Se ikä on meillä jo ohi, että olisi tarve valmistautua virpomisretkille ja askarrella ja rakennella niitä virpomisoksia viikkotolkulla etukäteen. Kuitenkin sitä sen verran aikuista ihmistä lapsettaa, että kun ei lapsi tarvitse, niin ei itse malttais toisinkaan olla. Ja sen vuoksi päädyin tänä vuonna koristelemaan pääsiäiseksi pajunoksat höyhenillä.

Yleensä koristeissa tai sisustuksessa suosin väreissä luonnonläheisiä sävyjä, hempeää pastellia ja varmasti kaikkein mieluiten puhtaasti valkoista väritystä ja näiden höyhenten suhteen päätin käyttää viimeksi mainitsemaani.

Ensimmäiset pajunkissat taisin bongata jo ennen joulua… Jos joulun alla puhjenneet pajunkissat melkein harmitti, niin nyt kun kevät oikeasti etenee, niitä on jo ilo havaita. Niinpä tein retken pellon pientareelle ja sieltä lähti pajunoksat mukaan. Hyvin olivat kissaantuneet, kuten poika pienempänä tuumasi…

Ihan perinteisellä tyylillä niputin suurin piirtein saman kokoisia höyheniä 3-5 nippuun ja noin 15cm pitkällä rautalangalla sidoin nipun aina yhteen. Yritin asetella höyhenet niin, että ne sidottuna olisivat mahdollisimman leveällä ja niiden väliin tulisi mahdollisimman paljon ilmaa. Että ne eivät olisi vain suippona höyhennippuna, vaan mahdollisimman pöyhisteleviä ja koreilevia ruusukkeita. Sidontaan käytettävää rautalankaa jätetään sen verran vapaaksi, että niput saa niillä kiinnitettyä oksiin.

Halusin höyheniä ainoastaan oksien kärkiin, joten kiinnitin aina vain yhden nipun / oksa. Ja jos vastaan tuli oikein runsaasti kissaantunut oksa, en laittanut oksaan höyheniä lainkaan. Oikeastaan periaate ”less is more” – toimii tässä koristelussa, kun jo pelkästään ne aidot pajunkissat on niin kauniita.

On harhaluulo, että pajunoksat pitäisi laittaa veteen, vaikka ne elävistä kasveista otetaankin. Pajunoksathan ovat oikeastaan ikikukkia, jos ne jättää kuivilleen Tällöinhän niistä voi nauttia viikkotolkulla, eikä kukinnot etene pidemmälle. Siksi nämä ihastuttajat ovat esillä jo nyt, vaikka pääsiäiseen vielä aikaa onkin.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019