Olen aina halunnut säilöä syksyn lehtien värin. Ihan tyytyväinen olisin siihenkin, jos saisin sen loiston kestämään edes ihan pikkusen pidempään.

Sitten kuulin ohimennen lehtien parafiinivahakäsittelystä. Että kun lehdet ja oksat kastetaan nestemäiseen (sulaan) parafiiniin, ne säilyttäisivät värinsä pidempään ja todellakin muuttuisivat vähän kuin ikikukiksi. Löyhällä kuukkelihaulla löysin yhden suomenkielisen tekstin aiheesta, mutta teksti oli jotenkin kummallinen ja huonolla suomella kirjoitettu, joten en paneutunut siihen enempää. Löysin lopulta youtubesta englanninkielisen videon, jossa nainen kasteli lehtiä vahaan ja varoitti polttamasta itseään. Päättelin siis mielessäni; parafiinivaha = kynttiläaines... Ja hetihän tätä halusin testata. Ei auttanut muu kuin lähteä ulos sateeseen ja lehtien keruuseen!

Parafiinina käytin sitten sitä kynttilöihin käytettävää parafiinia eli toisin sanoen sulatin läjän tuikkukynttilöitä laakeassa astiassa. Sitten kastoin lehdet ja oksat kuumaan vahaan. Kiehuvaa nesteen ei pidä olla, mutta jos se jäähtyy liikaa, pakkaantuu se paksuna ja valkoisena vahakerroksena kastettavaan kohteeseen.

Lehdet tai oksat siis kastetaan nopeasti parafiinissa niin, että vahaa osuu kaikkialle käsiteltävään kohteeseen. Suurin osa ylimääräisestä parafiinista valutetaan kattilaan ja kohdetta pidetään vielä hetki alaspäin, kunnes vaha alkaa jähmettymään. Tämän jälkeen vahattava kohde voidaan laittaa talouspaperin päälle jäähtymään ja jähmettymään tai oksat pystyasentoon esim. juomalasiin.

Aivan uskomatonta on, kuinka kauniiksi, tekstiilimäiseksi, suorastaan nahkamaiseksi ja himmeän hohtaviksi lehdet tällä käsittelyllä muuttuvat. Näitä on ihana käyttää syysasetelmissa, pöytäkoristeissa, kimpuissa tai kransseissa.

Vielä en osaa sanoa ja luvata, kuinka kauan ne hyvänä kestää. Halusin vain jakaa tämän kokeilun teille heti nyt, kun oksia ja lehtiä vielä on saatavilla. Lisään tänne myöhemmin sitten kokemukset kestävyydestä 😊

Kokemukset kahden vuorokauden jälkeen; suurin osa lehdistä on edelleen nahkeita ja upeita. Joissakin lehdissä näkyy irtoavaa vahaa lehden pinnassa. Yleisesti tarkastellen kokonaisuus näyttää kuitenkin tuoreelta ja terhakalta. Tässä vaiheessa sanoisin että tämä oli ainakin kokeilemisen arvoista. 😊 Ilmoittelen vielä jatkoa parin päivän kuluttua.

Kokemukset neljän vuorokauden jälkeen; Joissakin lehdissä on selkeästi merkkejä ruskettumisesta ja nahistumisesta. Suurin osa kuitenkin vielä edustavia. Vaahteran lehdissä ei ole ruskettumia eikä myöskään vahan irtoamista, toisin kuin aronian lehdissä. Kun nappaa ruskeat lehdet pois joukosta, lopputulema on vieläkin raikas, kirkas ja kivan näköinen. Irtoavaa vahaa on näkyvissä enemmän kuin pari päivää sitten. Ilmeisestikin vielä kosteat lehdet kuivuvat vahakerroksen alla ja irrottavat vahaa kuivuessaan... Juuri tämän pelossa tein lehtiä vahatessani "vertailuryhmän". Kuivaan lehdet ja oksat prässin alla ja kun ne ovat kuivat, vahaan ne vasta sitten ja katsotaan kuinka niiden käy. Pysyykö lehdet oksissa ja vaha lehdissä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019