Kirjoitukset avainsanalla Kevät

ÄTSIIH,  niisk niisk, ätsii niisk niisk. Ätsii...  Noniin.  Nyt ne iski sitte todenteolla, allergiaoireet nimittäin. Viimeiset pari kolme päivää jolloin koivut kuin silmäniskusta muuttuneet ruskeista vihreiksi,  ovat kyllä tuntuneet lääkkeistä huolimatta niin nenässä kuin silmissäkin. 

 

 

Olo on vähän verrattavissa flunssaan, kun ottaa vielä huomioon että allergia vaikuttaa myös ääneen ja ilmenee pienenä päänsärkynä. Mutta siitä huolimatta en valita; onhan tämä ärsyttävää, mutta kun tietää oireiden olevan väliaikaisia ne kestää, ja haluaa keskittyä vain tähän ihanaan lämpöaaltoon.  Joka muuten tuli kuin tyhjästä hellimään meitä heti kuun alussa, ja näyttää siltä että aurinkoa ja lämpöä riittää aina kesäkuun alkuun asti! I -H-A-N-A-A!!!!!  Niin kivaa kun jo kympiltä aamulla on +15 astetta, ja voit lähteä ulos MEKOLLA!  Viime vuonna tähän aikaan meillä täällä Naantalissa oli maa valkoinen,(?!?)  eikä lumisateelle näkynyt loppua. Kyllä tämä nykyhetki on itselleni ainakin paljon mieluisampi. Allergiasta huolimatta mä olen niin kesäihminen. 

Valon ja lämmön lisääntyessä on kuin automatisesti tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona. Ulkoilun yhteydessä taas  on tullut bongailtua kevään merkkejä, välillä jopa vähän "kisaten" J:n kanssa että kumpi niitä näkee ekaksi. J taitaa tässä johtaa, koska ilman hänen huomioitaan en minäkään olisi osaa asioista nähnyt. 

Mä en varmaan ole tässä maassa ainoa, jolle valo ja lämpö antavat ihan erilaista virtaa ja perspektiiviä asioihin, ja niiden tekemisiin/toteuttamisiin. Mielialan nousemisesta puhumattakaan.  Alkuvuosi on vaatinut multa normaalia enemmän kärsivällisyyttä, itsehillintää/kuria, hermoja ja jaksamista.  Näiden asioiden suhteen mua koetellaan tulevaisuudessakin, mutta nyt tuntuu että hetkeksi voi höllätä kaikkea enemmän & vähemmän  stressaavaa arkimurhetta.  Se on jotenkin vapauttava fiilis, vaikkakaan en vielä pääse lähellekään sitä tavoittelemaani "Elä hetkessä"- moodia. Edelleen tiedän tarkoin mitä tapahtuu 3-6kk päästä. Se on toisaalta ihan hyvä, mutta välillä olisi kiva elää sillälailla spontaanisti, ja katsoa mihin sitten ajautuu.  

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää, aurinkoista helatorstaita! 

 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

KEVÄT. Se alko just siitä, mistä huhtikuukin. Vaikka ulkona satais pieniä ukkoja taivaalta joka päivä, siitä ajatuksesta en hevillä luovu.! Olkoonkin ulkona 7 asteen pakkanen iltaisin, ja ties kuinka monta senttiä lunta. Itseasiassa kestäis nyt sitten suoraan sinne juhannukseen asti tää "kausi" , niin ihmisten ei tarvitsis pettyä ja masentua kun kerran... No mutta ihan oikeasti, rajansa siis kaikella. Vaikken erityisemmin odota edessä olevaa siitepöly-aikaa ja sen myötä arkeeni saapuvia allergiaoireita, niin tämäkin saisi pikkuhiljaa riittää.  Onneksi valoisuus ja auringon koko ajan lisääntyvä lämpö todistavat kevään olevan jo nurkan takana. 

 

