Olen paistunut donitsit jo vuosia rasvassa, mutta viime vuonna (mainoksen uhriksi jouduttuani) ostin donitsipellin. Onneksi näin, sillä vaikka näistä nyt sitten saa makeita ja vaikka rasvaisiakin, niin ei ne sentään sillä tapaa tihku rasvaa, kun ne uunissa paistetaan. Ja tämä on nopeampaa ja ehdottomasti siistimpääkin touhua kuin rasvassa paistaminen. Oikeastaan... jos valta olis, ehdottaisin ehkä Nobelin kemiikan palkintoa donitsipellin keksijälle! Sen verran mainiosta asiasta on kyse 😊

Donitsiohjeita löytyy taas kovinkin moninaisia, mutta nyt käytin dansukkerin ohjetta Tosin ilman sitruunamehua, kun en siitä sitruunan mausta niin tässä yhteydessä piittaa.

Ehkä merkittävin neuvo tähän hommaan on se, että muista jättää taikinalle riittävästi tilaa nousta.

Ja koska en ikinä käynnistä sitä konetta olemattomien määrien vuoksi, tein näitä donitseja kertaheitolla 30 kpl seuravaalla ohjeella;

6dl vehnäjauhoja

2dl hienoa sokeria

3tl leivinjauhetta

4 tl vaniliinisokeria

1,5 tl suolaa 

2 dl maitoa

100g sulatettua voita

2 munaa

Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja lisätään loput aineet mukaan. Massa sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan pussiin, josta se on kätevä pursottaa donitsipellille. Pellin rasvaamisessa käytän vuokasprayta. Spray on taas yksi sellainen aktiivisen kotileipurin onnen pipana. 😍 

Uunin lämpötila 200 astetta ja paistoaika noin 8 minuuttia

 

Käytin donitsien päällystämiseen ja koristelemiseen suklaata, kinuskia sekä nonparelleja. 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Käsin tekemisen iloa.

 

Pastaakos tässä on Etelä-Pohjalainen nainen, yhden lapsen äiti, komian luontoinen ja ylpeä juuristaan.

Silmää ja sielua miellyttää kauniit asiat. Kaikesta uudesta tekemisestä herkästi syttyvä ja jos ei pioneeri tai pyörän keksijä olekaan, niin toistot, soveltaminen ja omien mausteiden lisääminen liittyy lähes kaikkeen tekemiseen.

Omien käsien jälki näkyy ympärillä. Suurimpia nautintoja on saada jokin projekti onnistuneesti valmiiksi. Huomata että kaikki se kulutettu aika ja vaivannäkö kannatti.

Elämässä on niin paljon vakavia asioita, että jaksaakseen ne täytyy vaan selättää. Huumori ja itselleen nauraminen on melko varmoja kavereita siinä hommassa. Eikä meidän elämästä naurua ja iloa puutukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019