Kirjoitukset avainsanalla kesä

Syksy on hyvässä vauhdissa, mutta Naantalissa se ei ehkä vielä niin värien puolesta näy. Toki puut ovat vaihtuneet kellertäviksi, mutta mielestäni  ne ovat enemmän limenvihreitä, kuin keltaisia. Punaista ja oranssiakin on pieninä määrin katukuvissa, mutta ei mielestäni tarpeeksi jotta voisi puhua "syksyn väreistä".   Ilma sen sijaan tuntuu niin kylmältä suorastaan talviselta.  Oli kyllä upea katsoa yhtenä syyskuun aurinkoisista loppupäivistä myrskyä merenrannalla, kun oikein kunnolla pärski ja aallot löi. Siinä on jotain tosi puhdistavaa ja vapauttavaa omien ajatustenkin osalta; seistä korkealla kalliolla, ja kovassa tuulessa tuijottaen merta.

Niin ja oli meillä pari rajumman puolesta ukonilma yötäkin, jolloin tummanpuhuva taivas välkehti upeasti salamoiden toimesta. Paljon ei silloin nukkumaan pystynyt, jyrinä ja sade pitivät siitä huolen. Lokakuu toi tullessaan sitten  meillekin kunnon syys sateet. Mä olen viime kuun ja lokakuun alun aikana sairastanut flunssan, joka vei multa kaikki voimat, (en jaksanut paljon muuta kuin nukkua ja katsoa telkkaa.) yritin aloittaa pienimuotoista elämäntaparemonttia, mutta se on toistaiseksi ihan jäissä, ja ilmoittauduin opiston valokuvauskurssille siinä toivossa, että jonain päivänä voisin hyödyntää rakasta harrastusta jotenkin ehkä pienien lisätienestien toivossa.  Työhakemuksiakin laitoin taas  eripaikkoihin, mutta kaikista tuli vain se liian tutuksi tullut vastaus; "kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan, mutta valitettavasti valintamme ei osunut tällä kerralla sinuun". Lievästi sanottuna turhauttaa ja harmittaa. Mikä siinä on etten kelpaa mihinkään?! Siltä tämä jatkuva torjutuksi tuleminen alkaa tuntumaan. 

Noh, pieni valopilkku tän työttömyyden, ja kaiken muun arkisen keskellä on Tukilinjan  sivuilla tekemäni 2 kuukauden mittainen  vierailu, joten jos musta ei täällä seuraavien(kaan) kuukausien aikana kauheasti kuulu, se johtuu siitä että kirjoitan blogia myös tuolla.  Päädyin Tukilinja-lehden blogilinjalle, koska musta tehtiin juttu toukokuussa heidän elokuun numeroonsa.  Olin aluksi keväällä toimittajan yhteydenotosta vähän hämilläni, koska sen otsikko kuului "Tukilinjan myöntämä avustus" - Mikä avustus, enhän mä mitään sellasta oo nyt edes hakenut...?  Avattuani sähköpostin asia kuitenkin selventyi ja kyseessä oli siis pari vuotta sitten Tukilinjan minulle  myöntämä avustus, jonka hyödyllisyydestä ja vaikutuksista arkeen nyt haluttaisiin tehdä juttu jos siihen suostuisin.  Ja minähän suostuin. 

Sain jutun luonnoksen tarkistettavaksi kesällä, ja samalla toimittaja pyysi olemaan yhteydessä lehden päätoimittajaan, jolla olisi asiaa. Yhteydenottopyynnön syyksi paljastui kysymys vierasbloggaamisen mahdollisuudesta, johon olen nyt siis tarttunut.  Tuon lehtijutun on voinut lukea aiemminkin netin kautta jos lehden on tilannut, mutta vasta jonkin aikaa sitten se muuttui ilmaiseksi samalla kun lokakuun numero ilmestyi ja elokuun numero siirtyi Tukilinjan omaan lehtiarkistoon. Jos siis haluat lukea minusta tehdyn jutun , se löytyy täältä.  

Näppiksen näpyttely yhdellä kädellä on ymmärrettävästi  aikaa vievää, joten älkää pahastuko, jollen jaksa aktiivisesti kumpaakin päivittää. Tukilinjan vierailu on nyt kuitenkin näistä se number 1, ja olen innoissani siitä.  Yritän siellä kirjoittaa enemmän näkymyksistä, mielipiteistä tms eri teemojen ympärille perus kuulumisieni sijaan, joten jos sulla on pienintäkään ideaa, mistä parin jo tehdyn luonnokseni jälkeen haluaisit lukea, niin heitäpä kommenttia tulemaan! Katsotaan tartunko just sun ehdotukseen...  

Tähän loppuun on pakko laittaa vielä muutama kuva, kuvaushetkeltä juttua varten teidän iloksi ja fiilistellä niiden kautta vähän mennyttä, niin ihanan lämmintä kesää.   Kaikki kuvat on siis ottanut Suvi Elo. :) 

 

 

 

 

 

 

 

´With love; 

-Ninni

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Torniosta selvittiin Kalajoen hiekoille eilisien kesämuisteloiden parissa, joten tänään jatketaan siitä. Tosiaan, kotimatkamme "vähän venyi", kun tulin ehdottaneeksi J:lle, että josko minäkin tulisin hänen kanssaan käymään Keski-Suomessa kun eipä mua kukaan kotona odottanut, ja vaihtovaatteitakin oli tarpeeksi.  Alunperin siis oli tarkoitus, että J olisi tuonut mut kotiin, ja lähtenyt itse parin päivän päästä ajamaan uudelleen 400km päähän. Yksi nopea varmistussoitto tien päältä, ja muutamia tunteja myöhemmin olimme kuitenkin yhdessä Viitasaarella.  

Hellettä oli riittänyt jo Torniossa, mutta sitä riitti edelleen koko tämän Keski-Suomessa vietetyn viikonkin.  Aurinkorasvaa, vesipulloa, tai päähinettä ei ollut unohtaminen. Heti alkuviikosta pääsin  muutamana päivänä J:n mukana paikkaan, johon rakastuin ensisilmäykseltä J ( ja pari muuta ihmistä ) touhusivat kaikenlaista, ja aluksi minua harmitti kun en itse kyennyt olemaan heille avuksi, vaan ehkä enemmänkin tiellä, mutta kun näin tämän miljöön en voinut olla pysyttelemättä sivussa työn raskaan raatajien viereltä; hain kirjan, ja viiletin täyttä päätä laiturin nokkaan näiden maisemien ympäröimänä lukemaan. 

 

Jos merenranta saa mut ihailemaan itseään, niin kyllä saa (Keitele)järvenrantakin! Ei nimittäin tullut mieleen mitään, joka nämä näkymät olisi juuri siinä hetkessä voittanut! Ihmettelin vaan suu auki, miten kaunista Suomessa voikaan olla... Huomasin myös pohtivani, mitä ihmettä me täällä asuvat haluamme ulkomaille kun tänä kesänä maisemat ja lämpötilat ovat valmiiksi kuin etelästä.  

 

Järvimaisemien vastapainoksi vietettiin aikaa myös Keski-Suomen metsissä. J löysi vähän vadelmia (jotka meni parempiin suihin) ja mustikoita, joista innostuin leipomaan kotosalle päästyämme videollakin näkyvän mustikkapiirakan. :)  muuhun siitä määrästä ei olisi ollutkaan, sen verran kuivaa kun helteen takia oli. Mä rakastan kukkia, ja auringonlaskuja/maisemia, siksi niitä on valokuvattu ja näkyy videoilla enimmäkseen, mutta yritän löytää aina löytää jotain kaunista ja kuvauksellista arkisista, tai jopa  "turhista" asioista. Mielestäni onnistuin siinä tällä kertaa suhteellisen hyvin.   KIITOS, sinulle, pitkä kuuma kesä, kaikesta. Tahdoin tai en, on tullut aika laittaa sinut pakettiin. Mulle elokuu on vielä täysi kesä kuukausi, joten vasta tämä  ylihuomenna alkava syyskuu tuo virallisesti syksyn, sen toisen kuuluisan ajan syklin vuodesta jolloin moni asia uudistetaan, tai aloitetaan uudelleen.

 Mäkin olen järjestäen, joka vuosi aloittanut – ja lopettanut yhtä ahkerasti viimeistään marraskuun alkaessa.  Suomen kesä on yleensä niin lyhyt, että sen koittaessa itselläni on suorastaan kiire kokemaan kaikki se, mitä olen suunnitellut tekeväni koko muun vuoden.  Mä olen koko ikäni ollut ehdoton kesäihminen monestakin syystä, päällimmäisenä kuitenkin se että rakastan luonnonvaloa, ja sitä tunnetta kun ei tarvitse pelätä lievien tasapaino-ongelmien takia liukkaalla kaatumista. Välillä musta tuntuu, että elän koko vuoden 4 kuukauden ajassa, ja osittain siihen on ”osasyyllinen” tämä mun sairaus. Tai siis pieni osa siitä. En siitä(kään) huolimatta voisi kuvitella asuvani missään muussa maassa. Vaihtelevuus on hyvä ominaisuus; mikään asia tai juttu ei tuntuisi enää niin ihanalle, jos siitä saisi nauttia tauotta jatkuvasti.

