Hilloja keittelen useimmiten ihan hillosokeripussin kyljessä olevalla ohjeella ja sillä kyllä saa aikaan aivan satumaisia hilloja. On sitten kyse mansikasta, puolukasta tai vaikka mustikasta. Karviaisia harvemmin tulee hilloksi keitettyä, mutta kun tätini oli kerännyt minulle valmiiksi puolisen sankoa punaisia karviaisia, näin ainoana vaihtoehtona tehdä niistä talveksi kesäisiä makumuistoja.

Lueskelin erilaisia ohjeita ja yllätyin siitä, kuinka karviaista suositeltiin maustamaan hyvinkin eksoottisilla mausteilla; mm. inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla… Niinpä otin kopin tästä ja testasin ensin kardemumman.

Ainekset;

2 litraa punaisia karviaisia

4 dl vettä

1 kg hillosokeria

1 rkl vaniljauutetta

2 tl jauhettua kardemummaa

Karviaiset perataan saksilla ja huuhdellaan. Vesi, sokeri ja vaniljauute keitetään liemeksi. Sokerin sulamisen jälkeen lientä kiehutellaan muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan lisätään marjat. Jostain lukemastani jutusta oli jäänyt mieleen ”vinkki”, että jos karviaiseen pistää neulalla reijän, se pysyy keitettäessä ehjänä. Koska perkaamisessa oli jo riittävästi näpertämistä ja touhua, en sitten millään enää jaksanut lähteä pistelemään neulaa joka-ainoaan marjaan, vaan pistelin summanmutikassa marjoihin reikiä, kun lisäsin niitä liemeen. Ja kuinkas ollakaan! Ensimmäiset pistämättömät marjat poksahtelivat muusiksi heti keittämisen alkumetreillä, mutta hilloon jäi kun jäikin mukavasti sattumia ehjäksi jäävistä marjoista. Keittelin hilloa noin 20 minuuttia välillä sekoittaen ja lopuksi maustoin sen kardemummalla. 

Kuuma hillo puhdistettuihin tölkkeihin ja jäähtymisen jälkeen viileään odottamaan talven tarpeita.

Aika kirpeä, mutta varsin maistuva tapaus! 😊

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019