On taas aika työstää huonekasveille kevättä ja herätellä niitä uuteen kasvuun. En tosin omista kuin yhden amatsoninliljan, mutta kyllä sekin jotain joskus tarvitsee. Tämän amatsoninliljan oon jättänyt muistoksi aiemmin omistamastani huonekasviviidakosta. Ensinnä siksi, että sen sipulin rehellisesti varastin puutarhakouluaikoinani koulun esittelypuutarhasta 😬 Toisenna siksi, että se menestyy talviajan vähän syrjemmässä, eikä sille tarvitse etsiä ikkunatilaa. Ja vielä kolmas vahva syy on se, että toukokuulla voin nostaa sen ulos ja lähes unohtaa koko kesäksi sinne. Kun sitten koko kesän se siälä ittekseen kärsii, syksyllä sisälle nostettaessa se puhkeaa kukkaan. Ja ne kukat on tottavie kokemuksen arvoisia! Eli tämä kasvi ei kaipaa juurikaan mitään, mutta silti se palkitsee joka syksy minut taivaallisilla kukinnoilla.

Tässä ajatusmallissa olin sitten laiminlyönyt mullan vaihdonkin ja sen näki siitä kasvista ihan ulospäinkin. Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Aarno Kasvi tuumasi joskus multamainoksessa että ”voi millaista haperoa!” ...sellaista oli kyllä tämän kukan multa.

Samalla kun ajatus mullan vaihdosta syttyi, syttyi myös ajatus evolvata tämä koko istutus. Tykkään että kasvien juurella pitää olla jotain katetta niin ettei kasvualusta ole paljaana. Eihän ne kasvit luonnossakaan paljaassa multapenkissä elä, vaan niiden juurella on humusta ja kiviä ja ties mitä. Niinpä kivien tuunaus oli tämän homman viimeinen mauste.

Maalasin silmiä koristekiviin ja tälläsenä massana ne kyllä näyttää aika veikeiltä. Maalina käytin ihan tavallista askartelumaalia. Liimasin kiviä kuumaliimalla pieniksi ryppäiksi, että ne on helpompi asetella kukan juurelle.

Ja taaskin hyvin yksinkertaisista asioista tuli varsin iloinen mieli.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019