Kesä 2018 oli mitä parhain; onnekseni se alkoi lämpötilojen osalta jo toukokuussa, joka sai koko kesän tuntumaan normaalia pidemmältä.  Sen aikana oli monta mukavaa reissua eri puolille Suomea yksin ja yhdessä tuon komeamman puoliskon kanssa, grillailtiin toinen toistaan herkullisimpia ruokia, heitettiin viihteelle muutamana iltana ihan luvalla pidemmän kaavan mukaan, valvottiin koko yö  elokuvia katsoen ja monta jäätelölitraa tuhoten, muutettiin uuteen kotiin, ja pikakelattiin 10 vuoden(?!) fanitus kaikkine hienouksineen Cheekin unohtumattomalla jäähyväiskeikalla Lahden mäkimontussa.  Ja mikä parasta; nautittiin lähes pelkkää aurinkoa ja hellelukemia, sateisesta ja kylmästä juhannuksesta huolimatta. Mikä ei edes jaksanut enää yllättää… Toki kesään on kuulunut myös vähemmän mukavia asioita, kuten KELAn kanssa ”tappelua”, viikonmittainen vesiputkirikko, rakot jalkapohjissa, hammaslääkäri,   sekä se 1 löytymätön työpaikka, jota oon yrittänyt huhuilla kohta about vuoden eri paikoista, ja tavoilla.  Toistaiseksi tuloksetta.

Vaikka juuri nyt mulla on ihan hyvä fiilis siitä että syksy alkaakin ja talvi on eittämättä edessä, kyllä se vähän haikeaksi pistää… Muistan harmitelleeni jo juhannuksen jälkeen, että ”tästä se päivä taas lyhenee, ja pimeyttä kohden mennään” tietyllä tavalla mua vähän pelottaa, että mä tuun jälleen kadottamaan tän kesän mukanaan tuoman energian ja ilon, kun eteen tulee se päivä kun en taas voi/pysty/uskalla olemaan yhtä vapautunut ja huoleton liikkuessani. Sitten jää taas kaikki se vähä mistä nyt yrittää pitää kynsin hampain kiinni. Olen kyllä tehnyt suunnitelmia eri harrastusten tavoin, joilla ylläpitää omaa päivärytmiä sekä pitää huolen ettei ns ”pää hajoa” mutta musta tuntuu että siinä käy samalla tavoin kuin joka vuosi tähänkin asti; ekat liukkaat kun tulee niin se oli siinä sitten.  Mua ei hyödytä mitkään piikit, ja taximatkoihin mulla ei ole oikeutta. Enkä mä voi enkä haluakaan olla riippuvainen muiden ihmisten kyyditsemisistä.

Vielä kuitenkaan en anna tälle ilonpilaaja-ominaisuudelle tilaa, vaan nautin alkusyksystä täysillä. Kunpa se olisi yhtä kaunis ja lämmin kuin kesäkin.  No kesän muistot ainakin lämmittää – ja kynttilät vähän myöhemmin.

 

With love;

-Ninni- 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Älä lähde vielä pois, pysy vielä hetki siinä...  Ihan vain siksi koska olit paras kesä pitkiin aikoihin.!  Tämän jutun piti ilmestyä luettavaksenne vasta syys-lokakuun kylminä ja pimeinä iltoina, jolloin se olisi lämmittänyt teitä(kin) triplasti enemmän, mutten malttanut odottaa sinne asti. Tässä siis kuukausien lemppareita, ihania hetkiä (ja maisemia!)  sekä PALJON kuvia pian ohi olevasta kesästä.  

Tänä vuonna kesä on tuntunut ennätyspitkälle, ja pidän siitä! Kesä alkaa mun kalenterissa aina toukokuun ekasta oli ilma ja lämpötila mikä hyvänsä, mutta tänä vuonna sen mukanaan tuoma lämpö oli mukava yllätys.  Suomen kesä on tunnetusti muutenkin niin lyhyt, että oli ihana tunne nyt saada nauttia siitä mukamas pidempään, vaikka ajallisesti se on kestänyt ihan yhtä kauan kuin edeltäjänsäkin. 

Toukokuu

oli  mielestäni muutenkin normaalia  tapahtumarikkaampi; uutiset kertoivat kyllä välillä ikävistäkin asioista, kuten mm Texasin kouluammuskelutapaus, mutta media osasi keskittyä myös hyviin juttuihin kuten Prinssi Harryn & Meghanin häät. Omalta osaltani mitään erityisen suurta ei nyt tapahtunut, mutta merkittäviä juttuja kuitenkin. Toukokuu piti sisällään nautiskelua, uudistumista ja kulttuuria; sain toukokuussa uudet lasit ja hiukset lyhenivät noin puolella. Hommasin myös uuden puhelimen, koska edellinen ilmoitti jäävänsä lakon kautta yhteistyökyvyttömäksi. Itse itselleni ostaman syntymäpäivälahjan kautta pääsin kokemaan yhden upeimmista teatteriesityksistä, jota olen eläessäni nähnyt, ja edelleen sitä miettiessä voin vaan hämmästellen haukkoa henkeä. Täytyy kyllä sanoa että se 4 tuntia oli kevään parhain tapa viettää laatuaikaa ihan vaan oman itseni seurassa. 

Kyllähän kuun kohokohtiin mahtuu myös ne Cheekin vikat jäähallikeikat... Eniten lämmöllä loppukeväästä kuitenkin muistelen   mun ja J:n yhteiseksi synttärilahjaksi saatua majoituslahjakorttia, ja sen myötä tehtyä Tampereen minilomareissua. Silloin oli ihana hetkeksi irrottautua arjesta.  Hienoja kiitollisuudenaiheita siis oli jo alkukesä täynnä.  

 

Vappuna hassuteltiin, korkattiin grillikausi, ja pohdittiin ammatillisia saavutuksia viileydestä huolimatta.
Vappuna hassuteltiin, korkattiin grillikausi, ja pohdittiin ammatillisia saavutuksia viileydestä huolimatta.

Toukokuu toi lämmön mukanaan, ja pääsin käyttämään rakastamiani kesävaatteita, mekkoja.
Toukokuu toi lämmön mukanaan, ja pääsin käyttämään rakastamiani kesävaatteita, mekkoja.

 

Vaikka alkoikin tulemaan Harry&Meghan jutut  välillä jo korvistakin niin... Olihan tää nyt nättii. :)
Vaikka alkoikin tulemaan Harry&Meghan jutut välillä jo korvistakin niin... Olihan tää nyt nättii. :)

Ai vitsi, et näytän viisaalta uusien lasien kaa :D uuteen peilikuvaan meni hetki totutellessa.
Ai vitsi, et näytän viisaalta uusien lasien kaa :D uuteen peilikuvaan meni hetki totutellessa.

No kuka muu muka? JHT!
No kuka muu muka? JHT!

AIVAN MIELETÖN!  Harry Potter on aina vienyt mun sydämen enemmän kuin TSH, mutta tämän esityksen myötä musta tuli vähän enemmän TSH-fani.! Vai sittenkin ehkä Turun kaupunginteatterin?
AIVAN MIELETÖN! Harry Potter on aina vienyt mun sydämen enemmän kuin TSH, mutta tämän esityksen myötä musta tuli vähän enemmän TSH-fani.! Vai sittenkin ehkä Turun kaupunginteatterin?

Lisääntyvä valonmäärä saa aina mut iloiseksi. Ja erityisesti tälläset illat.  PS. Vielä en osaa ikävöidä tätä maisemaa ...
Lisääntyvä valonmäärä saa aina mut iloiseksi. Ja erityisesti tälläset illat. PS. Vielä en osaa ikävöidä tätä maisemaa ...

ihan parasta äkilliseen makeanhimoon kookosta rakastavalle <3
ihan parasta äkilliseen makeanhimoon kookosta rakastavalle

kyllähän sitä nyt yhet lettukestit kesään mahtuu kans, omalla partsilla tottakai!
kyllähän sitä nyt yhet lettukestit kesään mahtuu kans, omalla partsilla tottakai!

Yhdet drinksut isojen uutisten kunniaksi Tampereen kattojen yllä.  Oli kyllä upeet maisemat!
Yhdet drinksut isojen uutisten kunniaksi Tampereen kattojen yllä. Oli kyllä upeet maisemat!

Ehkä hienoin ja parhain drinkki ikinä, mikä mulle on tehty. Kannatti kyllä maistaa vaikka näköalalisä hinnassa tuntuikin. Moro sky bar.
Ehkä hienoin ja parhain drinkki ikinä, mikä mulle on tehty. Kannatti kyllä maistaa vaikka näköalalisä hinnassa tuntuikin. Moro sky bar.

Kuukausi vaihtuikin Tampereella, jossa ylläolevien maisemien  ja drinkin lisäksi vietettiin aikaa mm muumimuseossa, Vapriikissa ja Pyynikin näkötornissa ja tietty  Holiday club Tampereen kylpylässä, jossa siis yövyimme.  Käytiin me myös Uuden Päivän "kulisseissa", ja löydettiin TVstä tuttu rafla,  "Turpiini" ja  "Virtauksen lukion" julkisivu. Haaviston sekä  Reinon, Kristan, Sonjan ja Tomin  kotitalon etsintä jäi ens kertaan.  On muuten harmi, että se sarja lopetetaan - on nimittäin paras sarja Ylen kanavilla!  Tuliaisia haettiin suklaa-addiktin unelmapaikasta, Tallipihan suklaapuodista  (voi, kunpa niillä ois verkkokauppa!) ja kotiin palattiin rentoutuneena. Ja  toistaiseksi onnellisen tietämättömänä siitä, miten hermoja raastava tappelu ja odotus KELAn kanssa oli edessä... 



Kesäkuu. 

Kesäkuu on tällä hetkellä aika sumeena mielessä. Päällimmäisenä se tuo vahvimmin mieliin  hermoja raastavan odotuksen, ja "Tappelun"  Kelan kanssa, joka johtui toimeentulotukena hakemastamme vuokravakuudesta. Saimme Tampereella ollessa kuulla, että (vuokra-)asunto jota olimme olleet katsomassa, oli päätymässä meille. Irtisanoimme edellisen asuntomme vielä toukokuun puolella, ja  uuden vuokranantajan kanssa oli sovittu että koska uusi asunto oli tyhjänä, voisimme kantaa tavaroita heti kun vakuus on hoidettu. Toimeentulotuki oli meillä ainoa vaihtoehto (ennen sosiaalitoimea) jolla vakuus pystyttiin hoitamaan, ja tiesimme varsin hyvin että meidän tilanteessa kela sen myöntää. Vaan eipä mennyt ihan niin helposti kun aateltiin J:n kanssa;  saimme 3 hylättyä päätöstä, vaikka täytimme kaikki kelan tähän asiaan liittyen asettamat kriteerit. Ja muutto tapahtui edellisempaan asuntoon. Kaikki tarvittavat liitteet ja tiedot oli ajallaan toimitettu heille myös. N 20 puhelun, 5 eri Kelan etuuskäsittelijän  ja parin sosiaalitoimeen otetun yhteydenoton jälkeen 4 päätös kolmen viikon käsittelyjen jälkeen oli viimein myönteinen! Pari päivää ennen juhannusta saimme avaimet käteen ja pääsimme viimein viemään kantoa vaille valmiiksi pakatut tavarat uuteen kotiin. LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN, mutta olin  hetken ihan varma  ettei meillä olisi kotia heinäkuun alussa... Uskotteko, että mulla oli melkoinen voittajafiilis, kun se myönteinen päätös vihdoin tuli. Kävelin siltä istumalta Alkoon, ostin lempiskumppapulloni ja poksautin sen auki. Välillä kannattaa näköjään vähän korottaa ääntään, eikä antaa periksi. 

Kesäkuu siis meni tavaroita pakkaillen, odottaen, ja loppujen lopuksi muuttaen. Juhannusta meidän piti alunperin viettää muualla, mutta koska muutosta tuli totta juhannussuunnitelmatkin menivät uusiksi ja suunniteltu reissu siirrettiin yhteisellä päätöksellä vuodella eteenpäin. Täytyy vain toivoa, että ensi jussina ilmat olisivat vähän paremmat; kesän siihen mennessä ainut rankkasadepäivä - ja myrskylukemiin yltynyt tuuli  (joka muuten aiheutti täällä kokkojen sytyttämisen peruuttamisen) osui tietysti juhannusaattoon. Hukkumismäärän, maastopalovaroitusten ja kuivuuden - sekä meidän muuton suhteen tämä oli tietty hyvä juttu, mutta mä niin kuulin mielessäni, kuinka moni kirosi. 

 Ainiin, onhan kesäkuusta yks kivakin muisto; Oltiin nimittäin äidin kaa 2.6 Hesassa, kun vein hänet katsomaan Mamma Mia! musikaalia brunssilla höystettynä yhteiseksi joulu - ja äitienpäivälahjaksi.  Se on nykyään niin näppärää, kun Naantalista pääsee suoraan Helsinkiin ja vieläpä suht edullisesti kiitos Onnibussin. 

Heinäkuu

Heinäkuu oli ihan oma lukunsa. <3  Siihen mahtui 1 uusi asunto uudessa osoitteessa joka kyllä näytti ilokseni jo ennen heinäkuun alkua ihan kodilta kaaoksen sijaan. Olin niin tyytyväinen siihen miten nopeeasti saimme muuton alta ja tavarat paikoilleen paikasta A paikkaan B. KIITOS TUHANNESTI vielä kaikille apukäsille tätäkin kautta! (Tiedän että osa teistä lukee blogiani.) Emme voi J:n kanssa kiittää teitä tarpeeksi, ilman teitä emme olisi pärjänneet. - Ainakaan pitkälle.  Viikko virallisen muuttopäivän (1.7.) jälkeen, meitä kutsuikin jo Tornio, ja tuettu loma josta puhuin viimeisimmässä postauksessani. Kaikki Tampereella ladatut akut oli kyllä niin loppu kesäkuun  stressaamisen jälkeen,  että ihan mielelläni lähdin matkaan taas. Meri-Lappi-reissu  ja tuo loma oli kyllä kesän parhaimpia viikkoja; Aurinkoa, lämpöä, hyvää kotiruokaa, puulämmitteinen sauna merenrannalla, kiireetöntä ja rentoa oleilua ja  paljon uutta;  maisemat,  ihmiset, ja kokemukset.  Täydellinen kokonaisuus.! Kun aika oli lähteä kotiin, eksyttiinkin kotimatkalla Kalajoen hiekkasärkien kautta vielä toiseksi viikoksi Viitasaarelle... 

Eihän tällänen maisema ei voi muuta kun rauhoittaa. Maisema avautui lomapaikkamme rantasaunan terassilta
Eihän tällänen maisema ei voi muuta kun rauhoittaa. Maisema avautui lomapaikkamme rantasaunan terassilta

 

 

Suomen ja Ruotsin rajan lähellä oltiin ihmettelemässä ja löydettiin tällänen. Eräs mukava ohikulkija kertoi että tää on suosittu kuvauskohde, ja tarjoutui meistäkin yhden kuvan nappaamaan. Taustalla näkyy myös Viktorian kaari, joka on nimetty Ruotsin kruunuprinsessan mukaan.
Suomen ja Ruotsin rajan lähellä oltiin ihmettelemässä ja löydettiin tällänen. Eräs mukava ohikulkija kertoi että tää on suosittu kuvauskohde, ja tarjoutui meistäkin yhden kuvan nappaamaan. Taustalla näkyy myös Viktorian kaari, joka on nimetty Ruotsin kruunuprinsessan mukaan.

aina matkalla jonnekin...
aina matkalla jonnekin...

Lampaat, nuo taivaan sinisen...
Lampaat, nuo taivaan sinisen...

kaukana kotoa, mutta ei haittaa
kaukana kotoa, mutta ei haittaa

tankkaustauko. Ruokaa autolle, ja meille!  Oli muuten hyvä yhdistelmä; broileri-punasipuli-persikka-feta, suosittelen!
tankkaustauko. Ruokaa autolle, ja meille! Oli muuten hyvä yhdistelmä; broileri-punasipuli-persikka-feta, suosittelen!

On hiekka polttavaa... (Mutta taivas ei punertanut vielä)
On hiekka polttavaa... (Mutta taivas ei punertanut vielä)

 

se vähän pulleampi vedenneito :D
se vähän pulleampi vedenneito :D

<3

Vihdoin mäkin pääsin kokemaan nämä hiekkasärkät. Nyt ymmärrän sen kaiken hehkutuksen, jota oon kuullut näistä. Niin kaunis paikka kun Yyteri Porissa onkin, niin se jää kyllä (nipinnapin) kakkossijalle.  Kalajoella on niin mykistävän näköistä. Mutta niin oli kyllä Keski-Suomessakin..! Ei aina tarvita suurta ja mahtavaa merta, jotta mä hiljenen.  Siitä, ja loppukesän jutuista kuulette lisää huomenna ;) 

 

With love; 

-Ninni- 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

<3

Se viikko tuli jälleen kyllä niin oikeaan saumaan,  ja oli ihan mahtava.!  "Tuettu loma" on asia, josta kuulin ekaa kertaa n 6 vuotta sitten.  En muista kuka siitä alunperin mulle kertoi, mutta kiitos sille; Ollaan J:n kanssa sen jälkeen saatu nauttia tähän mennessä 3 hienoa lomaa.!  Viimeisin nyt tuolla Torniossa. 

