirakka paistu pinnastaan liikaa).

Satokauden herkkuleivonnainen, jonka voi myös pakastaa. 😍

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämäni kahdesta miehestä kumpikaan ei voi syödä omenaa. Toinen on todella allerginen omenalle ja toinen tulee muuten vain huonovointiseksi niistä. Se on harmi, koska itse pidän omenasta tuoreena, leivonnassa, hillosäilykkeinä ja vaikka ruuan laitossa. Sitten tänä vuonna, kun päärynäpuuni tuotti ihan valtavan sadon, ajattelin kokeilla jalostaa päärynöistä samoja tuotteita joita normaalisti teen omenasta. Vaikka koostumus ja maku ei ihan vastaa toisiaan, ajattelin silti kokeilla pistää saunan tuleen kattoa mitä tulee. 

Nämä oman puun päärynät ei muistuta lainkaan niitä päärynöitä, joita kaupasta ostetaan. Näiden malto on tiiviimpi, tosin rakeinen kuten isoissa ulkomaan päärynöissäkin. Tiiviydestä johtuen mehukkuus ei liioin vastaa välttämättä edes kotimaisen kiinteän omenan mehukkuutta, vaikka mehukkuteen vaikuttaa kovasti hedelmän kypsyysaste. Päärynöiden työstäminen on työlästä, koska ne ovat pieniä. Puhtaita ne tosin ovat, mutta eipä tainnut tänä vuonna madot omenoitakaan vaivata.

Joskus olen tehnyt hillottuja omenoita ja myös kokeillut hillota päärynöitä, mutta jotenkin se pelkkä sokeriliemi palasten välissä ei tunnu suussa hillonkaltaiselta. Siksi olen lisännyt hillottujen omenoiden joukkoon pienen määrän omenasosetta, jolloin lopputulos on ollut täydellinen. Tätä kohti siis nyt päärynöidenkin kanssa.

Ensin soseen valmistus; Viidestä litrasta perkaamattomia pikkupäärynöitä tuli kolmisen litraa päärynälohkoja. Halusin puhdistaa siemenkodat ja kannat pois, koska halusin soseesta puhtaan näköistä, enkä tiedä tulisiko päärynäsoseesta omenasoseen tapaan ”tikkuista”, jos sosemyllyyn pistetään omenat siemenkotineen kaikkineen. En siis ottanut riskiä, vaan kattilaan meni ainoastaan puhdistettuja päärynälohkoja.

Lohkojen joukkoon lisäsin vettä niin paljon, että vesipinta nousi päällimmäisten lohkojen alapintaan. Noin 30 minuutin keittämisen jälkeen lohkot olivat niin pehmeitä, että ne saattoi survoa sosemyllyn läpi. Päärynästä ei oikein tahtonut saada ihan niin sileää survosta, kuin omenasta tapaa tulla. Syynä tähän se päärynän rakeisuus. Sen jälkeen, kun olin (turhaan) yrittänyt poistaa rakeisuutta pyörittämällä sosetta uudelleen myllyn läpi pienemmällä sihdillä, päätin keitellä soseen kasaan. Että jos se rakeisuus pehmenisi. Keitin sosetta noin 20 minuuttia, mutta rakeisuus ei vieläkään hävinnyt. Surauttelin sosetta sauvasekoittimella ja vasta sitten olin tyytyväinen sen koostumukseen. Sose on yllättävän tummaa, eikä väri muistuta lainkaan omenasoseen väriä. Mutta eihän se omenaa olekaan... 

Hillottujen päärynöiden tekeminen on melko työlästä, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Päärynät kuoritaan ja pilkotaan kuutioiksi. Kuutioita minulla oli noin 1,5 litraa. Tähän määrään laitoin vettä 1,5 desin verran sekä 750g hillosokeria. Kiehuttelin ensin päärynöitä hissuksiin sekoitellen noin 15 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin sokerin mukaan ja jatkoin keittämistä noin 10 minuuttia. Lopuksi lisäsin mukaan ruokalusikallisen vaniljasokeria. 

Lajikkeesta ja poiminta-ajankohdasta voi olla paljolti kiinni, kuinka kauan päärynöitä pitää keittää, joten on tärkeää sekoitella, maistella ja seurata päärynöiden pehmenemistä. Niistä on kuitenkin tarkoitus tulla kasassa pysyviä sattumia, eikä niiden saa hajota täysin keitettäessä.

Lopuksi lisäsin tekemäni päärynäsoseen hillottujen päärynäkuutioiden kanssa samaan kattilaan ja kiehuttelin koko settiä sekoittaen noin 5 minuuttia Tämän jälkeen tölkitin soseen lasipurkkeihin ja osan säilöin pakastimeen

Ja päärynällehän se maistuu! 😋

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hillokokeilun jäljiltä päätin kokeilla jotain hieman vähemmän kirpsakkaa ja löysinkin Dansukkerin sivulta ohjeen Lempeään Karviaishilloon.

Ainekset

1,5 kg karviaisia

0,5 dl vettä

1 rkl raastettua inkivääriä

0,5 kg banaania

1 kg hillosokeria

Marjat perataan taas saksilla ja sillä kovalla työllä ja vaivalla. Vesi, inkivääri ja marjat laitetaan kattilaan ja niitä keitetään noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen keitetyt karviaiset ja banaanit soseutetaan tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Soseeseen lisätään sokeri ja sitä kiehutellaan hiljaksiin ja sekoitellen noin 10 minuuttia.

Banaanista johtuen sose on tosiaan pehmeämmän makuista kuin aiemmin tekemäni hillo, mutta en kyllä osaa näistä suosikkia nimetä.

Joululahjakausikin tuli sitten korkattua... Nämä kun on minun ensimmäiset ruokalahjat tulevaan jouluun!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hilloja keittelen useimmiten ihan hillosokeripussin kyljessä olevalla ohjeella ja sillä kyllä saa aikaan aivan satumaisia hilloja. On sitten kyse mansikasta, puolukasta tai vaikka mustikasta. Karviaisia harvemmin tulee hilloksi keitettyä, mutta kun tätini oli kerännyt minulle valmiiksi puolisen sankoa punaisia karviaisia, näin ainoana vaihtoehtona tehdä niistä talveksi kesäisiä makumuistoja.

Lueskelin erilaisia ohjeita ja yllätyin siitä, kuinka karviaista suositeltiin maustamaan hyvinkin eksoottisilla mausteilla; mm. inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla… Niinpä otin kopin tästä ja testasin ensin kardemumman.

Ainekset;

2 litraa punaisia karviaisia

4 dl vettä

1 kg hillosokeria

1 rkl vaniljauutetta

2 tl jauhettua kardemummaa

Karviaiset perataan saksilla ja huuhdellaan. Vesi, sokeri ja vaniljauute keitetään liemeksi. Sokerin sulamisen jälkeen lientä kiehutellaan muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan lisätään marjat. Jostain lukemastani jutusta oli jäänyt mieleen ”vinkki”, että jos karviaiseen pistää neulalla reijän, se pysyy keitettäessä ehjänä. Koska perkaamisessa oli jo riittävästi näpertämistä ja touhua, en sitten millään enää jaksanut lähteä pistelemään neulaa joka-ainoaan marjaan, vaan pistelin summanmutikassa marjoihin reikiä, kun lisäsin niitä liemeen. Ja kuinkas ollakaan! Ensimmäiset pistämättömät marjat poksahtelivat muusiksi heti keittämisen alkumetreillä, mutta hilloon jäi kun jäikin mukavasti sattumia ehjäksi jäävistä marjoista. Keittelin hilloa noin 20 minuuttia välillä sekoittaen ja lopuksi maustoin sen kardemummalla. 

Kuuma hillo puhdistettuihin tölkkeihin ja jäähtymisen jälkeen viileään odottamaan talven tarpeita.

Aika kirpeä, mutta varsin maistuva tapaus! 😊

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat