Ostin muutama vuosi sitten ystävältäni korkeahkon, kapean laatikoston. Aika epäkäytännöllinen kaluste, mutta kaunis ja mun makuhuoneessa oli juuri sellaiselle kalusteelle hyvä paikka. En sitten tiedä, onko laatikosto alunperin tarkoitettu CD-säilytyskalusteeksi koska laatikoiden koko viittaisi siihen, mutta en ole edes ikinä kokeillut tunkea levyjä laatikoihin, koska mulla se toimii parhaiten semmosen pienen sälän säilytyspaikkana.

Laatikoston materiaali on kovapuuta, mahdollisesti akaasiaa, tai sitten jotain muuta matojen reijittämää ainesta ja alunperin pintakäsittelynä oli antiikkipetsaus. Kokeilin sitten valkoisella kalustelakalla tehdä pintaan rösöisen vaalean pinnan, jossa erottuu pensselin jäljetkin. Jonkin aikaa kaluste sellaisena kelpasi, mutta sitten sen keskeneräiseltä tuntuva ulkonäkö alkoi ahdistaa ja hioin ja maalasin sen valkoisella kalustemaalilla. Ja sen jälkeen ihmettelinkin, että miksi en tehnyt tätä jo aikaa sitten tai jopa alunperin...???

Ikävä puoli tässä on nyt se, että mulla ei ole lähtö- ja välitilanteesta ainuttakaan kuvaa...

Nyt päätin kokeilla Clas Ohlsonin posliinisia ruusunuppeja tähän lipastoon. Kun tuunaamaani talonpoikaiskaappiin en halunnut niitä pistää, kun ei ne oikeen siihen kuuluneet. ...ja ne jäi kuitenkin mieltä vähän vaivaamaan.

Vetimistä oli jäänyt melko kovat painaumat laatikon etulevyyn ja koska ei yhtään huvittanut ruveta pakkeloiman ja hiomaan ees ja taas, hyödynsin vielä vanhojen rengasvetimien koristeelliset prikat ruusuvetimen alle. Maalasin ne vaan ensin hopeaspraylla, että istuisivat yhteen näiden ruusujen kanssa.

Ja voi hyvän tähren, mikä karamelli tästä lipastosta nyt sitten tuli!!! ❤️

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei ihan pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista