Pinterestissä katselin kuvia näistä mitä mielikuvituksellisimmista kuusista, joiden kaartuvasta latvasta mieleen tulee jokin Nightmare before Christmas- tyyppinen satu. Päätin että tänä vuonna haluan totisesti tällaisia tehdä itselleni. Halusin niitä yksittäisinä ja ryhminä. Ihan kaikella tapaa ajattelin tätä ajatusta jalostaa. Ensimmäisen kuusen tein ihan vain testatakseni  kuinka helppoa tai hankalaa toteutus on. No ei ollut hankalaa. Lopulta syksyn mittaan näitä sitten syntyikin sinne ja tänne.

Ihan ensimmäisen kuusen rungon painoin sulana olleeseen syyskukkaistutukseen lankaköynnöksen kaveriksi. Aika kivasti se siihen istahti. Toki tällaisen kuusen latva on raskas ja jos ruukun multa ei nopeasti jäädy ja jäätyessään tukevoita puun seisontaa, puu hyvinkin helposti voi kallistua ja ruveta kenottamaan kuinka sattuu. Tämä puu sai latvaansa roikkumaan punaisen teko-omenan, joka ei sitten kestänyt ulko-olosuhteita, vaan parin viikon päästä heitin sen omenaksi tunnistamattomana kurttuisena pallona menemään.


 

Puun toteutus tapahtuu kieputtamalla rautalankaa työn ympärille ja sitomalla langalla aina tarvittavat materiaalit runkoon. Rautalankana käytetään vihreää puolalle kerittyä rautalankaa.

Kukkapurkkeihin tökättävät puut rakensin seuraavalla periaatteella; Rungoksi valitaan kyllin vahva ja riittävän pitkä oksa (pituudessa pitää huomioida se maahan upotettava osa). Oksan kärkeen latvaksi kiinnitetään rautalangalla kuusen oksa, johon kieritetään rautalankaa ees ja taas melko tiheään niin että kaikki latvan oksat ovat lopulta sidottuna tiiviisti suipon latvan myötäisiksi. Latvaa pystyy tämän jälkeen hieman muotoilemaan ja sen voi taittaa kaartuvaksi hiipaksi.

Tämän jälkeen valitaan sopivan mittaisia ja haarottuneita kuusen oksia, joita sidotaan kuusen alapäähän puun helmaksi. Tässä käytin alla vähän kuin täytteenä ensin oksia, joista olin leikkonut oksien kärjet toiseen havuaskarteluun. Ne eivät näy alta mihinkään, mutta antavat helmalle lisää massaa. Ja tuleepa hyödynnettyä kaikki kerätyt materiaalit… Oksia sidotaan tasaisesti ympäri puuta, kunnes helmassa on riittävästi ja tasaisesti materiaalia. Jonkin verran oksia voi myös sitoa ylemmäs, jolloin helman osuus pitenee, mutta välttämättä se ei ole tarkoituksenmukaista tai tarpeellista. Näiden helmaoksien sidontakohta saadaan piiloon sitomalla vielä pienempiä havuja näkyvissä olevien oksien tyvien päälle.

Jos haluaa pystyssä pysyvän ja jämäkän kuusen, jalka kannattaa valaa betonilla kukkapurkkiin. Tällöin kuusi ei kellahtele ihan herkästi kumoon. Tässä tapauksessa sidontatyö tehdään suoraan siihen valmiina törröttävään jalkaan. Betonin peittämiseksi käytetään sammalia, jäkälää tai vaikka meriheinää.

Nyt viimeksi tein kuusen oksista kaksi saman kokoista pikkupuuta. Nämä asensin takaterassin portin pieliin runkoruusujen tilalle. Takaterassilla ei ollut vielä lainkaan liikaa valoja, joten kiersin näihin 40 valon sarjat ja eipä ne hassummilta hämärissä siinä näytä.

Haaveissa on tehdä vielä jouluksi kolmen puun ryhmä sisätiloihin. Ne ”kuuset” olen ajatellut tehdä tuijan oksista, jolloin joulupuu aidosta materiaalista saadaan myös kuusiallergikon kotiin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat