Aikomukseni hyödyntää vanhoja kirjoja askartelussa ei ollut alkumetreiltään se helpoin tie… Liekö vaatimukset sitten olleet liian korkealla, mutta en ajatellut kriteereitä löyhentää.

  • Kirjojen tuli olla pokkareita – Koska en kyllä malttaisi silputa kovakantisia kirjoja. Kovakantisten hinta kirpputorillakin on korkeampi kuin pokkareiden ja mulla olis niille kyllä muutakin käyttöä kansineen kaikkineen, jos malttaisin askartelua varten niitä ostaa.
  • Kirjojen ei saanut olla suomenkielisiä – Voin kuvitella kuinka kirjan sivuja sisältävän hässäkän joukosta osuisi silmään jokin asiaan kuulumaton ja tunnelman pilaava sana, johon silmä sitten kerta toisensa jälkeen hakeutuisi... Enkä tarkoita, että sanan tai lauseen tarvitsisi olla mitenkään sopimaton. Mikä tahansa lause voisi pitkässä juoksussa jäädä mieleen ja silmäkulmaan kummittelemaan.
  • Kirjojen piti olla mieluusti kellastuneita – Vanhahtava ulkonäkö antaisi kyllä koristeellekin lisää uskottavuutta. Kirjan voisi kai ”vanhentaa” keinotekoisesti viemällä sen ulos joksikin aikaa, mutta nyt puhuttaisiin varmasti ennemminkin viikoista tai jopa kuukausista kuin päivistä. Ihan sellaiseen kokeiluun ei olisi nyt kuitenkaan aikaa.

Kiertelin kirpputoreja ja löysin lopulta kaksi sopivaa kirjaa, jotka päätin silputa ja rakentaa niistä jotain uutta.

Askarteluun olin varautunut kirurgin veitsellä, mutta ei sitä irrottamisvaiheessa tarvittu. Pokkareista irtosi sivut todella nätisti kun ne yksitellen ja rauhassa irrotti ihan vain vetämällä.  Sivujen muokkaaminen suppilon muotoon oli sitten hieman haastavampaa. Kun olisi kuitenkin suotavaa, että ne suppilot olisi suurin piirtein saman kokoisia ja –muotoisia. Niinpä tein kartongista suppilon sabluunaksi, jonka ympärille aina kiepautin sivun. Suppiloiden teko oli tällä tavalla huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kuin ilman muottia. Kun aloitin sivun kierittämisen aina samasta kohdasta suppilon ollessa samassa asennossa, lopputuloksena syntyi hyvin saman kokoisia ja –näköisiä suppiloita. Suppiloissa käytin kiinnittämiseen ihan perus EriKeepperiä.

Kun valmiita suppiloita oli kasassa melkoinen määrä, leikkasin pahvista sopivan kokoisen pyöreän alustan koristeelleni ja aloin liimaamaan suppiloita sen ulkoreunalle vieriviereen. Kun ulkoreuna tuli täyteen, lähdin liimaamaan toista kerrosta limittäin suppiloiden päälle ja sitten kolmatta ja sitä rataa… Kunnes ympyrän keskusta alkoi lähenemään. Siinä kohdassa oli kaksi etenemismahdollisuutta ja käytin niistä sen, että tein koristeeseen ”keskiympyrän”. Linttasin sisimmät suppilot läjään ja liimasin kirjan sivuista tekemäni ympyriäisen keskustaksi. Toinen mahdollisuus olisi ollut jatkaa suppiloilla täyteen koko keskiö, mutta halusin tästä enemmän kranssin muotoisen.

Takapuolelle liimasin jäykistäjäksi kertakäyttölautasen, jonka alle sujautin liimausvaiheessa rautalankalenkin ripustuskoukuksi. Ja vaikka se takaosa ei mihinkään näy, huolittelin lopulta vielä koko taustan liimaamalla sinne sikin sokin ylimääräiseksi jääneitä kirjan sivuja ja sivuista leikattuja suikaleita.

Multa rupeaa ihan oikeasti loppumaan tila, missä näitä kaikkia kranssejani pitäisin…

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei ihan pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat