KEVÄT. Se alko just siitä, mistä huhtikuukin. Vaikka ulkona satais pieniä ukkoja taivaalta joka päivä, siitä ajatuksesta en hevillä luovu.! Olkoonkin ulkona 7 asteen pakkanen iltaisin, ja ties kuinka monta senttiä lunta. Itseasiassa kestäis nyt sitten suoraan sinne juhannukseen asti tää "kausi" , niin ihmisten ei tarvitsis pettyä ja masentua kun kerran... No mutta ihan oikeasti, rajansa siis kaikella. Vaikken erityisemmin odota edessä olevaa siitepöly-aikaa ja sen myötä arkeeni saapuvia allergiaoireita, niin tämäkin saisi pikkuhiljaa riittää.  Onneksi valoisuus ja auringon koko ajan lisääntyvä lämpö todistavat kevään olevan jo nurkan takana. 

 

Pääsiäinen oli ja meni melko kotoisissa oloissa. Pitkäperjantaina kävimme J:n kanssa vanhempieni luona kahvilla, mutta siihen ne kyläilyt sitten jäivätkin. Muuten vietimme pääsiäistä kokkaillen hyvää, teemaan sopivaa ruokaa ja herkkuja, sekä leffojen ja lautapelien parissa ihan vaan kahden.  Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna juhlistettiin puolestaan meillä mun vanhenemista kakkukahvien parissa samalla kokoonpanolla, jolla pitkäperjantaina vanhempieni luona kahviteltiin. Tein tuolloin kahvipöytään  elämäni ensimmäisen voileipäkakun "tuomareiden" arvosteltavaksi, (äitini maailman parhaimmaksi useasti todetulla reseptillä)  sekä kokeilin itseäni makuyhdistelmänä kiehtovaa sitruuna-.lakritsijuustokakkua makeaksi tarjottavaksi.  Kumpikin sai kehuja, mutta myös kehitysideoita jotka otin ilolla vastaan. Sain lahjaksi JP Chenetin kuoharipullon, laatikollisen lempilakujani (jotka J kyllä ehti suurimmaksi osaksi syömään, MUR!) sekä taloudellista apua kauppaostoksien maksun muodossa <3. Äiti myös lupasi lähempänä kesää tarjota mulle pizzat rannassa. :).  Saimme myös J:n kanssa yhteiseksi synttärilahjaksi Holiday Club Hotels - lahjakortin, joka oikeuttaa 1 yön yöpymiseen toukokuun loppuun mennessä.  I-H-A-N-A-A päästä tässä jossain vaiheessa minilomalle.!   J:n lahjaa en ole vielä saanut, se on kuulemma vielä tulossa jossain vaiheessa. Innolla odotan, mitähän se mahtaa olla? 

Muuten kuun vaihde on mennyt tavalliseen tapaan perusarkea pyöritellen. Tai no sellanen pikku muutos arkirutiineihin on tullut, että J aloitti opiskelun. 18kk ja hänen pitäisi olla jonkintyyppinen kiinteistönhoidon ammattilainen.  Mä puolestani yritän edelleen etsiä töitä, mutta eipä niiltä osin oikeen mitään uutta tai vakavasti varteenotettavaa ole vieläkään löytynyt. 

Tossa porukalla synttäripäivänä pohdittiin josko ottaisin y-tunnuksen, ja alkaisin tekemään tilauksesta kakkuja yms, kun tykkään ja osaan kerta leipoa. Mutta kuten mun tuurilla useassa asiassa, niin tässäkin on jälleen ne pari kuuluisaa muuttujaa. Verot, luvat, tiukat säännöt, ja kirsikkana kakun päällä se että oon edunvalvonnan asiakas. Eli toisin sanoen, se siitä sitten. Lievästi sanottuna vähän harmittaa. Tossa oisin saanu käyttää mun ammatillista osaamista molempien koulutuksien osalta, ja yhdistää sen mun vahvuuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Mut eipä voi mitään, elämä on. 

Muutenkin maaliskuu on ollu tähän mennessä jotenkin masentavimmalta tuntuva kuukausi. Tuntu jotenkin siltä ettei mistään tuu mitään, eikä millään oikein tuntunu olevan väliä. Yksinäiset, pitkät päivät, seurasi toisiaan ja liukkaat kelit sai tuntemaan mut vain kotini "vangiksi" ja riippuvaiseksi toisista ihmisistä. TV-sarjat joita en olis kattonu kausittain alusta loppuun,  loppu kesken.  Ainoa piristys päivään oli yksikin viikko se, että meille tehtiin yks päivä asuntokohtainen tarkistus jossa kävi uus vuokranantaja ja tekniset huoltomiehet pari minuuttia kääntymässä :D.  synttäri - ja pääsiäisviikonloppuja lukuunottamatta oli tosi vaikeaa löytää lempijuttuja tästä kuusta, mutta kun tarpeeksi kauan asioita pyörittelee niin löytyhän niitä muutama;  

1. keltainen väri. 

En tiedä just nyt mitään yhtä voimaannuttavaa kuin pirteä keltainen, ja nää keittiöstämme löytyvät verhot.  💛

2. 

2. siskon mulle tuoma karkkipussi. 

Kun et uskalla lähteä ulos liukkauden takia, ja tekee mieli karkkia. Sisko pelastaa.  tällänen odottamaton ele on ihan parasta.  Näinkin pieni asia pelasti yhden muutoin harmaan päivän ja ansaitsee siksi paikkansa maaliskuussa sijalla 2. 

 

3. Nainen hytissä 10. 

Ehkäpä tän kevään  mukaansatempaavimpia kirjoja, joita oon nyt hetkeen lukenut.  Jos tykkäät täntyyppisestä kirjallisuudesta, etkä ole vielä tutustunut tähän, niin multa tää saa vahvan suosituksen.! 

 

4. Saara Aalto - euroviisukappaleet. 

Kun nää  biisit julkistettiin, en voinut sietää niistä mitään. Muutenkin koko ajatus että Saara kilpailee itse itseään vastaan, sai mut tuohtumaan. "järjestetään nyt Saaralle vähän isommat synttärit" - ajattelin. Noh kaikkien ei pidä tykätä kaikesta, enkä oo itseasiassa ikinä tykännyt koko euroviisuista... Vaikka on edelleenkään Saarasta artistina erityisemmin pidä, niin mitä enemmän näitä viisubiisejä radiosta kuuntelee, niin sitä enemmän niistä tykkään. Oma ehdoton  ykkössyosikki on  tuo "Queens", ja sille oisin suonut myös edustuspaikan Lissaboniin toukokuussa.  Erityisesti tykkäsin siitä, kun parissa videossa on iha eri tyyli kun Saaralla on yleensä totuttu näkemään - jotenkin tosi kivalla tapaa vähän Lady Gagaa niissä. Pystyin myös kuvittelemaan itteni tanssimaan näistä paria, (Queensin lisäksi Monstersia)   Mitä tulee niihin voittomahiksiin, niin ihan niin kovaa luottoa mulla ei näihin nyt oo, mutta artistivalintana Saaran kyllä jotenkin ymmärtää hyvin, kun miettii miten on viime aikoina vienyt Suomea maailman tietoisuuteen. 

Huom! Ei nää silti mun tanssijalan välittömästi  ensitahdeista vipattamaan saamaa Enrique Inglasiasin  Duele el corazonia voita! Se biisi on tällä hetkellä täyttä rakkautta, ja joka kerta kun sen kuulen niin volat lähtee kaakkoon enkä välitä mistään muusta 3,5 minuuttiin. 

 

5. Nää ilmat ja maisemat. 

Sitä tuntee aina olevansa kotona, kun tälläsiä maisemia saa katsella.  Ja mähän niitä voisin tuijotella pienen ikuisuuden. Tää kuva on aikalailla tasan vuos sitten otettu lenkkipolun varrelta, toivottavasti saan pian taas  tästä  rutiinista  ottaa koppia. 

 

6.  APULANTA. 

Tää bändi. Löysin heidät uudestaan monen vuoden tauon jälkeen jo jokin aika sitten, ja tää kolahtaa Haloo Helsingin ja Anna Puun lisäksi kotimaisista  just nyt eniten. Onnea muuten Tontsalle sinne jonnekin, kun hällä on tänään synttärit, ja Sipelle toipumisia. En ehtinyt havahtua älä usko lauluihin-kiertueeseen tarpeeksi ajoissa, mutta syksymmällä pääsen näkee Apikset pitkästä aikaa livenä.  JEE! 

Näiden, ja monen muun asian kanssa jatketaan nyt jo alkanutta huhtikuuta eteenpäin. Jos tästä pikkuhiljaa alkais elämä hymyilemään vaikka välillä usko siihen meinaa loppua. Oon silti sitä mieltä, että ilman näitä vähän tylsempiä kausia ei se mukavakaan arki tuntuisi sitten niin mukavalta tullessaan. Vai mitä? 

 

With love; 

-Ninni- 

 

PS. Ihan siltä varalta ettei joku huomannut mun myöhemmin lisäämää kommenttia, niin HUOM! Se blogin Facebookissa  ollut "Happily ever after"-kuva kaikkine teksteineen oli siis APRILLIPILA. :D 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

30-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

Kategoriat