 

 

Tuettua Lomaa eli LOTUa haetaan eri tahojen, kuten esimerkiksi Hyvinvointilomien,  tai Solaris-lomien kautta. Lomia myönnetään taloudellisin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein, ja niitä voi hakea 2 vuoden välein. Kesän lomat tulevat yleensä hakuun  alkuvuodesta, joulun lomille taas voi useinmiten hakea elokuun loppuun asti.  Hakemukseen tulee kertoa mahdollisimman kattavasti omasta tilanteesta, ja perustella miksi loma olisi hyvä juuri teille. 

Lomahakemusta täyttäessä voi valita 3 mieleisintä vaihtoehtoa lomakohdetta ja teemaa ajatellen. Lomakohteita on ympäri Suomea lomakodeista kylpylöihin, ja loman edullinen omavastuu vaihtelee valitun kohteen mukaan. Myönnetystä lomasta ilmoitetaan yleensä n 2-3 kk ennen loman alkamis ajankohtaa kutsukirjeellä ja omavastuulaskulla.  Lomakohde johon loma on myönnetty ( jos loma on vastaanotettu)  lähettää myös n 2-3 viikkoa aikaisimmin postia. 

Tuettu täysihoitoloma kestää n 5-7 vuorokautta, ja  pitää yleensä sisällään majoituksen, ruokailut, (aamiainen, lounas ja päivällinen, iltapala kannattaa varmistaa aina paikkakohtaisesti)  sekä yhteistä ohjattua ohjelmaa, johon voi osallistua oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan. Varsinaista osallistumispakkoa ei siis ole, mutta tokihan se aina on toivottavaa. 

Nyt kun olen tiivistetysti kertonut teille LOTUn idean, voin jatkaa omiin fiiliksiimme viimeisimmästä... 

 

Aloitimme tämän vuotisen hakuprosessin omalta osaltamme tammikuussa.  Meille oli alusta asti selvää, että haluamme tällä kertaa hakea mahdollisimman kauas/ylös Suomen karttaa ajatellen.  Yhteinen unelmamme on ollut päästä käymään siellä suunnilla, ehkä jopa Lapissa eikä sitä vielä ollut päästy toteuttamaan.  Selailin sivustoja, ja lopulta aloin täyttämään  hakemusta. (Mä olen se osapuoli meidän suhteessa, joka hoitaa nää tälläset jutut)  Siitä alkoi se jännittävä odottelu, joka päättyi muistaakseni huhtikuun lopulla iloksemme myönteiseen päätökseen. Meille oli myönnetty viikon loma täyshoidoilla Tornion Kaakamon kylässä sijaitsevaan lomakoti Lepolaan.  9-14. heinäkuuta. 

Hoidimme omavastuulaskun, joka meillä tällä kertaa oli suuruudeltaan 100€, ja aloimme puhua Tornioon matkustamisesta, ja sen eri vaihtoehdoista. Harkitsimme AutoJunaa, (ja jossain mielenhäiriössä myös lentoja)  mutta lopulta päädyimme kuitenkin matkustamaan ihan perinteiseen tyyliin, omalla autolla. Olin moneen otteeseen jo hakemuksen täyttöprosessin yhteydessä varmistanut J:ltä että onko välimatka (n 749km)  hälle ok... Mulla kun ei ole ajokorttia, niin J joutuu ajamaan koko matkan edestakaisin yksin, ja se mua itseäni välillä harmittaa kun mun ajattelutapaan tälläset kuuluisi myös puolittaa muutenkin kuin bensakustannusten osalta.  Mutta J on aina tykännyt ajella, ja ilmoitti melkein heti ettei ongelmaa niiltä osin ole.  

Alunperin mietittiin että ajelemaan lähdetään loman alkupäivää edeltävää  yötä vasten, koska silloin on kuitenkin vielä suhteellisen valoisaa,  eikä oo paljon liikennettä isoilla teillä. Saisi mennä rauhassa ja pysähdellä nukkumaan halutessaan - kuskikin. Heinäkuun 8 päivän aamun sarastaessa olimme kuitenkin jo  hyvällä vauhdilla matkalla pohjoiseenpäin. Kävimme samalla myös moikkaamassa J:n vanhempia  kun kerta ohi ajettiin.  Yövyimme sen yhden yön J;n siskon luona jonka minäkin tapasin viimein kunnolla koko tähänastisen 8 vuoden yhdessäolomme aikana.  - Nehän sanoo että parempi myöhään kun ei milloinkaan. :) 

Maanantaina jatkoimme sitten Kaakomoon, n 15 km päähän tuosta ensimmäisestä yöpymispaikastamme.  Saapuessamme perille  meidät toivotettiin tervetulleeksi, ohjeistettiin pikkumökissä sijaitsevaan huoneeseen ja sitten pääsimmekin heti lounaalle. Lounaan jälkeen meille pidettiin pieni info paikan historiaan liittyen ja kerrottiin käytännön asioista sekä esiteltiin aluetta. 

