Olen aiemmin tehnyt näitä lumiukkopipareita piparitaikinasta ja pääksi olen pyöritellyt pallon sokerimassasta. Näin sitten fasen leivontaryhmässä jonkun käyttäneen pään sijaan vihreiden kuulien puolikkaita ja siltä pohjalta mietiskelin toteutukselle eri vaihtoehtoja.

Marmeladin käyttäminen päänä on ehdottoman hyvä ajatus ja tätä leivonnaista raikastava elementti. Vihreät kuulat sensijaan tuntuivat äkkiseltään puolikkainakin hieman turhan suurilta suunnittelemieni pikkuleipien kokoon nähden. Niinpä etsiskelin pienempiä puolipyöreitä marmeladeja ja juuri sopivia löytyi ulkolaisen ruokakauppaketjun valikoimasta... Pikkuleipäpohjaksi valitsin vaaleiden piparien version seuraavalla ohjeella;

  • 150 g voita tai margariinia
  • 2 dl sokeria
  • 1 dl siirappia
  • 2 tl kardemummaa
  • 1tl inkivääriä
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 dl kermaa

Voi sulatetaan kattilassa ja voin joukkoon lisätään siirappi ja mausteet. Kun seos on jäähtynyt Lisätään mukaan vuorotellen yhteen sekoitetut kuivat aineet ja kerma. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja sitä lepuutetaan yön yli jääkaapissa. Taikina nostetaan huoneenlämpöön pari tuntia ennen leipomista, että se pehmenee ja on leivottavissa.

Taikina kaulitaan n. 5 mm vahvaksi levyksi ja siitä otetaan isolla muotilla pikkuleipiä. Pikkuleipiä paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 8 minuuttia. Taikinasta tulee n. 25 isoa pikkuleipää.

Jäähtyneille pikkuleiville asetetaan marmeladipallukka ja pikkuleipä marmeladeineen päällystetään vahvalla pikeerillä.

Porkkananenät pyörittelin oranssista sokerimassasta ja asetin ne vielä kostealle pikeerille. Ajatuksena oli, että näitä pikkuleipiä voi säilöä rasiassa vaikka päällekkäin nenien katkeamatta. Lopuksi pikeerin kuivuttua piirtelin lumiukoille silmät ja ”risukädet” mustalla elintarviketussilla.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat