Oikeastaan joka vuosi toivon, että piparkakkuja jää joululta yli niin paljon, että voi sitten ihan reiluun tehdä Runebergin torttuja. Käytän Runebergintorttujen taikinaan myös muut joulusta yli jääneet makeat leivonnaiset. Ja siitä syystä ollaan taas siinä ytimessä, että hyvää tulee, mutta ei kahta kertaa samanlaista...

Jos siis joulusta jää yli mitä tahansa pikkuleipiä tai vaikka kuivakakkuja, kaikki toimii murskattuna tässä leivonnaisessa. Käytän tähän myös säilytyksessä kovettuneet fariinisokerit ja muut jämät; mantelirouheet, kookoshiutaleet... Eli tämä on oikein varsinainen jämistä syntyvä herkku! Sitä kierrättämisen ja nuukuuden arvostamista kai se tarina Runebergin Fredrikastakin ja legenda näiden torttujen alkuperästä korostaa…? Mutta ei tuu kyllä pahaa mieltä siitä, että pitäis jotain heittää pois.

Näitäkin torttuja oon kokeillut tehdä todella monella eri ohjeella ja niin kuin monesti aiemmin, taas puhutaan makuasioista, eikä näitä paremmuusjärjestykseen tarvitse laittaa. Tehdäänpä se millä ohjeella tahansa ja ottaa se minkä tahansa muodon, sen maku kuuluu helmikuuhun.

Hankin viime vuonna silikonisen Runebergintorttu-muotin, jossa on tila kuudelle tortulle kerrallaan ja silläpä tulee ihan semmosia kaupan tekoosen näkösiä leivoksia! 😍 En ollut lainkaan pettynyt tähän hankintaan, vaikka VAIN kuuden leivonnaisen tekeminen kerrallaan, on tuskaisen hidasta mulle. Tortuthan nyt voi tehdä vaikka muffinssivuokiin, mutta taikinan rasvaisuuden vuoksi paperiset vuokat kostuu ihan läpiasti rasvasta, eikä ne oo sen jälkeen enää kivoja käsitellä. Paitsi jos viitsii satsata niihin vuokiin ja hankkia laadukkaampia, esim. kartonkisia tai foliopintaisia muffinssivuokia. Mutta noin kolmen vuoden tarve vahvoja muffinssivuokia mun Runebergintorttuja varten vastaa jo sitten tätä silikonista Runebergintorttumuottia. Eli taas säästin ostamalla sen…? Suosin kuitenkin usein vähän suurempia linjoja tässä(kin) touhussa. Helpoin ja varsin kivan näköinen Runebergin torttu syntyy pellillä tai piirakkavuokassa. Pellillisen leikkaan neliöiksi ja teen jokaiseen neliöön oman hillosilmän ja taas piirakkavuokaan teen yleensä yhden ison hillosilmän keskelle lättyä.

Niin. Ja voihan sitä yhdistää myös ystävän- ja Runeberginpäivän. Eli kun tekee Runebergin tortun sydänvuokaan, niputtaa kätevä emäntä näppärästi kaksi teemaa… 😃

Tässä oma ohjeeni isohkoon vuokaan:

  • 150 g                   voita
  • 2 dl                      fariinisokeria (ruokosokeri tai tavallinen kidesokeri käy myös)
  • 3                           munaa
  • Rommiaromia muutama tippa
  • 2 dl                      spelttijauhoja (ja taas käy tavallinenkin vehnäjauho)
  • 3-4 dl                  pikkuleipämurua
  • 1,5 tl                   leivinjauhetta
  • 1 tl                       kardemummaa
  • 1 dl                      mantelirouhetta (halutessaan voi jättää poiskin)
  • 1 dl                      mantelijauhetta
  • 2 dl                      kermaviiliä
  • Vadelmahilloa
  • Tomusokerikuorrutusta

Piparit murskataan (tehosekoittimella tai smoothiekoneella) muruiksi.Voi ja sokeri vatkataan ”vaahdoksi”. Munat lisätään yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkataan lopuksi niin, että taikina on tasainen. Sekoitetaan mukaan rommiaromi

Kaikki kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, lisätään vatkattaessa seokseen puolet jauhoseoksesta, kermaviili ja loput jauhoseoksesta. Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Ohjeessa on pikkuleipämurun määrän kohdalla 3-4 dl. tämä siksi, että pikkuleipämuru on vuosittain vähän erilaista riippuen muruseoksen sisällöstä. Ruukaan sekoittaa pikkuleipämurua joukkoon sitten lisää, kun näen minkälainen koostumus on jauhoseoksen mukaan sekoittamisen jälkeen. Eli seoksen ei saa olla juoksettuneen näköistä, vaan melko tahmeaa ja tasaista, niin että ainesosat ei erotu toisistaan.

Voidellaan halkaisijaltaan noin 28cm vuoka ja levitetään taikina vuokaan

Paistetaan 25-30 minuuttia 180 asteessa

Kostutukseen käytetään yleensä punssia, jota multa ei kyllä löydy... Niinpä teen sitruunalikööristä ja rommiaromista tai  konjakista, fariinisokerista ja rommiaromista miksauksen, jolla kostutus tehdään. Kostuketta tarvitaan noin 0,5 dl / taikina-annos. Paras lopputulos tulee, jos kostutuksen tekee leivonnaisten jähdyttyä ja niiden ollessa vielä vuoissaan. Kosteuden annetaan imeytyä ja tasaantua mieluusti vaikka seuraavaan päivään saakka.

Lopuksi hillosilmä ja tomusokerista ja vedestä tehty valkoinen reunus ❤️

Tälläisiä helppoja hyvän mielen torttulaisia tällä erää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019