Pääsiäinen oli ja meni melko kotoisissa oloissa. Pitkäperjantaina kävimme J:n kanssa vanhempieni luona kahvilla, mutta siihen ne kyläilyt sitten jäivätkin. Muuten vietimme pääsiäistä kokkaillen hyvää, teemaan sopivaa ruokaa ja herkkuja, sekä leffojen ja lautapelien parissa ihan vaan kahden.  Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna juhlistettiin puolestaan meillä mun vanhenemista kakkukahvien parissa samalla kokoonpanolla, jolla pitkäperjantaina vanhempieni luona kahviteltiin. Tein tuolloin kahvipöytään  elämäni ensimmäisen voileipäkakun "tuomareiden" arvosteltavaksi, (äitini maailman parhaimmaksi useasti todetulla reseptillä)  sekä kokeilin itseäni makuyhdistelmänä kiehtovaa sitruuna-.lakritsijuustokakkua makeaksi tarjottavaksi.  Kumpikin sai kehuja, mutta myös kehitysideoita jotka otin ilolla vastaan. Sain lahjaksi JP Chenetin kuoharipullon, laatikollisen lempilakujani (jotka J kyllä ehti suurimmaksi osaksi syömään, MUR!) sekä taloudellista apua kauppaostoksien maksun muodossa <3. Äiti myös lupasi lähempänä kesää tarjota mulle pizzat rannassa. :).  Saimme myös J:n kanssa yhteiseksi synttärilahjaksi Holiday Club Hotels - lahjakortin, joka oikeuttaa 1 yön yöpymiseen toukokuun loppuun mennessä.  I-H-A-N-A-A päästä tässä jossain vaiheessa minilomalle.!   J:n lahjaa en ole vielä saanut, se on kuulemma vielä tulossa jossain vaiheessa. Innolla odotan, mitähän se mahtaa olla? 

Muuten kuun vaihde on mennyt tavalliseen tapaan perusarkea pyöritellen. Tai no sellanen pikku muutos arkirutiineihin on tullut, että J aloitti opiskelun. 18kk ja hänen pitäisi olla jonkintyyppinen kiinteistönhoidon ammattilainen.  Mä puolestani yritän edelleen etsiä töitä, mutta eipä niiltä osin oikeen mitään uutta tai vakavasti varteenotettavaa ole vieläkään löytynyt. 

Tossa porukalla synttäripäivänä pohdittiin josko ottaisin y-tunnuksen, ja alkaisin tekemään tilauksesta kakkuja yms, kun tykkään ja osaan kerta leipoa. Mutta kuten mun tuurilla useassa asiassa, niin tässäkin on jälleen ne pari kuuluisaa muuttujaa. Verot, luvat, tiukat säännöt, ja kirsikkana kakun päällä se että oon edunvalvonnan asiakas. Eli toisin sanoen, se siitä sitten. Lievästi sanottuna vähän harmittaa. Tossa oisin saanu käyttää mun ammatillista osaamista molempien koulutuksien osalta, ja yhdistää sen mun vahvuuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Mut eipä voi mitään, elämä on. 

Muutenkin maaliskuu on ollu tähän mennessä jotenkin masentavimmalta tuntuva kuukausi. Tuntu jotenkin siltä ettei mistään tuu mitään, eikä millään oikein tuntunu olevan väliä. Yksinäiset, pitkät päivät, seurasi toisiaan ja liukkaat kelit sai tuntemaan mut vain kotini "vangiksi" ja riippuvaiseksi toisista ihmisistä. TV-sarjat joita en olis kattonu kausittain alusta loppuun,  loppu kesken.  Ainoa piristys päivään oli yksikin viikko se, että meille tehtiin yks päivä asuntokohtainen tarkistus jossa kävi uus vuokranantaja ja tekniset huoltomiehet pari minuuttia kääntymässä :D.  synttäri - ja pääsiäisviikonloppuja lukuunottamatta oli tosi vaikeaa löytää lempijuttuja tästä kuusta, mutta kun tarpeeksi kauan asioita pyörittelee niin löytyhän niitä muutama;  

1. keltainen väri. 

En tiedä just nyt mitään yhtä voimaannuttavaa kuin pirteä keltainen, ja nää keittiöstämme löytyvät verhot.  💛

2. 

2. siskon mulle tuoma karkkipussi. 

Kun et uskalla lähteä ulos liukkauden takia, ja tekee mieli karkkia. Sisko pelastaa.  tällänen odottamaton ele on ihan parasta.  Näinkin pieni asia pelasti yhden muutoin harmaan päivän ja ansaitsee siksi paikkansa maaliskuussa sijalla 2. 

 

3. Nainen hytissä 10. 

Ehkäpä tän kevään  mukaansatempaavimpia kirjoja, joita oon nyt hetkeen lukenut.  Jos tykkäät täntyyppisestä kirjallisuudesta, etkä ole vielä tutustunut tähän, niin multa tää saa vahvan suosituksen.! 

 

4. Saara Aalto - euroviisukappaleet. 

Kun nää  biisit julkistettiin, en voinut sietää niistä mitään. Muutenkin koko ajatus että Saara kilpailee itse itseään vastaan, sai mut tuohtumaan. "järjestetään nyt Saaralle vähän isommat synttärit" - ajattelin. Noh kaikkien ei pidä tykätä kaikesta, enkä oo itseasiassa ikinä tykännyt koko euroviisuista... Vaikka on edelleenkään Saarasta artistina erityisemmin pidä, niin mitä enemmän näitä viisubiisejä radiosta kuuntelee, niin sitä enemmän niistä tykkään. Oma ehdoton  ykkössyosikki on  tuo "Queens", ja sille oisin suonut myös edustuspaikan Lissaboniin toukokuussa.  Erityisesti tykkäsin siitä, kun parissa videossa on iha eri tyyli kun Saaralla on yleensä totuttu näkemään - jotenkin tosi kivalla tapaa vähän Lady Gagaa niissä. Pystyin myös kuvittelemaan itteni tanssimaan näistä paria, (Queensin lisäksi Monstersia)   Mitä tulee niihin voittomahiksiin, niin ihan niin kovaa luottoa mulla ei näihin nyt oo, mutta artistivalintana Saaran kyllä jotenkin ymmärtää hyvin, kun miettii miten on viime aikoina vienyt Suomea maailman tietoisuuteen. 

Huom! Ei nää silti mun tanssijalan välittömästi  ensitahdeista vipattamaan saamaa Enrique Inglasiasin  Duele el corazonia voita! Se biisi on tällä hetkellä täyttä rakkautta, ja joka kerta kun sen kuulen niin volat lähtee kaakkoon enkä välitä mistään muusta 3,5 minuuttiin. 

 

5. Nää ilmat ja maisemat. 

Sitä tuntee aina olevansa kotona, kun tälläsiä maisemia saa katsella.  Ja mähän niitä voisin tuijotella pienen ikuisuuden. Tää kuva on aikalailla tasan vuos sitten otettu lenkkipolun varrelta, toivottavasti saan pian taas  tästä  rutiinista  ottaa koppia. 

 

6.  APULANTA. 

Tää bändi. Löysin heidät uudestaan monen vuoden tauon jälkeen jo jokin aika sitten, ja tää kolahtaa Haloo Helsingin ja Anna Puun lisäksi kotimaisista  just nyt eniten. Onnea muuten Tontsalle sinne jonnekin, kun hällä on tänään synttärit, ja Sipelle toipumisia. En ehtinyt havahtua älä usko lauluihin-kiertueeseen tarpeeksi ajoissa, mutta syksymmällä pääsen näkee Apikset pitkästä aikaa livenä.  JEE! 

Näiden, ja monen muun asian kanssa jatketaan nyt jo alkanutta huhtikuuta eteenpäin. Jos tästä pikkuhiljaa alkais elämä hymyilemään vaikka välillä usko siihen meinaa loppua. Oon silti sitä mieltä, että ilman näitä vähän tylsempiä kausia ei se mukavakaan arki tuntuisi sitten niin mukavalta tullessaan. Vai mitä? 

 

With love; 

-Ninni- 

 

PS. Ihan siltä varalta ettei joku huomannut mun myöhemmin lisäämää kommenttia, niin HUOM! Se blogin Facebookissa  ollut "Happily ever after"-kuva kaikkine teksteineen oli siis APRILLIPILA. :D 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tahdoin tai en niin etunumero muuttui eilen. Vietin ihanan syntymäpäivän, pienimuotoisin kahvitteluin vain lähimmän perhepiirini sekä parin läheisemmän ystävän seurassa.  Isommat pippalot ovat vielä vain näky tulevaisuudessa ja 3-kymppisiäni tullaan juhlimaan vielä moneen eri otteeseen ja tapaan tämän vuoden aikana. Viralliseen synttäripäivään mahtui kuitenkin yhtä jos toista, eikä se olisi ilman tuota yllä mainittua joukkoa ollut yhtään niin onnistunut joten kiitos näin julkisesti(kin) kaikille osallisille!

Tässä vähän lukuja ja fiiliksiä päivästä:

 

1

- syvällinen viestittelyhetki tyttökamun kanssa

- itselle ostettu mansikkaleivos

- odottamaton yllätys

2

- ajomatkaa sekä kauppareissua

- sekunnin murto-osaa kestävää ärsyyntimistä

3

- onnittelulaulua laulavaa

- kultaista pulloa skumppaa ( + 1 lahjaksi saatu)

- kuukausi

4

- tuntia kotitöitä (sis. siivoilun & leipomisen)

- syötyä suklaakonvehtia

- tuntia hyvän seuran parissa

- kukkakimppua

- täyttä pannullista kahvia

- täyttämistä odottavaa lupausta

- (+2) moniosaista syntymäpäivälahjaa

- lämmintä halausta

- ovikellon soittoa

7  

- aika jolloin heräsin aamulla.

8

- (synttäri)vierasta

 

10

-  puhelua...

-... ja tekstaria

- mud cake palaa

12

- valokuvaa (ainakin)

15

- minuuttia vaikuttava kasvonaamio 

16

- salmiakkimuffinia & fetaherkkupalaa

20

- minuuttia pitkä suihku

24

- syntymäpäiväni numero.

30

- vuotta NYT MITTARISSA!

80

- euroa säästöön myöhempää käyttöä varten.

115

- onnentoivotusta Facebookissa.

 

Lisäksi päiväni täyttyi lukemattomasta määrästä herkkuja, naurua, muistelua, auringonpaistetta ja ihailua ja arvostusta. Kun illalla kaatui väsyneenä sänkyyn, tuli todettua ettei se 30 ehkä sittenkään ole niin paha juttu miltä se on omaan korvaan viimeisen vuoden kuulostanut. Vielä ei olo ole yhtään vanhempi. :D

 

With love;

päivänsankari & oman elämänsä prinsessa

- Ninni-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Maaliskuu on alkanut aurinkoisissa, mutta silti niin laiskoissa tunnelmissa. Havahduin eilen siihen, kun tunsin pienen omantunnon piston. Jos aurinko lämmittää tätä tahtia kuin se on viimeiset kolme päivää lämmittänyt, on loppukin talvi historiaa alle viikossa. JES! Se tarkoittaa silloin sitä, että mun stressitön liikunta"kausi" alka taas. Tarkoitan stressittömällä liukkautta, joka on jälleen valitettavasti päässyt sabotoimaan mun liikunnan iloa, ja aktiivista harrastamista nakertaen motivaatiotani hiukan, ja yritän kokoajan miettiä millä verukkeella saisin sen jälleen täyteen liekkiinsä.

Yleensä tietyntyyppinen musiikki, & auringon lämmittävä paiste riittää fiiliksen herättämiseen. Nyt tuntuu ettei se tällä kertaa riitä. Vaikkei tämä nyt ole mikään maailmanlopun tason juttu, niin silti minua tietyllä tapaa vähän pelottaa, että olen putoamassa taas siihen tuttuun sudenkuoppaan, johon on niin helppo jäädä makaamaan. Mua ärsyttää itsessäni tämä piirre - aivan suunnattomasti. Etenkin tälläisissä asioissa. Tälläkin hetkellä jotenkin harmittaa, etten ole lenkillä vaan kirjoittamassa tätä. Ja syypää siihen olen ihan minä itse. Kaverin kanssa kaikki, etenkin liikunnan harrastaminen olisi kai helpompaa ylläpitää niiden kuuluisien alkuspurttinen jälkeenkin... Miksi sitä ei vaan saa itestään irti enemmän itsekseenkin??!! Ärsyttävä fiilis jonka ainoa syyllinen on allekirjoittanut.

Mitä kevääseen tulee, rakastan sitä. Vaikka se kohdallani on myös jokavuotinen helvetti. Vielä ei onneksi tarvitse oireista kärsiä mutta pian se alkaa; kaikenlaiselle (erityisesti siite) pölylle allergisena olo on täyttä tuskaa. maalis-huhtikuun vaihteesta aina elokuun loppuun. Silti kevät (& kesä) ovat lempi vuodenaikojani. Lääkkeet ei kauheasti auta, mutta vähän kuitenkin - niitäkin on testattu ties kuinka monta erilaista. Väsymys sen sijaan  tuplaantuu, ja siksi välillä en halua syödä niitä. Tämä taas vaikuttaa jaksamiseen kaiken osalta, joten "kauhulla" odotan mitä urheilu motivaatiolleni oireiden alkaessa käy... Ruoka-aineallergioita mulla ei onneksi ole minkäänlaisia - olen aina lohduttautunut sillä, että on onni olla allerginen asioille jotka eivät ole syötäviä joten sillä ajattelulla tän kestää. :). Tulisin varmaan hulluksi, jos en saisi syödä esim suklaata tai mansikoita silloin kun niitä tekee mieli. Ja viime aikoina on kyllä tehnyt - vähän liikaakin. :/

Tästä huolimatta vaaka näytti viime viikolla jo -9kg ja painoluvun etunumero on muuttunut. Mietin vaan miten tää on mahdollista kun musta oma peilikuva ei yhtää näytä siltä, ja kun en oo liikkunu niinku ois pitänyt...  Olen kyllä huomannut jaksavani tältä osin paremmin, ja kultakin sanoi tässä yks ilta että "kuihdun" silmissä kun totesin että enhän mä näytä yhtää siltä että mitää ois lähteny . Jos näin kuitenkin on, niin miksi musta ei sitte tunnu yhtää siltä??!!  Vaikka motivaatio on lievästi sanottuna hukassa, ja sohva sekä karkkipussi- efekti on saanut väliaikaisen yliotteen, niin uskon että pian tästä taas noustaan - vielä kun tietäisi että miten, niin hyvä olisi.!

 

 

with love;

-Ninni-

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat