Kirjoitukset avainsanalla parisuhde

Syntymäpäivä on ollut varmasti kaikille lapsena jouluaaton jälkeen vuoden odotetuimpia päiviä. (jollei sitten ole sattunut syntymään joulun lähellä niin aikuiset tylsästi yhdistää nämä)  Näin myös itselleni. Muistan kuinka synttäriaamuisin heräsin virkeänä  kuin peippo ja suorastaan juoksin keittiöön, jossa yleensä odotti  äitini kauniisti paketoima lahja jos toinenkin aamupalan kera. Unisuudesta ei ollut tietoakaan,  vaikka normaalisti olen erittäin aamu-uninen ihminen.  Olen ollut koko ikäni tälläinen;  myös aikuisiällä ja jouluaattoaamuisin - en vain osaa nukkua. :D    Lapsena vuosittain vietetyistä kaverisynttäreistä (joissa muuten oli aina joku teema)  on paljon lämpimiä muistoja, joita nykyään koristaa muistojen kultareunukset. 

 

Aikuisiällä syntymäpäivän merkitys kuitenkin muuttuu, enkä oikein osaa sanoa milloin se tapahtui omalta osaltani.  ehkä silloin, kun muutama vuosi sitten minua otti päähän vanhempieni tapa kiusoitella minua; he alkoivat lähes päivittäin jo kuukausi ennen syntymäpäivääni vinoilemaan uuden iän kanssa. Joka kerta totesin ärsyyntyneenä että en ole päivääkään enkä minuuttiakaan ennen sen ikäinen kuin vasta syntymäpäivänäni. 

Yleisesti ottaen plakkariin tulevasta numerosta ei haluta muistutettavan, ja koko päivää tunnutaan vähäteltävän muutenkin. Ihmettelen vain, miksi?  miksi enää ei juhlita ja iloita niin kuin lapsena kun vuosia tulee lisää? mitä pahaa syntymäpäivässä, tai vanhenemisessa on? loppujen lopuksi jokainen meistä on juuri sen ikäinen joksi itsensä tuntee... Ikä on mielestäni ennemminkin mielentila. Ikä on vain numero, joka tunnutaan ottavan nykyään ihan liian vakavasti.  Iän ei pitäisi määrittää tai lokeroida ketään - ainakaan kovin suuresti. 

Kuten jo mainitsinkin, olen lapsena useasti löytänyt aamulla lapsuudenkotini keittiön pöydältä kauniisti paketoidun lahjan.  En ole koskaan ollut mikään erityisen huomionkipeä luonne minkään suhteen, mutta syntymäpäivänä nautin edelleen siitä fiiliksestä, kun muut muistavat ja yllättävät minua eritavoin.

Kun aloimme seurustella J:n kanssa, totesin hänelle että "toivon että muistat sitten  tulevaisuudessa muistuttamatta ainakin 2 päivää vuodesta; joulun, & mun synttärit. Plussaa tietty jos muistat ystävän - ja naistenpäivänkin, mutta noi on 2 tärkeintä mulle." Ja ennenkun tästä toteamuksesta syntyy minkäänlainen raivo että kuinka kiittämätön olen ja miksi vaadin näin, niin kerrottakoon että mä en todellakaan odota enkä vaadi isoja tai kalliita juttuja. Mun mielestä hyvässä parisuhteessa vaan kumppanien on myös  luonnollista muistaa toisiaan pari kertaa vuodessa vähän isommin ja pienillä (joskus arjen romanttisillakin) eleillä vähän useammin. 

Harmikseni tämä on niitä muutamia pieniä puutteita J:n kohdalla; hän ei kyllä ole romantiikasta  / yllättämisestä kuullutkaan varmaan ennen mua. :D Vaikka olen vuosien varrella rivien välistä tyylisesti asiasta huomauttanutkin, niin tänäkin päivänä  8vuoden yhdessäolon jälkeen saan varmemmin esim kukkia, kun ostan niitä itse, joten jos joskus J tulee mun luokse kukkakimppu kädessä, on se sitten vissiin syy olla huolissaan. En sano että maailmani loppuu tähän, koska se ei lopu. Maailmassa on isompiakin ongelmia ja murheita, tiedän sen erittäin hyvin. Mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se välillä harmittaisi tosi paljon. Meidän suhde on kuitenkin jo ns. arkistunut, joten nuo pienet jutut merkitsisivät paljon, ja kertoisivat että toinen välittää ja haluaa nähdä mun hymyilevän vielä isommin. Itse yritän tietysti niitä myös toteuttaa hänelle niiltä osin kuin keksin/pystyn ja voin. Toki joskus olosuhteiden pakosta kummankin täytyy jättää jotain pientäkin toteuttamatta, tai väliin, mutta sitten olemme sopineet niiden ajankohdan siirrosta. Jotenkin jännästi ne vaan on aina siirtyneet kuukaudesta ja vuodesta toiseen. .. Siksi olen jälleen tämän vuoden osalta alkanut työstämään ajatusta että "tuskin sieltä mitään..." etten pety niin isosti.  

Kuten joulunakaan, eivät lahjat ole nytkään se tärkein juttu.. Eikä liiallinen lahjontakaan ole kenellekään hyväksi. Muistaa voi myös monella eri tapaa, kunhan muistaa jotenkin. Viisaana aikuisena mun kai kuuluisi toivoa että ihmiset muistaisivat nyt kierrättää, ja kohdella toisiansa tasa-arvoisesti tai pyytää lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Mä silti tykkään itse antaa ja vastaanottaa lahjoja;  siksi toivon saavani viikon päästä  ja joskus edessä olevana joulunaedes yhden paketin...

Lapsuudesta on jäänyt tapa kirjoittaa lista omista toiveista, joita oon jo katsellut ja kuolaillut pidempään, mutten raaskinut  ostaa/pystynyt  hankkimaan.  (Nykyään teen myös listan joulun alla siitä mitä itse toisille hankkii)  Listan idea on pysynyt samana vuosien varrella; vinkkien antaminen muille. Joten enää ei voi kultakaan vedota siihen ettei tiedä mistä tykkään tai mitä haluaisin ;)  Kai aikuisenakin saa toivoa asioita, eihän se ole yksin lapsien oikeus?

Psst... En oleta enkä odota, että kaikkia toiveitani kuultaisiin tai toteuttaisiin, mutta joku näistä olisi kiva. ;) Näitä oikeasti tahtoisin.
Psst... En oleta enkä odota, että kaikkia toiveitani kuultaisiin tai toteuttaisiin, mutta joku näistä olisi kiva. ;) Näitä oikeasti tahtoisin.

 

With love; 

.Ninni- 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Pahoitteluni että toisin kun blogin FB:ssä ilmoitin, tämä postaus tulee vasta nyt. Minuun iski muutaman päiväntakaisen päänsäryn jälkéen väsymys ja laiskuus)  

Joskus, siis todella harvoin, minäkin näköjään osaan hivenen nauttia ns. extempore reissuista/lähdöistä.  Aamuja ja äkkilähtöjä vihaava ihminen voi näköjään myös yllättää vastaamalla myönteisesti ehdotukseen, joka minulle tehtiin alle12 tuntia ennen sitä, kun jo istuimme Onnibussin kyydissä.

 

Ystävänpäivän aamu, tai oikeastaan aamuyö alkoi yllättävän pirteissä merkeissä, vaikka heräsimme kumpikin vapaa-ehtoisesti siihen klo 04:00 kolmen tunnin yöunien jälkeen. Laitoimme kumpikin miehen kanssa itsemme suht ihmisen näköisiksi, keräsimme kimpsut ja kampsut, ja hiivimme vähin äänin ulos kerrostalosta. Jaloittelimme lähimmälle bussipysäkille, josta matkamme kohti Helsinkiä starttasi klo 05:20 - Onnibussilla tietenkin. Hivenen tokkuraisina yritimme vielä saada unen päästä kiinni, mutta eihän sitä nyt malttanut. .. Matka meni yllättävän nopeasti, ja tilaakin oli yllättävän hyvin tällä kertaa. Kampin matkailukeskuksesta löysimme itsemme kellon näyttäessä vain 8:15 eikä aurinkokaan ollut vielä kunnolla edes noussut. 

Muistan miettineeni bussissa, kuinka ihanaa on,  kun tuntuu kerrankin siltä että päivä on täynnä mahdollisuuksia, ja aikaa on mennyt vasta niin vähän. Olen kiitollinen rakkaalle, että hän sai päähänsä ehdottaa jotain näin "hullua" ja lähdimme Hesaan ilman mitään hyvää tai sen erikoisempaa syytä - hetken mielijohteesta. Muistan myös kuinka puolet koko matkasta haaveilin kupista tuoretta kahvia.

Aloitimme ystävänpäivän, (joka on meille muutenkin hyvin erityinen päivä) aamun Kampin kauppakeskuksesta löytyvästä Story-nimisestä kahvilaravintolasta, jonka ikkunasta oli ihana katsella valaistuvaa päivää kohtuuhintaisen (HUOM. Hesan hintoihin nähden!)  aamiaisen ja rakkaan seuran ohessa. Story on minulle entuudestaan tuntematon paikka, ja nytkin päädyimme sinne osittain äkillisen aamiaistarpeen, osittain erään blogisuosituksen kautta.  En muista, milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvää puuroa saati sitten kirsikkahilloa, joka oli oikeasti todella hyvää! Pidin myös siitä että  asiakkaalla on valinnanvaraa aamiaismenuihin nähden, ja hän  saa itse vaikuttaa valitsemansa menun sisältöön. Ensikertalaisena pakko myös antaa pointsit asiakaspalvelusta. Se oli alusta asti ystävällistä ja nopeaa. :) Yleisfiilis oli ihanan rauhallinen, ja luulen että se johtuu siitä että ystävänpäivästä huolimatta oli arkipäivä.

Storyn aamiainen; Nautimme kumpikin aamiaismenun nimeltä "Market Hall" sillä pienellä erotuksella, että avomiehellä oli puuron tilalla Granola.
 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään Kamppia, & Forumia ja tottahan toki sitä piti hiukan jotain shoppaillakin. Muutama tunti vierähti ihan kivasti näiden kiertelyiden parissa.  Palataan shoppailuihin myöhemmin erillisessä esittely-postauksessa ;)

Shoppailun iloa;  mukaan tarttui se "pakollinen" #Starbucks kahvi & vähän muuta kivaa.

Forumista saimme mukaan tuollaiset sydän pallot, (niitä jaettiin ohikulkijoille) jotka toistuvat parissakin kuvassa. Ne ovat keittiössämme edelleen muistona reissusta :D. Aika kului juuri sopivalla temmolla, ja tullessamme takaisin Kamppiin alku iltapäivästä päätimme juomassa vähän jotakin. Kävelimme monesti aamupäivällä Panimoravintola Bruuvarin ohitse, ja uteliaisuus otti viimein vallan, joten pian löysimme itsemme sisältä tilaamassa juomia. Oli kyllä kiva paikka juoda yhdet. Täälläkin tunnelma ja palvelu kohdillaan. Samoin myös valikoima. ! Vaikka Bruuvarissa onkin ruokailu mahdollisuus, valitsimme ruokapaikaksi BBQ Housen bruuvaria vastapäätä.  Olimme tutustuneet paikan tarjontaan hieman etukäteen netin kautta ja se kuulosti vähän liiankin huokuttelevalta.  Paikka kyllä täytti kaikki odotukset.  Taas on yksi uusi ruokakokemus ja erittäin hyvä sellainen taskussa. Nyt tulee tunne, että toistan itseäni liikaa, mutta tämäkin oli tosi viihtyisä ja kivanoloinen paikka samaan aikaan tosi rento ja arkinen mutta silti vähän "hienompi" just tällästä erikoistilannetta kuin meillä ystävänpäivä varten. Mennään varmasti uudestaan, jos Helsingissä liikutaan.

Ruuat olivat hinta-laatusuhteeltaan aivan mielettömän hyviä! Pelkkä alkusalaatti olisi riittänyt täyttämään pienen vatsalaukkuni, ( kuvassa oikealla ylänurkassa) Mä olen aina aika kokeilunhaluinen asian kuin asian suhteen, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Avopuoliso taas turvautuu useimmiten siihen tuttuun ja turvalliseen. Tämän takia valitsin itse listalta jotain aivan erilaista, jota en kovin monessa paikassa aiemmin ole nähnyt. Tilaamani kenguru yllätti positiivisesti. (kuvassa oikealla alanurkassa)  Sen maku oli aika riistamainen, mutta kuitenkin melko mieto. Tykkäsin silti annoksestani ja se oli juuri sopivan kokoinen. Jälkkärille se ei kuitenkaan jättänyt tilaa.

Me nautimme täysin rinnoin ruuista, kun mihinkään ei ollut kiire. Se oli ehkä päivän ihanin hetki. Hyvä ruoka, oma, rakas mies vieressä, ja auringonpaiste. Aika pienestä sitä ihminen osaa olla kiitollinen ja onnellinen. Välillä niihin hetkiin pitää vaan ns. havahtua.

Vatsat pullollaan BBQ Housesta poistui kaksi tyytyväistä asiakasta, vielä hetkeksi kiertelemään kauppoja, ja hakemaan take away kahvit Starbucksista.  Pian olimmekin kahvien kanssa odottamassa Kaukoliikenteen terminaalissa että Onnibuss tulisi ja veisi meidät takaisin rakkaaseen Naantaliin. Päivä oli mukava, ja Helsinki kohteli meitä hyvin. Jalat huusivat lopulta hoosiannaa, mutta niin kai oli pieni tarkotuskin. Monta askelta on tänään ja kuluneina vuosina otettu yhdessä - ja monta niitä on vielä yhteisellä matkallamme edessäpäin. Yhdessä ne askeleet ovat tuntuvat  kevyemmiltä. Kiitos kulta kivasta reissusta.  Ja siitä että olet vain siinä ? Niin kivaa kun reissuun on aina lähteä, on kotiin aina ilo palata.  Uskotteko, miten ihana tunne on päästä omaan sänkyyn nukkumaan !! Eikä unta varmaan tarvitse houkutella kauaa, vaikka kello on vasta 22:00. Ei se reissu tai sen kohde ole niin tärkeää, vaan se että ollaan ja tehdään asioita yhdessä ja aidosti. <3

 

 

 

❤lla;

-Ninni-

 

P.S. Sain vielä seuraavana päivänä vähän ruusuja&lempisuklaatani ❤  On se J vaan niin ❤❤❤❤❤

Kommentit (4)

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, "Vierailija"

Reissumme oli kyllä kiva, osasin jopa nauttia siitä vaikka päätös lähteä oli niin äkillinen. Musta on kiva, kun täältä Naantalista on nykyään tää suora Hesa-yhteys - ei tartte mennä eka Turkuun (ellei sitten matkusta muulla kun onnibussilla) kuten aiemmin. Tälläset päivän tai parin reissut sinne on iha kivoja, mut ei mua kyl pidemmäks aikaa sais jäämään tollaseen "suurkaupunkiin". :D

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

atomi
2/4 | 

Ihana hyvän mielen postaus :) Täytyypäs kokeilla tuota Storya kun menen keskustaan. Vanhasta tottumuksesta käyn useimmiten kahvilla Forumissa. Kiitos vinkistä!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Kiitos kommentistasi, atomi! Story oli kyllä tosi kiva paikka, käy ihmeessä testaamassa jos sielläpäin liikut :)  

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänään on merkittävä päivä. Joulukuun 7:mäs päivä vuonna 2010 minä ja avopuolisomme aloimme nimittäin vakavasti (ja julkisesti)  seurustella. Vain reilu 3kk myöhemmin, eli helmikuussa 2011 menimmekin sitten kihloihin joten samainen 6 vuotta "rengastettuna" tuleekin myös täyteen melko pian.  Yhdessä vietetyt vuodet ovat kuluneet nopeasti, mutta on niihin mahtunutkin kaikenlaista. Tänään aamukahvin ja joulukalenteriluukun ohella mietin pitkään, mitä haluaisin sanoa rakkaalle näiden jo kuluneiden yhteisten vuosien jälkeen, ja ennen niitä monia vuosia jotka meillä on vielä edessä ja kokematta. Käytyäni pikakelauksella läpi yhteisiä hetkiämme, parisuhdettamme,  arkeamme kohdanneita haasteita ja ihania muistoja, päällimmäiseksi nousi yksi tunne ylitsemuiden; kiitollisuus. Kuulostaa ehkä arkiselta, mutta valitettavan usein tämä pieni ele pääsee unohtumaan... Siispä haluan kiittää miestäni monista asioista.  Alla niistä vain murto-osa;

 

 - KIITOS,  että saan herätä vierestäsi (melkein) joka aamu <3

 - KIITOS, että olet hyväksynyt minut kaikkine rajoitteineni.

 - KIITOS, että, tuet/puolustat minua.

 - KIITOS, että jaksat ja ymmärrät minua myös niinä huonoina päivinä, kun osaan olla todella äkkipikainen, kärsimätön ja   v:mäinen kiukkupussi. -  Tiedän että osaan olla rasittava.

 - KIITOS, että autat kotitöissä, ja kaikessa muussakin missä ikinä apua tarvitsenkin.

 - KIITOS, että et tyrmää heti hulluimpiakin saamiani päähänpistoja, vaan annat niille mahdollisuuden.

 - KIITOS, myös siitä, että voin jakaa kanssasi kaiken -  lauantain karkkipussista lähtien.

 - KIITOS, että uskot edelleen yhteiseen tulevaisuuteen, ja unelmiin.

 - KIITOS, rakas siitä, että jaksoit odottaa minua, vaikka alussa yhteiselomme onnistumista epäilinkin. Se riski kannatti ottaa ;)

 

... Ja loppuun vielä tärkein;

 - KIITOS, että olet siinä ja läsnä elämässäni. Olet parhaimpia ystäviäni <3

Tiedän, etten turhan usein muista kertoa miten paljon kaikki yllä mainittu minulle merkitsee. Toivon että rakkaani tietää sen silti. Arvostan hänen tekemisiään suuresti.  Loppuun haluan vielä lainata kaverini tekstiä, joka on oiva muistutus meille kaikille;

 

"Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen".  Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä… Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. Ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin."

 

With love;

-Ninni-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänään on vietetty "Anna lapsesi stailata sinut" - päivää.  Koska minulle/meille ei (tietääkseni vieläkään) ole vielä niitä jälkeläisiä siunaantunut, niin ajattelin tämän ns. teeman innoittamana hieman muunnella päivän "sääntöä" meille sopivaksi  ja niimpä rakas pääsi stailaamaan kerrankin minut juuri sellaiseksi kun hän haluaa. 

Aamukahvin juotuani menin kylpyhuoneeseen laittamaan itseäni kuosiin, ja pyysin miestäni valitsemaan minulle mitkä tahansa vaatteet, ja korut.  Palauttani makuuhuoneeseemme minua odottikin sängyn päällä kasa, jota rupesin oitis mielenkiinnolla tutkimaan.

Aloitetaan;

Ensimmäiseksi silmiini osui tietysti alusvaatteet, mutta niiden jälkeen puin päälleni seuraavat:

ICON:in  vaalea "urheilu"toppi (kuvassa lattialla)

Tämä on yksi lempitoppejani, joita käytän yleensä aina päällyspaidan alla. En osaa olla ilman "alustoppia" enkä varsinaisesti osaa selittää tälle asialle syytä. Toppi on monta vuotta vanha mutta aina yhtä kiva, ja luotettava vaikka väri onkin muuttunut valkoisesta vaalean harmaaksi.

- Seppälä / great girls:in  ohut ja valkoinen paita hillityin koristekirjailuin. (kuvassa henkarissa)

Jokunen vuosi sitten  ALEsta heräteostoksena ostamani paita on ollut nyt marraskuussa pitkän tauon jälkeen kovassa käytössä - näköjään kultakin on huomannut tämän :)

- JEANS:in Mustat/tummanharmaat legginssit kevyellä lämpövuorella (kuvassa lattialla)

Nämä ns "valefarkut" löysin Tokmannilta viime syksynä, kun olimme äidin kanssa tyttöjen shoppailureissulla. hinta oli edullinen, joten näitä löytyy ainakin 4 kappaletta vaatekaapistani. Legginssit ovat jakaneet aina mielipiteitä ihmisten keskuudessa, mutta minun mielestäni ne ovat yksi ihanimmista ja monikäyttöisimmistä vaatekappaleista mitä tiedän. !! Joten ehkäpä juuri siksi tälläiset löytyy lähes viikottain myös päältäni ;)

- Mustavalkoiset, pallokuvioiset sukat. (kuvassa lattialla)

"JEE!, jotain kuviota tähänkin päivään" - ajattelin kun näin sukkaparin. Yläasteelta asti päähäni on iskoistunut sellainen pukeutumiseen liittyvä "sääntö" että paidan ja sukkien on oltava samanväriset, tai edes samaa värisävyä. Sen myötä tämä kullan valinta on looginen, vaikkakaan en siihen ole millään lailla vaikuttanut.

- jsfn:n vaaleanharmaa, epäsymmetrinen neuletakki (kuvassa henkarissa)

"IHANAA, että valitsit juuri tämän tähän päivään - kiitos"  huudahdin keittiössä aamukahviaan vielä hörppivälle miehelleni ja puin tämän suuren syysrakkauteni valkean paidan päälle.  Tämä on myös kuin nuo yllä aiemmin mainitsemani  legginsit - monikäyttöinen isolla M:llä. Vuosi toisensa jälkeen hyväksi havaittu ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva.

 

Koruiksi mies oli valinnut yhden tämän hetkisen lempikaulakoruni; edesmenneeltä papaltani joksikin lahjaksi aikoinaan saamani Kalevalakoruihin kuuluvan "Euran sydän"-riipuksen, sekä Glitteristä pöllöhuumani alkutaipaleella ostaneeni "kultaiset pöllöt" korvakoruiksi. Rakastan isoja korvakoruja ja väljiä, yksinkertaisia kaulakoruja.  (Kuva koruista alla)

En tiedä johtuuko se siitä että olemme asuneet jo 6 vuotta yhdessä, ja tunnistaa joitain lempivaatekappaleitani, vai siitä että hän silloin tällöin auttaa käymään vaatekaappiani läpi, (ja tietää ainakin osan sen sisällöstä)  mutta lopputulos oli yllättävänkin hyvä - ehkä vähän liiankin turvallinen, vaikka alussa sitä hieman epäilinkin. niin nyt tunsin samalla myös pikkuriikkistä helpotuksentunnetta. Syy lopputulokseen voi olla myös niinkin tylsä kuin aikuisuus, vaikka se ei saisi olla ikinä koskaan milloinkaan syy/este millekkään...  Pieni lapsenmielisyys ja heittäytyminen tekevät  sopivina annoksina sekä säännöllisesti nautittuna hyvää jokaiselle, mutta myös parisuhteen arjesta värikkäämpää. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa.

Olisi päivän  asukokonaisuus kullan stailaamana kuitenkin ollut minkälainen tahansa, olisin kantanut sen koko päivän päälläni ylpeydellä niin kotioloissa kuin julkisestikin. Olen jo aikoinaan liikkunut rakkaan kotikaupunkini kaduilla julkisesti banaani - ja possupuvuissa, joten en usko että tämä olisi saanut sen suurempaa nolostusta tai häpeäntunnetta itsessäni aikaan  Kanssakulkijoissani ehkä ennemminkin :D Tämä oli kyllä täyden kympin suoritus kullalta! Voisin antaa kyllä hänelle useamminkin tälläisen vapauden ihan selkeästi.

 

With love;

-Ninni-

 

                                

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat