Kirjoitukset avainsanalla Rakkaus

"Äiti", Sitä sanotaan, että se on kauneimpia sanoja, jota maa päällään kantaa. En voi vielä omalta kohdaltani sanoa niin koska en moista ole vielä kokenut, mutta uskon monen muun voivan. Maailma on täynnä äitejä, ja jokainen heistä on maailman paras omalla tavallaan. Ja jollekkin. Nyt on minun vuoroni kertoa, miksi oma äitini on maailman paras juuri minulle. 

Voin vain kuvitella niitä tunteita, joita äitini on vuoden -87 maaliskuussa tuntenut, kun olen tehnyt hänestä ekaa kertaa äidin. Ne ovat olleet varmasti kaikkea onnellisuuden, epätietoisuuden  ja pelon välillä. Tiedonsaanti oli aivan eriluokkaa kuin nykyään, joten olen varmasti hämmentänyt pakkaa myös silloisien kätilöiden ja lääkäreiden suhteen. 

Sairaudestani johtuen tiedän olleeni haastava lapsi. Äitini kertoman mukaan olemme "asuneet" sairaalassa epilepsiani takia kun olen ollut vauvaikäinen. Olen ollut  lapsena niin monissa operaatioissa ja niin monista syistä, etten tiedä riittääkö koko perheemme tai edes sukulaistemme sormet niiden laskemiseen.  Tuo aika on varmasti ollut henkisesti raskasta äidilleni. Kuten myös aika, jolloin olin murrosikäinen; olin silloin kaikkea muuta kuin mukava, ja ikävä kyllä tämä kohdistui eniten äitiini. Tein ja sanoin asioita, joista en todellakaan ole ylpeä. Pyrin elämään elämääni niin, etten joutuisi katumaan mitään. Tämä on niitä harvoja asioita joita kadun,  ja tekisin mitä tahansa, jotta ne saisin tekemättömäksi. Vaikkakin niistä on aikaa ja ne on annettu anteeksi monesti, ne elävät muistoissa. Ensimmäinen kiitokseni kuuluukin siksi; 

KIITOS äiti, että olet uskaltanut ottaa minut vastaan erilaisuudestani huolimatta silloin -87, ja että olet pysynyt vahvana elämäni eri vaiheissa. Kiitos periksiantamattomuudestasi ja siitä että olet halunnut saada arjen kanssani toimimaan muiden ihmisten sekä eri tahojen tarjoamilla tuilla tietysti, vaikka tiedän olleeni välillä täysin mahdoton tapaus! Ja kiitos, ettet koskaan ole tehnyt erilaisuudestani isoa numeroa missään. Juuri se, on saanut minut olemaan niin sinut koko tämän asian kanssa. 

Ilman noita murrosiän myötä tulleita koettelemuksia, en tiedä,  olisinko nykyään sellaisessa elämäntilanteessa, missä nyt olen.  Nekin ovat osaltaan kasvattaneet, opettaneet ja vahvistaneet persoonaani, mutta juuret sille(kin) on luonut rakas äitini.  Seuraava kiitos onkin; 

KIITOS äiti, että annoit minun kokeilla siipiäni. Sairaus ei koskaan ole estellyt minua tai tekemisiäni suuremmin, se on korkeintaan hidastanut niitä toiminta- toteutustavoillaan. Ja se on osittain sinun ansiotasi. Kiitos, että ehkä pienistä peloistasi ja huolistasi huolimatta, et ole koskaan rajoittanut menemisiäni (lukuunottamatta kotiintuloaikoja) vaan olet aina uskonut, luottanut ja rohkaissut että pärjään kaikessa mihin olen ryhtynyt. Jos ja kun olen epäillyt ja kyseenalaistanut itseäni, olet tehnyt kuten kuka tahansa äiti; "tuupannut eteenpäin"  vaikka välillä olisi ollut hyväkin pitää yli-innostuneen nuoren hihasta kiinni. :) 

Kuten arvata ehkä saattaa, aina kaikki mihin ryhdyn/in ei mene putkeen. Kotiin on useasti tullut myös pettynyt, turhautunut, väsynyt, riittämättömättömäksi itsensä tunteva, ärsyyntynyt ja jopa raivoissaan oleva tytär. Sanoja, eikä oven paiskomisia ole säästelty. Niistäkin huolimatta äiti on aina pitänyt puoliani. Joten kolmas kiitos menee näin; 

KIITOS äiti, kaikesta siitä ymmärryksestä ja sen tuen määrästä, jonka olen sinulta saanut. Kiitos että olet jaksanut taistalla puolestani ja rinnallani milloin minkäkin asian takia/puolesta, kun itsellä on voimat ja ymmärrys lopussa.  Kiitos myös niistä lukuisista hyvistä neuvoista, joita niissä tilanteissa olen saanut takataskuun, joilla  nyt porskuttaa eteenpäin. 

Eteenpäin mennään myös elämässä. Kuvioihin on tullut vuosien varrella opinnot toisella paikkakunnalla, parin poikaystävän kautta nykyinen parisuhde ja astetta suuremmat tulevaisuudenunelmat, jotka saivat taannoin muutaman muunkin henkilön sydämet syrjälleen äitini lisäksi.  Vaikka olisin 50-vuotias, olen aina äidilleni pikkutyttö.  Nykymaailmassa pienen tytön tietyntyyppinen vastuuttomuus ja vapaus kuulostaa houkuttavalta, mutta on myös ollut ihanaa kasvaa aikuiseksi. Aikuinen tai ei  olemme äitini kanssa hyvin läheiset, vaikka välillämme on on joskus ollut suurempiakin ristiriitoja. Haluan uskoa, että kaikella tapahtuvalla on jokin tarkoitus, ja niin hyvässä kuin pahassakin ne tapahtumat muovaavat meitä.  Tämän myötä ... 

KIITOS äiti, mahdollisuuksista  ja kaikista asettamistasi vaihtoehdoista joita olet antanut.  Kiitos joustavuudesta, ja ziljoonasti avustasi niin taloudellisesti kuin yleisellä tasollakin. 

Tätä kiitoksien listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en aio tehdä niin tälläkertaa, tärkeimmät kun ovat lueteltuna yllä. Loppuun on kuitenkin vielä pakko lisätä muutama pienempi kiitos: 

- kiitos ihanista lapsuudenmuistoista 

- kiitos että et ole koskaan luovuttanut

- kiitos kun kiireidesi keskelläkin vastaat "turhiin" puheluihini

- kiitos maailman parhaimmasta voileipäkakusta jota teet, 

- kiitos että olet olemassa, huolehdit ja rakastat vaikka en aina sitä ansaitsisikaan <3 

-  kiitos kaikista niistä pikkujutuista ja ylläreistä, joita välillä pidän ehkä liiankin selvinä asioina. 

Olen onnekas kun ympärilläni on äitini kaltaisia ihmisiä, joiden kanssa heikkoudet voi kääntää vahvuuksiksi, tai yhdessä ollaan vahvempi tiimi. Tuli mitä tuli, sisulla ja hymyllä pärjää pitkälle.  Meillä voi olla puutetta rahasta, rauhasta tai ajasta, muttei ikinä rakkaudesta.  Äidin vastaanotto on aina avoinna ja sieltä löytyy lähes aina kaikki tarvittava.

"Kiitos",  ei ole kirosana. Se on aivan liian lyhyt sana minulta sinulle ja kuulet sitä ihan liian harvoin, vaikka opetit aikoinaan minulle että on kohteliasta kiittää oli sen kiitoksen syy mikä tahansa. Mutta silti se on kai ainoa kuusikirjaiminen, joka voi edes yrittää kiteyttää ajatukseni nippuun kun mietin koko 31-vuotista elämääni, ja äitini roolia siinä. Kun sen vielä muistaa toistaa tarpeeksi monta kertaa,  on ehkä pieni mahdollisuus, että se riittää "maksuksi" kaikesta yllämainitusta ja niiden lisäksi opettamastasi/antamastasi.  Joten vielä kerran;  kiitos ihan kaikesta, ja hyvää äitienpäivää parhaimmalle superäidille <3  

 

With love

-Ninni- 

PS. Lämpöiset onnittelut ja paljon lentosuukkoja myös kultareunaisen pilven päälle, maailman rakkaimmalle mummolle, Harmi, ettemme voi tänäkään vuonna juoda kahvia ja nauraa yhdessä. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Eizu
1/1 | 

Kirjoitat tosi kauniisti ja rakastavasti äidistäsi. Olen varma, että äitisi on sinusta ylpeä ja onnellinen. Olet hieno tyttö.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Pahoitteluni että toisin kun blogin FB:ssä ilmoitin, tämä postaus tulee vasta nyt. Minuun iski muutaman päiväntakaisen päänsäryn jälkéen väsymys ja laiskuus)  

Joskus, siis todella harvoin, minäkin näköjään osaan hivenen nauttia ns. extempore reissuista/lähdöistä.  Aamuja ja äkkilähtöjä vihaava ihminen voi näköjään myös yllättää vastaamalla myönteisesti ehdotukseen, joka minulle tehtiin alle12 tuntia ennen sitä, kun jo istuimme Onnibussin kyydissä.

 

Ystävänpäivän aamu, tai oikeastaan aamuyö alkoi yllättävän pirteissä merkeissä, vaikka heräsimme kumpikin vapaa-ehtoisesti siihen klo 04:00 kolmen tunnin yöunien jälkeen. Laitoimme kumpikin miehen kanssa itsemme suht ihmisen näköisiksi, keräsimme kimpsut ja kampsut, ja hiivimme vähin äänin ulos kerrostalosta. Jaloittelimme lähimmälle bussipysäkille, josta matkamme kohti Helsinkiä starttasi klo 05:20 - Onnibussilla tietenkin. Hivenen tokkuraisina yritimme vielä saada unen päästä kiinni, mutta eihän sitä nyt malttanut. .. Matka meni yllättävän nopeasti, ja tilaakin oli yllättävän hyvin tällä kertaa. Kampin matkailukeskuksesta löysimme itsemme kellon näyttäessä vain 8:15 eikä aurinkokaan ollut vielä kunnolla edes noussut. 

Muistan miettineeni bussissa, kuinka ihanaa on,  kun tuntuu kerrankin siltä että päivä on täynnä mahdollisuuksia, ja aikaa on mennyt vasta niin vähän. Olen kiitollinen rakkaalle, että hän sai päähänsä ehdottaa jotain näin "hullua" ja lähdimme Hesaan ilman mitään hyvää tai sen erikoisempaa syytä - hetken mielijohteesta. Muistan myös kuinka puolet koko matkasta haaveilin kupista tuoretta kahvia.

Aloitimme ystävänpäivän, (joka on meille muutenkin hyvin erityinen päivä) aamun Kampin kauppakeskuksesta löytyvästä Story-nimisestä kahvilaravintolasta, jonka ikkunasta oli ihana katsella valaistuvaa päivää kohtuuhintaisen (HUOM. Hesan hintoihin nähden!)  aamiaisen ja rakkaan seuran ohessa. Story on minulle entuudestaan tuntematon paikka, ja nytkin päädyimme sinne osittain äkillisen aamiaistarpeen, osittain erään blogisuosituksen kautta.  En muista, milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvää puuroa saati sitten kirsikkahilloa, joka oli oikeasti todella hyvää! Pidin myös siitä että  asiakkaalla on valinnanvaraa aamiaismenuihin nähden, ja hän  saa itse vaikuttaa valitsemansa menun sisältöön. Ensikertalaisena pakko myös antaa pointsit asiakaspalvelusta. Se oli alusta asti ystävällistä ja nopeaa. :) Yleisfiilis oli ihanan rauhallinen, ja luulen että se johtuu siitä että ystävänpäivästä huolimatta oli arkipäivä.

Storyn aamiainen; Nautimme kumpikin aamiaismenun nimeltä "Market Hall" sillä pienellä erotuksella, että avomiehellä oli puuron tilalla Granola.
 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään Kamppia, & Forumia ja tottahan toki sitä piti hiukan jotain shoppaillakin. Muutama tunti vierähti ihan kivasti näiden kiertelyiden parissa.  Palataan shoppailuihin myöhemmin erillisessä esittely-postauksessa ;)

Shoppailun iloa;  mukaan tarttui se "pakollinen" #Starbucks kahvi & vähän muuta kivaa.

