Kirjoitukset avainsanalla Runot

 

?? ?? ?? ?? ??

" Niin monta kaunista hetkeä,
palaa tänään mieliin,
niin monta korvaamatonta muistoa
on ikuistettu sydämiin.

Ei aurinko valaise päivää
vaan on pilvissä silti kultareunus,
ei ilma kylmältä tunnu
kun lämmin on luoksesi lähettämäni ajatus.

Näen hymysi päivittäin-
se saa minut jälleen uskomaan,
että vielä jonain päivänä me tavataan -
yhdessä juodaan kahvia ja nauretaan...

Nyt kuljen hiljaista puistotietä pitkin,
luoksesi vie nää askeleet.
Tänään on ikävä sallittua,
myös nämä kaipuun suuren kyyneleet...

Matkalla näen mustarastaan
joka kohti mua tapittaa,
aivan kuin se jotakin aavistais
kun läheltäni lentää pois,
ja sulan kuin kiitokseksi pudottaa.

Perillä sytytän sulle kynttilän,
jonka loistoa keltaruusut vahvistaa,
kerron sulle salaisuuden
ja onneakin muistan toivottaa.

Kohotan katseeni ylös,
kohti kauniiden enkelten maata,
siellä olo parempi sulla on
ja mulla isoäiti huoleton -
muuta toivoa en mä saata. "

?? ?? ?? ?? ??

 

29.01.2015 oli päivä, jolloin sydämeni murtui toisen kerran elämäni aikana. Sain silloin uutisen, joka sekunnin murto-osassa musersi maailmastani hetkellisesti kaiken iloni, elämänhaluni ja vahvan tahtoni jaksaa ja taistella läpi silloisten opiskeluvaikeuksien opinnäytteineen ja alkavine työssäoppimisineen ja muutenkin. Kuin silmänräpäyksessä rakas ihminen on poissa, ja vaikka oli ihan hyvin tiedossa että niin tulisi pian tapahtumaan, en ollut yhtään ajatellut tai valmistanut itseäni siihen. Siksi uutinen oli kuin isku vasten kasvoja. Ensin mielen valtasi viha, sitten heti perään suru.  Hyvästä aamusta tuli painajainen, josta tahtoo herätä. Tuntui kuin kaikki ympärillä  olisi yhdentekevää, ja pettäisin monien odotukset vain koska yht'äkkiä en jaksa kuin itkeä. Yksi tosielämän läheisistä esikuvistani oli  todellakin siirtynyt ikuisen kesän maahan.

Tuo kevät oli elämäni tähän astisista henkisesti rankin, mutta samalla todiste siitä että kun tarpeeksi jotain tahtoo / haluaa se on saavutettavissa vaikka välillä vaatisi itseltä uhrauksia. Jotenkin sain koottua itseni palasista taas kokonaiseksi, vain koska en antanut itselleni lupaa hajota - en ennen kuin olin täyttänyt "odotukset" - ja sitä ihmettelen edelleen, miten sen silloin tein.

Tästä kaikesta on nyt siis 2 vuotta. 2 VUOTTA??!! "aika kultaa muistot" ja "aika parantaa haavat" ovat osuvia, ehkä jopa hieman paikkaansa pitäviäkin sanontaja, mutta ne eivät poista ikävää. Vaikka aika kuluukin, tuntuu kuin se kaikki olisi tapahtunut vasta eilen, tai viime viikolla. Jokaikinen päivä, kun katson tämän ihmisen kuvaa lipaston päällä minut valtaa samanaikaisesti suuri ikävä & suuri kiitollisuus. Olen harmissani että emme ehtineet kokemaan yhdessä kaikkea sitä mitä olin suunnitellut ja toivonut, en ehtinyt kysymään asioita, joihin kaipasin vastauksia. Mutta samalla olen kiitollinen siitä että sain viettää lapsuuteni juuri sinunlaisesi isovanhemman kanssa -  siitä että opetit minulle paljon ja elit elämääsi lähes loppuunasti hyväkuntoisena. Ennenkaikkea olen kiitollinen siitä siitä ettei sinun enää tarvitse tuntea kipua, vaikka menetyksesi on satuttanut minua elämässäni kolmanneksi eniten.

 

 

 

 

With love;

-Ninni-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

" Äidiltä rakkaus, isältä maa
Niin monesta tänään saan kiittää.

Siks siniristilippu nouskoon korkeuksiin
- se ilolla liehua saa.
ei paljon parempaa paikkaa olla asua voi,
kuin Suomi, mun kotimaa. !

Tänään juhlimme itsenäisyyttä
on siihen nyt arvostettava syy,
Onhan neitomme jo 99- vuotta
Muttei silti mikään Pikku Myy.

On ympärillämme puhdas luonto & vesi,
on koulutus ja työ.
On terveydenhuolto ja oikeudet,
kulttuuri ja ruokaperinteet -
niin paljon maamme antaa.

Vaan osammeko ymmärtää
miten onnekkaassa asemassa ollaan. ?

On Suomi maailman huippuja monessakin otteessa,
Vaik kieli äidin ois vaikein,
Turisteilla on muumit ja joulupukki.
Meillä on Aalto ja Laine.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille
ja siis onnea Suomi neito,
Olet hyvissä käsissä ei kansalaisilla huolta,
Kun puikoissa maan on Sale ja Jenni
ne kyllä pitää rakkaan Suomemme puolta. "

NK 12/16

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat