Tänään mun seuranani  on ollut ensin herättävä aamukahvi,sitten aivan mielettömän ihana auringonpaiste ulkona. (tosin olen harrastanut ulkoilua vain meidän parbvekkeella :D) ja nyt mua viihdyttää Spotifyn suosikkilistani viime vuodelta. 

Vuoden ensimmäinen viikonloppu on siis tähän asti ollut  ihanan rento; nukkumista pitkään, ja lempi tv-sarjojen ahmimista sohvannurkassa samalla tuhoten loppuja joulun herkuista, (- maanantaista  se mässytys onkin sitten historiaa.)  mutta myös samaanaikaan todella tehokas  kevään osittaista suunnittelua ajatellen. 

Mun elämä on aina ollut tosi järjestelmällistä, enkä nyt tarkoita vain sitä, että meillä on kotona kaapeissa kirjat pelit ja elokuvat aakkosjärjestyksessä. Toisaalta se on tosi hyvä asia, välillä se taas ärsyttää suunnattomasti. Olen myös tehnyt havainnon, että viimeisien 8 vuoden ajan, jonka oon ollut parisuhteessa tämä ominaisuus on vain lisääntynyt mun tavoissa tehdä tai toimia. Ainoaksi perustelluksi syyksi sille  osaan sanoa vain puolisoni arkisen läsnäolon. Esimerkiksi joulun alla kun yleensä olemme menossa tonttupuuhiin lähialueen kauppakeskukseen, mulla on mukanani paperi, johon olen  kirjannut  ja miettinyt tarkoin

a) kenelle haetaan

b)  mitä haetaan 

c) mistä kyseiset asiat löytyvät, ja 

d) missä järjestyksessä liikkeet,  joissa näiden hankintojen takia pitää käydä tulevat meitä vastaan.

Tällä alimmalla kohdalla  menee myös perus ruokaostokset, sillä erolla että siinä järjestykseen on laitettu lähikauppamme elintarvikkeet...  Ja kaikki tämä siksi, ettei J:llä mene hermot, ja ettei tarvitse turhaan kulkea koko kauppakeskusta/kauppaa edestakaisin päästä päähän, vain etsiäkseen niitä liikkeitä tai kuluttaa aikaa "joutilaana" kuten rakas mieheni asian ilmaisisi. 

Kyllä mä varmasti voisin jäädä itseksenikin shoppailemaan mutta oon tottunut toimimaan näin, ja onhan se toisaalta taloudellistakin kun hankit vaan sen mitä tarvii, ja sitten pois.  Mutta mullehan ei olisi ongelma viettää shoppailureissussa esim 8 tuntia hyvässä seurassa.  :D Mutta siis... Kun rakas on hyvällä tuulella, mullakin on mahis saada päivästä loppuun asti hyvä. Ja se on ensisijainen pyrkimys, sillä en tahdo pilata päivääni turhan takia nyt, enkä tulevaisuudessa. 

 

Oikeastaan kaikki se, mitä  ja miten nykyään suunnittelen on juontanut juurensa tuosta tavasta. Koulussakin tein aina kaikesta mahdolisesta  mind mappeja, ja bucket listeja joten sillä lailla se oli jopa vähän liiankin luontevaa. Mulla ei ole töitä tai muuta sen tyyppisiä velvotteita juuri nyt, mutta silti mä haluan pitää asiat järjestyksessä, ja selkeästi ruodussa. Ehkä musta on tullut vuosien mittaan vain mukavuudenhakuinen, sillä olen laittanut merkille, että vaikka se kaikki asioiden listaus ja suunnittelu hetkellisesti onkin todella hermoja syövää ja välillä ehkä jopa myös uuvuttavaa niin mitä enemmän arkea suunnittelen niin sen helpompaa se, ja sen keskellä eläminen on. Ei sitä turhaan sanota, että puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty. 

Vuoden vaihteessa avasin uuden kalenterini. Siirsin ensin sinne vanhasta kalenterista kaiken tarpeellisen käsin, eihän mulla oo kännyssä kuin murto-osa ja yleensä sieltäkin kaikki siirtyy vaan varmuuden vuoksi paperiseen kalenteriin. Sen jälkeen aloin suunnittelemaan meidän kevättä; tein itselleni tavoitteellisen säästösuunnitelman, ja vaikka tiedän että pienituloisena työttömänä se on lähes mahdotonta, haluan uskoa että pystyn siihen. 

Seuraavaksi ryhdyin ruokalistojen kimppuun: Ihan ensiksi istutin J:n eräänä päivänä hetkeksi kahvikupin kera keittiön pöydän ääreen, ja totesin että "meillä olis nyt hyvä tilaisuus aloittaa se 2 vuotta puhuttu elämäntapamuutos. Mitäs sanot jos aloitettas ruokavaliosta ja yritetään syödä vähän terveellisemmin ja kasvispainoitteisemmin. Samalla vois ehkä vahingossa jäädä vähän rahaa säästöönkin kun karsitaan jotain, ja suunnitellaan enemmän. Bonuksena vois tulla energisempi olo, ja ns. ekoteko"   Pieneksi hämmästyksekseni J innostui asiasta. Olin nimittäin valmistautunut jo kuulemaan vastaukseksi sen tutun "minähän en pupunruokaa syö" mutta yllätyin, kun hän totesi "käy se."  Hihkuin mielessäni. Kerrankin "myin" ajatuksen oikein.  Ja tästä on hyvä jatkaa askel eteenpäin. 

Muutama päivä siinä meni, yhdessä pohtien listojen sisältöä sekä niiden riittävää monipuolisuutta ja vaihtelevuutta,etsien reseptejä ja listaten  tulevia kauppaostoksia. Tänään tein Foodie.fi nimiseen palveluun (jota ilman en enää voisi elää) ekan ruokalistarykelmän suhteen viimeisen kauppalistaluonnoksen, ja listoja on siis viikolle 16 asti valmiina.  nyt tiedämme mitä syömme huhtikuun puoleenväliin asti, ja paljonko rahaa tulee menemään aina minäkin viikkona ruokiin kerrallaan. Eli meidän ei tarvi kuin käydä kaupassa, ja tehdä ruoka yhdessä sekä sitten nauttia siitä. Niin ihana ja niin vapauttava fiilis, kun nyt sen ajan voi käyttää muuhun. Ja mulla on vahva luotto tästä myös siksi, että kun kaupassakäyntejä ei tuu kuin 1 viikkoon, niin mulle ei tuu herkkulakon aikaa turhia kiusauksia, ja sillä voi oikeesti olla hyvät mahdollisuudet päästä loppuun asti ilman repsahduksia. :) 

Seuraavaksi pitäisi sitten suunnitella, että miten uuden vuoden tavoitteista yksi, nimittäin unirytmin korjaus, oikein toteutetaan... Ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan ;) 

 

With love; 

-Ninni 

PS. Mä niin tykkään mun uudesta kalenterista <3 se on niin kiva! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat