Halloween. Ihan amerikkalainen juhla, mutta minä niin kovasti nautin tästä syksystä, etten voi olla juhlistamatta myös halloweenia. Samoilla lämmöillä menee sitten se kotimainen versio, eli pyhäinpäivä, vaikka pyhäinpäivä onkin luonteeltaan meillä täysin päinvastainen juhla. Jos halloween on riehakas ja humoristinen, niin pyhäinpäivä ei ole sitä. Silloin me käymme läheisten haudoilla ja tunnelma on selkeästi arvokas ja harras.

Keväästä lähtien olen ripotellut muuten lähes täysin valkoiseen sisustukseeni roosaa sävyä ja harvakseen myös kukkakuvioita, koska kukat kuuluvat kesään. Jokunen aika sitten mitta tuli kuitenkin täyteen sitä sorttia. Poistin näkyvistä kaikki tyynyt ja somisteet ja vaihdoin ne valkoisiin. Voi kuinka rauhoittavaksi koti siitä taas muuttuikaan!  Olin jo aiemmin suunnitellut maalaavani tämän syksyn koristekurpitsat ja käyttäväni värinä vaaleanpunaisen eri sävyjä, mutta nyt tästä roosan poistamisoperaatiosta johtuen päätinkin pysytellä täysin valkoisessa. Ja ettäs se minun mielestäni näyttää kauniilta! Pidän kyllä kurpitsoista; pienistä ja isoista, värikkäistä ja värittömistä. Silti tänä vuonna hoidin tämän näin.

Kurpitsat pitää pestä ennen maalaamista. Siis todellakin pestä ja desinfioida, ettei kurpitsan pintaan jää bakteereja ja sieniä, jotka alkaisivat maalin alla muhimaan ja mädännyttämään vihannesparkaa. Pesuveden tein sekoittamalla kloriittia ja tiskiainetta veteen ja annoin kurpitsojen kunnolla uida siinä ennen mekaanista hankaamista ja pesua. Lopuksi huuhtelin ja annoin kurpitsojen kuivua.
 

Maalina käytin Marabun valkoista kalkkimaalia kurpitsaan ja Marabun harmaata helmiäismaalia kurpitsojen jäljellä oleviin kantoihin. Kurpitsat pitää maalata ainakin kahteen kertaan, että pinnasta tulee peittävä.

Näistä kurpitsoista kasasin sitten pöytäkoristeen. Kokonaisuuteen kuuluu kurpitsojen lisäksi valkoiseksi maalattuja kiviä, hopeanharmaita helminauhoja ja hopeasomisteisia lasisia tuikkuastioita. Seuraavat viikot tämä koriste ihastuttaa meidän olohuonetta 😍

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019