Forumista saimme mukaan tuollaiset sydän pallot, (niitä jaettiin ohikulkijoille) jotka toistuvat parissakin kuvassa. Ne ovat keittiössämme edelleen muistona reissusta :D. Aika kului juuri sopivalla temmolla, ja tullessamme takaisin Kamppiin alku iltapäivästä päätimme juomassa vähän jotakin. Kävelimme monesti aamupäivällä Panimoravintola Bruuvarin ohitse, ja uteliaisuus otti viimein vallan, joten pian löysimme itsemme sisältä tilaamassa juomia. Oli kyllä kiva paikka juoda yhdet. Täälläkin tunnelma ja palvelu kohdillaan. Samoin myös valikoima. ! Vaikka Bruuvarissa onkin ruokailu mahdollisuus, valitsimme ruokapaikaksi BBQ Housen bruuvaria vastapäätä.  Olimme tutustuneet paikan tarjontaan hieman etukäteen netin kautta ja se kuulosti vähän liiankin huokuttelevalta.  Paikka kyllä täytti kaikki odotukset.  Taas on yksi uusi ruokakokemus ja erittäin hyvä sellainen taskussa. Nyt tulee tunne, että toistan itseäni liikaa, mutta tämäkin oli tosi viihtyisä ja kivanoloinen paikka samaan aikaan tosi rento ja arkinen mutta silti vähän "hienompi" just tällästä erikoistilannetta kuin meillä ystävänpäivä varten. Mennään varmasti uudestaan, jos Helsingissä liikutaan.

Ruuat olivat hinta-laatusuhteeltaan aivan mielettömän hyviä! Pelkkä alkusalaatti olisi riittänyt täyttämään pienen vatsalaukkuni, ( kuvassa oikealla ylänurkassa) Mä olen aina aika kokeilunhaluinen asian kuin asian suhteen, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Avopuoliso taas turvautuu useimmiten siihen tuttuun ja turvalliseen. Tämän takia valitsin itse listalta jotain aivan erilaista, jota en kovin monessa paikassa aiemmin ole nähnyt. Tilaamani kenguru yllätti positiivisesti. (kuvassa oikealla alanurkassa)  Sen maku oli aika riistamainen, mutta kuitenkin melko mieto. Tykkäsin silti annoksestani ja se oli juuri sopivan kokoinen. Jälkkärille se ei kuitenkaan jättänyt tilaa.

Me nautimme täysin rinnoin ruuista, kun mihinkään ei ollut kiire. Se oli ehkä päivän ihanin hetki. Hyvä ruoka, oma, rakas mies vieressä, ja auringonpaiste. Aika pienestä sitä ihminen osaa olla kiitollinen ja onnellinen. Välillä niihin hetkiin pitää vaan ns. havahtua.

Vatsat pullollaan BBQ Housesta poistui kaksi tyytyväistä asiakasta, vielä hetkeksi kiertelemään kauppoja, ja hakemaan take away kahvit Starbucksista.  Pian olimmekin kahvien kanssa odottamassa Kaukoliikenteen terminaalissa että Onnibuss tulisi ja veisi meidät takaisin rakkaaseen Naantaliin. Päivä oli mukava, ja Helsinki kohteli meitä hyvin. Jalat huusivat lopulta hoosiannaa, mutta niin kai oli pieni tarkotuskin. Monta askelta on tänään ja kuluneina vuosina otettu yhdessä - ja monta niitä on vielä yhteisellä matkallamme edessäpäin. Yhdessä ne askeleet ovat tuntuvat  kevyemmiltä. Kiitos kulta kivasta reissusta.  Ja siitä että olet vain siinä ? Niin kivaa kun reissuun on aina lähteä, on kotiin aina ilo palata.  Uskotteko, miten ihana tunne on päästä omaan sänkyyn nukkumaan !! Eikä unta varmaan tarvitse houkutella kauaa, vaikka kello on vasta 22:00. Ei se reissu tai sen kohde ole niin tärkeää, vaan se että ollaan ja tehdään asioita yhdessä ja aidosti. <3

 

 

 

❤lla;

-Ninni-

 

P.S. Sain vielä seuraavana päivänä vähän ruusuja&lempisuklaatani ❤  On se J vaan niin ❤❤❤❤❤

Kommentit (4)

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, "Vierailija"

Reissumme oli kyllä kiva, osasin jopa nauttia siitä vaikka päätös lähteä oli niin äkillinen. Musta on kiva, kun täältä Naantalista on nykyään tää suora Hesa-yhteys - ei tartte mennä eka Turkuun (ellei sitten matkusta muulla kun onnibussilla) kuten aiemmin. Tälläset päivän tai parin reissut sinne on iha kivoja, mut ei mua kyl pidemmäks aikaa sais jäämään tollaseen "suurkaupunkiin". :D

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

atomi
2/4 | 

Ihana hyvän mielen postaus :) Täytyypäs kokeilla tuota Storya kun menen keskustaan. Vanhasta tottumuksesta käyn useimmiten kahvilla Forumissa. Kiitos vinkistä!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Kiitos kommentistasi, atomi! Story oli kyllä tosi kiva paikka, käy ihmeessä testaamassa jos sielläpäin liikut :)  

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänään on merkittävä päivä. Joulukuun 7:mäs päivä vuonna 2010 minä ja avopuolisomme aloimme nimittäin vakavasti (ja julkisesti)  seurustella. Vain reilu 3kk myöhemmin, eli helmikuussa 2011 menimmekin sitten kihloihin joten samainen 6 vuotta "rengastettuna" tuleekin myös täyteen melko pian.  Yhdessä vietetyt vuodet ovat kuluneet nopeasti, mutta on niihin mahtunutkin kaikenlaista. Tänään aamukahvin ja joulukalenteriluukun ohella mietin pitkään, mitä haluaisin sanoa rakkaalle näiden jo kuluneiden yhteisten vuosien jälkeen, ja ennen niitä monia vuosia jotka meillä on vielä edessä ja kokematta. Käytyäni pikakelauksella läpi yhteisiä hetkiämme, parisuhdettamme,  arkeamme kohdanneita haasteita ja ihania muistoja, päällimmäiseksi nousi yksi tunne ylitsemuiden; kiitollisuus. Kuulostaa ehkä arkiselta, mutta valitettavan usein tämä pieni ele pääsee unohtumaan... Siispä haluan kiittää miestäni monista asioista.  Alla niistä vain murto-osa;

 

 - KIITOS,  että saan herätä vierestäsi (melkein) joka aamu <3

 - KIITOS, että olet hyväksynyt minut kaikkine rajoitteineni.

 - KIITOS, että, tuet/puolustat minua.

 - KIITOS, että jaksat ja ymmärrät minua myös niinä huonoina päivinä, kun osaan olla todella äkkipikainen, kärsimätön ja   v:mäinen kiukkupussi. -  Tiedän että osaan olla rasittava.

 - KIITOS, että autat kotitöissä, ja kaikessa muussakin missä ikinä apua tarvitsenkin.

 - KIITOS, että et tyrmää heti hulluimpiakin saamiani päähänpistoja, vaan annat niille mahdollisuuden.

 - KIITOS, myös siitä, että voin jakaa kanssasi kaiken -  lauantain karkkipussista lähtien.

 - KIITOS, että uskot edelleen yhteiseen tulevaisuuteen, ja unelmiin.

 - KIITOS, rakas siitä, että jaksoit odottaa minua, vaikka alussa yhteiselomme onnistumista epäilinkin. Se riski kannatti ottaa ;)

 

... Ja loppuun vielä tärkein;

 - KIITOS, että olet siinä ja läsnä elämässäni. Olet parhaimpia ystäviäni <3

Tiedän, etten turhan usein muista kertoa miten paljon kaikki yllä mainittu minulle merkitsee. Toivon että rakkaani tietää sen silti. Arvostan hänen tekemisiään suuresti.  Loppuun haluan vielä lainata kaverini tekstiä, joka on oiva muistutus meille kaikille;

 

"Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen".  Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä… Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. Ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin."

 

With love;

-Ninni-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat