Marraskuussa 2015 vaihdettiin meidän 55 neliöinen kerrostalokaksio noin 100 neliöiseen paritalon puolikkaaseen. Ennenkuin nimet päästiin kirjoittamaan kauppakirjoihin, käytiin läpi aika monta vaihetta.

Loppuvuodesta 2014 aloin jo sivusilmällä seurailemaan asuntoilmoituksia etuovesta vaikkei mitään asunnonvaihtoa edes varsinaisesti suunniteltu. Paria käytiin kattoon jotka ei kuitenkaan mitenkään kolahtaneet ja yksi tosi ihana ilmoitus oli mutta se asunto tietenkin meni.

Keväällä sama ihana kuitenkin ilmestyi taas myyntiin ja hetken (parin kuukauden) mietiskelyn jälkeen varattiin aika esittelyyn. Asunto tuntui paikan päälläkin mieluiselta, mutta siitä oltiinkin jo hyväksytty ehdollinen tarjous ja meilläkin olisi ollut vielä oma asuntokin myytävä.

Olosuhteiden takia lainalupauskaan ei sitten onnistunut ja ihanan paritalon sai taas unohtaa. Mutta ei meillä sinällään mikään hätä ollutkaan muuttaa ensiasunnostamme, johon olimme kovasti kiintyneitä. Vanhassa kaksiossamme olimme asuneet noin kolme vuotta ja rempanneet sen itse kylppäriä myöten lattiasta kattoon ja perhekokokin oli kasvanut kahdesta kolmeksi.

 

Aika kului ja uusi asuntolainakin oli taas mahdollinen - puhelua paritalon myyjälle mikä tilanne kun ilmoitus oli edelleen etuovessa. Ehdollisen tarjouksen tekijät olivatkin vetäneet oman talonsa myynnistä ja samoin tarjouksensa, me pääsimme tekemään oman tarjouksemme jne ja tässä sitä nyt istutaan ihanan paritalon tuvassa kirjoittamassa ensimmäistä blogikirjoitusta.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

12/15 muutettuun rintamiestaloon asettumista, sisustamista, kevyttä remppailua, ja no suunnitelmissa monenmoista vähän isompaakin, talon ylläpidon opettelua ja samalla arjen pyöritystä reilun 2v pojan ja miehen kanssa maustettuna pääkalloilla ja kuntoilulla.