Kukapa arvaisi, että suorastaan rakastan kukkia...? Kesällä pidän mieluusti koko ajan tuoreita kukkia pöydällä. Luonnon kukat, kasvatetut kukat tai yhdistelmä vähän kaikkea voi päätyä kimppuun. Käytän kimpuissa myös pensaiden oksia ja perennojen lehtiä. Toisinaan asettelen kukat maljakkoon, toisinaan sidon ne kimpuksi.

Tärkeää osaa kimppujen kanssa näyttelee maljakko tai astia, johon kukat asetellaan. Sidotun kimpun varsien ei saa ottaa maljakon pohjaan niin, että kimppu jää kallelleen. Kimpun pitää tavallaan levätä maljakon suulla. Joko siis valitsen riittävän korkean maljakon kukille tai leikkaan varret niin lyhyiksi, että tämä ehto toteutuu.

Kestävyyttä kimpuille saa sillä, että kukkien oksista poistetaan kaikki lehdet oksien veteen osuvilta osin. Lehdet mätänevät nopeasti vedessä, eikä se edesauta kukkien säilymistä ja lopulta mätänevät lehdet ja vesi haisevatkin todella pahalta. Vettä vaihdan parin päivän välein ja nypin kuihtuneet kukat pois joukosta. Näin kimput kestävät kauniina kevyesti viikon päivät ja kimpussa käytetyistä kukista riippuen jopa parikin viikkoa. 

Lupiinit huumaa tuoksullaan kesäkuussa. Nautin niistä ulkona ja sisällä. Asetelmassa mukana koiranputkia ja astiana Arabian maitokannu. Eikä tarvitse sitoa, vaan pelkkä asettelu riittää. 

Koska lupiineja on meidän pihan reunamilla saatavilla ihan reilustikin, kerään toisinaan niitä valtavan määrän sankoon, jonka sitten asetan vanhaan voikirnuun. Tässä asetelmassa mukana myös toinenkin vieraslaji ja siitä syystä vihattukin tatar. Silti minun silmään ihanaa maalaisromantiikkaa 😍

Ennen juhannusta suopursut täyttävät metsät kukinnoillaan. Eipä mökkijuhannus kummempia kukkia kaipaa 😊 Astiana ihan tavallinen ikean kermanekka

Samainen kermanekka pääsee useinkin mökkikukkien maljakoksi. Ihastuttavat päiväkahviseuralaiset 😍

Luonnonkukkia ja vähän niitä kasvatettujakin 😊

 

Ojanpenkalta keräsin mesiangervoja ja heiniä. Mausteena kirjavalehtisen kanukan oksia ja reunoilla kuunliljan lehtiä.

Isäni 70-vuotis syntymäpäiville sidoin kimpun pioneista. Mukaan laitoin hortensian oksia, ojanpenkalta jo kukintonsa päättäneitä putkikasvin kukintoja, jaloangervon lehtiä ja kukintojen nuppuja, kuunliljan lehtiä sekä ohrantähkiä. Astiana shampanjacooleri.

Viimeisin, vaan ei välttämättä viimeinen tämän kesän kimppu on runkoruususta kukintojen painosta katkenneet ja pelastetut oksat sekä kukkivat oreganon varret.  

Tekstiä muokattu 13.8.2019

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019