Tuosta viikosta on tänään aikaa mennyt noin kuukausi. Viikko meni kuten oli tarkoituskin; rentoutuen  kivan pikkupuuhan ohessa; itselleni niihin kuului pääasiassa laiturin nokassa lukeminen, ristikot ja runojen rustailu. Kävin myös yhtenä päivänä jalkahoidossa ja hartiahieronnassa, kun sellaisiin oli edullisesti lomakodissa mahdollisuus . J puolestaan oli lomakodin "monitoimimies" joka pelasti niin lomailijan kuin henkilökunnan jäsenenkin yllättävien pulmien sattuessa eteen.  Yhdessä otettiin myös osaa yhteisiin ohjelmiin, kuten  tunnistustietokilpailu ja tikka - ja golfkisat.   Lempeistä löylyistä puulämmitteisessä rantasaunassa,  hyvästä ruuasta, ja kesän muista pikkujutuista nautittiin myös paljon seurasta puhumattakaan.!  

 


Vaikka oltiin selkeästi lomaviikon junioreja, kanssalomailijat olivat kyllä todella nuorekkaita, ja heidän kanssaan naurua ja laulua riitti joka päivä. Parempaa jengiä ja mökkinaapuria ei olisi voinut toivoa.  Ehkä isoin huomio ikäjamauman osalta oli nukkumaanmenoaika;  kun muut piiloutuvat kello kympin jälkeen peittojen alle, me mentiin J;n kanssa rantahiekalle istuskelemaan ja ihastelemaan auringonlaskua, saunomaan, tai geokätköilemään. Yhtenä iltana me "karattiin" muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan kuppilaan... Pitihän sekin nyt testata ;)  Lämpö ja aurinko  helli lomalaisia  aina viimeiseen päivään asti.  Käytyä tuli myös "rajan toisella puolella" ulkomailla. Haaparanda kierrettiin pariinkiin otteeseen läpi, nähtyä ja läpikäytyä tuli niin ikään Viktorian Kaari,  Haaparandan kirkko, Putiken på Landet  Kukkolankoski sekä huikea Aavasaksan näkötorni ja mäki   yms.   Shoppailua ja kahvittelua tuli  tottakai kanssa tiettyyn rajaan asti harrastettua rajan molemmin puolin.  

Hyttysen . ja paarmanpuremia loman jälkeen löytyi ihan kiitettävästi, ja osa on pikkukiusana edelleen, mutta ei kesä ole kesä ilman niitä.  Mä olin hyvin varustunut mulla oli tabletit, tipat, hydrokortisoni ja hyttysmyrkyt ja puremanrauhoitusgeelit kaikki matkassa.  Loppujen lopuksi oon ylpeä itsestäni että pärjäsin niiden kanssa, en olisi nimittäin uskonut sitä, mutta ne häiritsi  mua yllättävän vähän.  Kai niihin tottu... Musta tuntu että tälläkertaa mä olin se vähemmän niistä valittava, ja se on harvinaista se.   Naurettiin J;n kanssa sitä, että ei niihin ehdi kiinnittää huomiota kun koko aika on jotain muuta.  

Kuvia, ja erityisesti maisemakuvia  otettiin ja PALJON. Tähän postaukseen niitä en valitettavasti nyt vielä mukaan saa, mutta jahka joskus saan ne kameroista koneelle asti, teen teille erillisen kuvapostauksen. Ehkäpä kesäiset kuvat lämmittää  paremmin myöhemmin syksyllä myös itseäni?   Kesästä puheen ollen, mulla on niin ikävä Tornion valoisia kesäöitä, ja sitä tunnetta kun tuntuu ettei yö ala ollenkaan <3 Meri-Lappi kohteli meitä  hyvin, itseasiassa  vähän  liiankin hyvin,  sillä alettiin kotimatkalla (joka muuten kesti viikon, ja kuulet seuraavassa postauksessa miksi)  jo heti Kemin korkeudella suunnittelemaan uutta reissua sinne. :D  Oli siis oikea päätös lähteä n 750km päähän, sillä nyt olemme rentoutuneita ja yhtä upeampaa matkaa rikkaampia. 

With love; 

-Ninni- 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Tosi satunnainen lukija tykkäsi tästä reissukertomuksesta. Vilkaisen kaiketi jatkossakin, mitä kivaa teillä on menossa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat