Piimävelli. Sitä joko inhoaa tai rakastaa. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kovin usein sitä ei tule keitettyä, koska sen syöminen kallistuu helposti ylensyömiseen ja kun kukaan muu ei meillä siitä piittaa, niin harvoinpa viitsii pelkästään itselleen tätä laittaa. Tänään tuli sitten se poikkeus. Olin yksin kotona koko sunnuntain ja päätin jo eilen, että lohduttelen piimävellillä itseni tiedottomaan tilaan.

Piimävellin resepti ja sisältö saattaa muuttua hyvinkin paljon ihan jo eri kylien välillä. Etelä-pohjanmaa on laaja ja velliin voi alueesta riippuen kuulua mm. riisit, makaroonit tai rusinat. Tai jopa kaikki ne yhdessä. En tiedä onko oma reseptini perintö Lapualaislähtöiseltä mummoltai vai Kuortaneella syntyneeltä äidiltäni. Mielestäni molemmat ovat vellin samalla tapaa keittäneet, eikä ikinä ole ollut erimielisyyttä siitä, mitä velliin kuuluu laittaa. En liioin ole ikinä kirjoittanut määriä muistiin, vaan velli on rakentunut muistin ja maistelun pohjalta. Tässä kuitenkin suurinpiirtein ohje siihen, kuinka vellini keitän:

Ainekset

  • 1 l vettä
  • 0,5 l piimää (käytin ihan tavallista, rasvatonta piimää)
  • 1 dl siirappia
  • 1,5 tl suolaa
  • n. 500g kotijuustoa

klimpit

  • 2 munaa
  • 3 dl maitoa
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl sokeria
  • n. 5 dl vehnäjauhoja (määrä saattaa olla enemmän ja sen tuntee sekoittaessa käteen, kun taikina on sopivaa)

Vesi laitetaan n. 3 litran kattilaan kiehumaan. Klimppitaikina valmistetaan sekoittamalla puuharukalla ensin muut aineet ja lisäämällä nesteseokseen jauhot. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikinasta tulee sitkeää, mutta ”löysähköä”.

Kun vesi kiehuu, tapaan pudotella klimppitaikinaa kahta ruokalusikkaa apuna käyttäen kattilaan. Loppuvaiheessa tavaraa alkaa olla jo melko paljon kattilassa, mutta sitkeästi pudottelen kaiken taikinan pienissa erissä mukaan. Klimppien teon välissä kannattaa aina silloin tällöin sekoitella keitosta, etteivät taikina ja klimpit paakkuunnu ja tartu pohjaan. Klimppejä keitellään lopuksi n. 5 minuuttia ja samalla tapaan vielä kauhalla pienistää isompia klimppejä puoliksi, koska klimpit paisuvat kypsyessään ja toisista tulee sitten jo vähän turhan suuria kypsänä...

Velliin lisätään piimä ja siirappi ja annetaan vellin kiehahtaa. Klimpeistä nesteeseen irronnut aines suurustaa vellin. Nostetaan kattila pois liedeltä ja lisätään velliin suola ja pieniksi siivuiksi leikattu kotijuusto. Tässä kohtaa maistellaan ja suolaa ja siirappia lisätään tarpeen ja oman maun mukaan.

Kuinka hienosti osuikaan, kun pitkänmatkalainen veljeni osui samoihin aikoihin ovien taakse, kun velli valmistui. Kahvittelun sijaan syötiinkin sitten piimävelliä. 😋

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019