Joskus aikoja sitten en edes olisi arvannut, että näillä leveysasteilla voisin jonain päivänä syödä päärynöitä omasta puusta, mutta toisen kotini takapihalle olen kuin olenkin istuttanut päärynäpuun. Käytän päärynöitä tuoreena ja vaikka ne ovatkin melko pieniä ja vaativat työstämistä, teen niistä aina syksyisin myös pienen erän hilloa pakastimeen. Puu on nyt 9 vuotta kasvanut paikallaan ja tuottaa satoa noin sangollisen / syksy. Päärynät ovat aika kiinteitä, mutta maku on päärynälle ominainen. Hedelmät myös säilyvät hyvin.

Päärynäpuun ajattelin sopivan ahtaalle rivitalopihalle sen muodon vuoksi. Puu kasvaa korkeaksi ja kapeaksi. Leveyttä toki tulee aikaa myöden, joten leveyssuunnassa 2-3 metriä kannattaa tilaa puun latvukselle varata.

Leikkauksia olen tehnyt harvakseen ja puun muotoilua olen toteuttanut paremminkin taivuttelemalla oksia (päinvastoin kuin omenapuissa) ylöspäin. Taivuttelemisen olen tehnyt vetämällä leveillä naruilla / kuormaliinoilla taivutettavan oksan haluttuun asentoon ja sitonut päät puun runkoon. Kesän aikana narut eivät erotu lehtien seasta ja syksyllä oksat on puutuneet asentoonsa ja narut saa poistaa. Yhden kasvukauden aikana ne eivät vielä ehdi vaurioittaa puuta ja sen kuorta.

Päärynäpuu ei välttämättä vaadi leikkauksia, mutta jos leikata pitää, leikkaus tehdään keväällä ennen silmujen puhkeamista. Lähinnä olen poistanut toisiaan hankaavia oksia ja oksia, jotka kaatuvat maahan päin, eikä niiden taivuttaminen ole järkevää tai mahdollista. Olen myös kokeillut ohjata puun kasvua typistämällä oksia haluttuun suuntaan kasvavan silmun yläpuolelta ja ehkä päärynäpuussa erottuu selkeimmin se, miten puun oksan suuntaan voidaan vaikuttaa. Lopputulos ei kuitenkaan ole mitenkään kaunis, joten tämän kuvassa olevan oksan poistin nyt kokonaan.

Vaikka reilu viikko takaperin tämän leikkauksen suoritinkin, meni hieman myöhäiselle ajankohdalle tämä projekti. Mutta kuten aiemmin jo asiasta mainitsin, hedelmäpuiden leikkausjälkien tulee olla siistejä ja hankin vasta äskettäin riittävän isot sakset tähän hommaan. Enkä jaksa lakata ihmettelemästä suomalaista osaamista; Fiskarsin saksilla kun katkeaa melko pienellä ponnistuksella nätisti isompikin oksa. En enää ikinä osta puutarhatyökalujen halpoja versioita, vaan satsaan mieluummin sen yhden kerran ja nautin kevyestä ja helposta työn teosta.

Ennen/jälkeen kuva on ’hieman’ epäselvä... syynä varmasti vasta-aurinkoon puhelimen kameralla kuvaaminen, sekä se, ettei puun ranka paljon sormea vahvempaa ole. Tarkoituksena on kuitenkin esittää kuinka parin oksan poistolla puun latvus ilmavoituu ja puu ottaa sen muodon, joka on toivottava.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019