Kirjoitukset avainsanalla Kevät

Kevät. Tai oikeastaan voisi sanoa jo että kesä. Rakastan siinä kaikkea muuta, paitsi tätä oloa, joka on ottanut minut harvinaisen raivokkaasti valtaansa parin viime viikon aikana. Siksi olen viettänyt hiljaiseloa sillä niinkin perusasiat, kuin silmien auki pitäminen ja hengittäminen ovat vaativat multa erityisen paljon energiaa, ja asioiden äärellä keskittymiskykyä. Niin paljon kun oonkin kevään valon ja lämmön ihminen/lapsi niin ... Just nyt mulla on vaan yks toive: "Voi luoja, ota tämä olo jo pois täältä" - menee muuten kaikki pilalle.  Tähän asti oon saanu ollu ihan ongelmitta mutta tänä keväänä  ekaa kertaa lääkkeistä (joita saan ottaa muute 3kpl päivässä ja olen ottanut) huolimatta silmät kutiaa, ja painaa kun lyijypainot, nenä vuotaa kun niagara ja aivastuttaa kokoajan, tai vastaavasti tukkosuudelle ei näy loppua. Jatkuvasti äsyttää ihan simona, ja äänikin hävii välillä johonkin...

En halua vaikuttaa turhasta valittajalta, sillä loppujen lopuksi  mun asiat on vielä suhteellisen hyvin, eivätkä nämä oireet ole hengenvaarallisia, kuten jonkun ruoka-aineallergian... Mutta kieltämättä välillä meinaa puhdin lisäksi huumori loppua, ja tekisi mieleni pyytää joku ambutoimaan nenäni irti naamasta.  Olin viikonlopun reissussa Lahden suunnilla,  jossa kevät on pitkällä, muttei läheskään niin pitkälle edennyt kuin täällä meillä. Sen kyllä huomasi myös Ninni nuhanenä-kutiavasilmä-ainailokunpystyypumamaan. Ai että miten ihana fiilis oli kun pystyi hengittämään nenän kautta, eikä ensimmäiset 7h heräämisen jälkeen mene pelkästään  aivastellessa tai silmät vuotaen tai mistään tajuamattomana zombiena kävellen. Ja kuinka kiva viikonloppu ja reissu muutenkin oli! 

Kun tulin kotiin, ensimmäinen ajatukseni oli; "Ei hitto mä taidan ostaa äkkiä menolipun takas sinne, mistä eilen kotiuduin.." Viikonloppu kun oli ihanan huoletonta ja energistä aikaa mut tänne kotikulmille kun palasi, alkoi jo bussissa taas ahdistus, silmien vuotaminen ja kutiaminen tukkoisuus ja jatkuva osittainen veren niistely. Ja kyllä, mulla on lääkitys: tabletti, jota saa ottaa 3kpl tarvittaessa päivisin,  silmätipat ja nenäsuihke. Kaikki ihan säännöllisessä käytössä. Ja kyllä, olen ottanut kaikkia sen päivittäiosen maksimimäärän, ja kaikki ikkunat sun muut luukut on normaalistuikin kotioloissa kii...  Nytkin tekis mieli tekis ihan hirveesti lähteä lenkille tonne auringonpaisteeseen,  mut enpä taida kun pelkkä huivi ei selkeesti riitä suojaksi ja henki loppuu vähemmästäkin. 

Vapunpäivänä koin sitten tehänastisen elämäni toiseksi pelottavimman  allergiasta aiheutuvan oireen: Nimittäin mitä olisikaan vappu ilman käyntiä TYKSissä.  Mulla oli oudosti sattunut rintakehästä, ja sen keskeltä jo muutaman päivän, mutta ajattelin sen menevän ohi.  Vapunpäivänä se äityi sen verran sietämättömäksi, että oli pakko lähteä varmistamaan asia päivystyksestä ettei ole mitään vakavempaa, kun koskaan aiemmin ei moista ole ollut.  Vähemmästäkin sitä säikähtää.

Tunne oli kuin olisi jokin painava paino rinnan päällä kokoajan. Kipu oli puristavaa ja kiristävää - ikäänkuin kuminauhalla olisi niputettu jotain yhteen tosi tiukalle. Olin varautunut että kokoilta reissussa menee, mutta pääsimme 2 tunnin sisässä  sieltä ulos. Ja siis syytä mihinkään suurempaan huoleen ei ollut,  vaikka musta verikokeita ja sydänfilmiä ja ties mitä muuta otettiinkin. Piti vaan käydä hengittelemässä vähän höyryä, kun omat keuhkot  oli vähän ahtaalla kiitos allergian ja lääkkeiden jotka ei auta edes sillä sallitulla päiväkohtasella maksimiannoksella tänä keväänä. 

 

Hengityshuoneessa hengittelemäni avaava lääke auttoi, mutta  sama olo  ja kipu tuli yöllä takaisin. Vaikka mulla normaalisti on korkea kipukynnys, tää sai muutaman kyyneleen vierähtämään mun poskelle - epätietoisuudesta ja väsymyksestä asiaa kohtaa varmaan kuitenkin enemmän, kuin itse oirehtimisesta.  Istuminen oli täyttä tuskaa, seisten ja  makuulla olo oli jokseenkin siedettävä. J lohdutti halimalla, ja opiskeltiin Googlesta yhdessä Tietzenin oireyhtymää, jonka lääkäri oli ohimennen mulle maininnut vastaanotolla käydessäni.  Heitin vähän särkylääkettä,  (1100mg) ja yhden (reseptilläolevan) lihasrelaksantin huiviin, ja kävin parvekkeella haukkaamassa raitista ilmaa. Kokeiltiin myös sitä että J hieroi mun hartioita ja ala-selkää sekä levitti selälle jotain magnesiumvoidetta. Viimeisen kerran kun katsoin kelloa se oli puoli kolme yöllä. Sitten jossain vaiheessa fil,i meni poikki, ja aamulla kun heräsin ei kivuista ollu tietoakaan. ONNEKSI. Eli ei meidän kokeilemat poppaskonstit sitten vissiin ihan tehottomia olleetkaan. Edelleen kaiken kipuilun yms syy vain on täysi mysteeri. 

Että tälläistä tänne. Ah, olet niin odotettu, jokavuotinen vieraani. Joskus jopa yllätät minut  (ja läheiseni) pahanpäiväisesti. Niin minäkin sinua, ihana (siite)pölyallergia. Kuka sellasenkin olemassaolon ihmiselle on mennyt joskus keksimään, kysympä vaan.?!  Silti ihmettelen että mun on sisätiloissa välillä vielä huonompi olla kuin ulkona, vaikka ulkosalla ne kaikki tän ahdistavan olon aiheuttajat, mm; paju, leppä, koivu, mänty, heinät yms mitä näitä nyt oli... Katupölyä unohtamatta, Okei pienet on ehkä mun ongelmat johonkin verrattuna, mutta niin hiton ärsyttävää...Voi kumpa jostain tulisi nyt sade rankka, ja  tuulessa tanssivat pölypilvet pois veis.!

 

With love; 

-Ninni- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keväthän alkaa fyysisesti, ainakin siis mulla kalenterin osalta maaliskuun ensimmäisestä päivästä. Ilmojen puolesta tänä vuonna kevät kuitenkin tuntui alkavan vasta tänään. Bongasin myös kevään ensimmäisen moottoripöyrän, sekä pajunkissat.  Parveke puettiin myös osittain jo "kevätasuun"

 

Tänään on pitkästä aikaa ollut kuiva, ja mielettömän upea ilma, eikä pilvenhaituvista tietoakaan!  (ennen kuvieni ottoa siis) Olen nauttinut tänään tästä upeasta ilmasta aina aamuseiskasta asti ja pakkohan siitä oli muutama kuvakin puhelimeen lenkin ohessa räpsäistä.  Toivottavasti näistä parhaimmista kuvista välittyy myös teille yhtä kiva fiilis viikonlopun alkuun kuin mullekin. 
 

Yksi lempiasioitani kotikaupungissani on se, että voin kiivetä käsikädessä kullan kanssa läheisille kallioille ihailemaan näitä näkyä ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Siinä on vaan jotain sanoinkuvaamattoman rauhoittavaa. Ja kun on kiivennyt huonon tasapainon omaavana sinne kallion päälle, on niin voittajafiilis jo muutenkin. 

Keväisin saan pitkäaikaiseksi vieraakseni myös allergiat, mutta ainakaan vielä ne eivät ole olleet riesanani. Lenkkipolulle lähtöä ei kuitenkaan kannata tehdä ilman kaulahuivia, sillä pienessäkin tuulessa katupöly tekee kiusaa. Olenkin ollut hyvillä mielin siitä, että suurin osa lähialuidemme teistä on putsattu nyt niiden ollessa märkiä sateiden jäljiltä.  

Mä olen kyllä niin kevätihminen, jollei tuota siite - ja muupöly allergiaa lasketa; rakastan luonnonvaloa ja sen lisääntymistä, ja tykkään kun luonto herää henkiin, vaikka se itselleni  välillä tuskaa tuottaakin. Pidän erityisesti siitä vapaudentunteesta liikkumisen suhteen, jonka kevät tuo mukanaan lumien ja jään sulaessa. Musta tulee ihan sormia napsauttamalla muutamaksi kuukaudeksi aamuihminen ja muutenkin energiatasot tehdä asioita nousee ihan uusille leveleille. Jos jotain huonoa puolta kevään suhteen miettii niin se on varmaan tietyllä tapaa se vuosittainen uusiutumisen tarve, niin oman itsen, kuin kodin sisustuksenkin suhteen. Se kun ei nimittäin ole kovin edullista... 

Nyt illan hämärtäessä ja ilman viiletessä  on aika hetkeksi palata kotisohvan nurkkaan,  ja iltakahvin kanssa jännäämään Jussigaalaa. Huomenna sitten taas hakemaan päivän D-vitamiiniannosta auringonpaisteen muodossa. Miten kevät vaikuttaa teihin vai vaikuttaako mitenkään?

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

ÄTSIIH,  niisk niisk, ätsii niisk niisk. Ätsii...  Noniin.  Nyt ne iski sitte todenteolla, allergiaoireet nimittäin. Viimeiset pari kolme päivää jolloin koivut kuin silmäniskusta muuttuneet ruskeista vihreiksi,  ovat kyllä tuntuneet lääkkeistä huolimatta niin nenässä kuin silmissäkin. 

 

 

Olo on vähän verrattavissa flunssaan, kun ottaa vielä huomioon että allergia vaikuttaa myös ääneen ja ilmenee pienenä päänsärkynä. Mutta siitä huolimatta en valita; onhan tämä ärsyttävää, mutta kun tietää oireiden olevan väliaikaisia ne kestää, ja haluaa keskittyä vain tähän ihanaan lämpöaaltoon.  Joka muuten tuli kuin tyhjästä hellimään meitä heti kuun alussa, ja näyttää siltä että aurinkoa ja lämpöä riittää aina kesäkuun alkuun asti! I -H-A-N-A-A!!!!!  Niin kivaa kun jo kympiltä aamulla on +15 astetta, ja voit lähteä ulos MEKOLLA!  Viime vuonna tähän aikaan meillä täällä Naantalissa oli maa valkoinen,(?!?)  eikä lumisateelle näkynyt loppua. Kyllä tämä nykyhetki on itselleni ainakin paljon mieluisampi. Allergiasta huolimatta mä olen niin kesäihminen. 

Valon ja lämmön lisääntyessä on kuin automatisesti tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona. Ulkoilun yhteydessä taas  on tullut bongailtua kevään merkkejä, välillä jopa vähän "kisaten" J:n kanssa että kumpi niitä näkee ekaksi. J taitaa tässä johtaa, koska ilman hänen huomioitaan en minäkään olisi osaa asioista nähnyt. 

Mä en varmaan ole tässä maassa ainoa, jolle valo ja lämpö antavat ihan erilaista virtaa ja perspektiiviä asioihin, ja niiden tekemisiin/toteuttamisiin. Mielialan nousemisesta puhumattakaan.  Alkuvuosi on vaatinut multa normaalia enemmän kärsivällisyyttä, itsehillintää/kuria, hermoja ja jaksamista.  Näiden asioiden suhteen mua koetellaan tulevaisuudessakin, mutta nyt tuntuu että hetkeksi voi höllätä kaikkea enemmän & vähemmän  stressaavaa arkimurhetta.  Se on jotenkin vapauttava fiilis, vaikkakaan en vielä pääse lähellekään sitä tavoittelemaani "Elä hetkessä"- moodia. Edelleen tiedän tarkoin mitä tapahtuu 3-6kk päästä. Se on toisaalta ihan hyvä, mutta välillä olisi kiva elää sillälailla spontaanisti, ja katsoa mihin sitten ajautuu.  

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää, aurinkoista helatorstaita! 

 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

Kommentit (0)

KEVÄT. Se alko just siitä, mistä huhtikuukin. Vaikka ulkona satais pieniä ukkoja taivaalta joka päivä, siitä ajatuksesta en hevillä luovu.! Olkoonkin ulkona 7 asteen pakkanen iltaisin, ja ties kuinka monta senttiä lunta. Itseasiassa kestäis nyt sitten suoraan sinne juhannukseen asti tää "kausi" , niin ihmisten ei tarvitsis pettyä ja masentua kun kerran... No mutta ihan oikeasti, rajansa siis kaikella. Vaikken erityisemmin odota edessä olevaa siitepöly-aikaa ja sen myötä arkeeni saapuvia allergiaoireita, niin tämäkin saisi pikkuhiljaa riittää.  Onneksi valoisuus ja auringon koko ajan lisääntyvä lämpö todistavat kevään olevan jo nurkan takana. 

 

Pääsiäinen oli ja meni melko kotoisissa oloissa. Pitkäperjantaina kävimme J:n kanssa vanhempieni luona kahvilla, mutta siihen ne kyläilyt sitten jäivätkin. Muuten vietimme pääsiäistä kokkaillen hyvää, teemaan sopivaa ruokaa ja herkkuja, sekä leffojen ja lautapelien parissa ihan vaan kahden.  Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna juhlistettiin puolestaan meillä mun vanhenemista kakkukahvien parissa samalla kokoonpanolla, jolla pitkäperjantaina vanhempieni luona kahviteltiin. Tein tuolloin kahvipöytään  elämäni ensimmäisen voileipäkakun "tuomareiden" arvosteltavaksi, (äitini maailman parhaimmaksi useasti todetulla reseptillä)  sekä kokeilin itseäni makuyhdistelmänä kiehtovaa sitruuna-.lakritsijuustokakkua makeaksi tarjottavaksi.  Kumpikin sai kehuja, mutta myös kehitysideoita jotka otin ilolla vastaan. Sain lahjaksi JP Chenetin kuoharipullon, laatikollisen lempilakujani (jotka J kyllä ehti suurimmaksi osaksi syömään, MUR!) sekä taloudellista apua kauppaostoksien maksun muodossa <3. Äiti myös lupasi lähempänä kesää tarjota mulle pizzat rannassa. :).  Saimme myös J:n kanssa yhteiseksi synttärilahjaksi Holiday Club Hotels - lahjakortin, joka oikeuttaa 1 yön yöpymiseen toukokuun loppuun mennessä.  I-H-A-N-A-A päästä tässä jossain vaiheessa minilomalle.!   J:n lahjaa en ole vielä saanut, se on kuulemma vielä tulossa jossain vaiheessa. Innolla odotan, mitähän se mahtaa olla? 

Muuten kuun vaihde on mennyt tavalliseen tapaan perusarkea pyöritellen. Tai no sellanen pikku muutos arkirutiineihin on tullut, että J aloitti opiskelun. 18kk ja hänen pitäisi olla jonkintyyppinen kiinteistönhoidon ammattilainen.  Mä puolestani yritän edelleen etsiä töitä, mutta eipä niiltä osin oikeen mitään uutta tai vakavasti varteenotettavaa ole vieläkään löytynyt. 

Tossa porukalla synttäripäivänä pohdittiin josko ottaisin y-tunnuksen, ja alkaisin tekemään tilauksesta kakkuja yms, kun tykkään ja osaan kerta leipoa. Mutta kuten mun tuurilla useassa asiassa, niin tässäkin on jälleen ne pari kuuluisaa muuttujaa. Verot, luvat, tiukat säännöt, ja kirsikkana kakun päällä se että oon edunvalvonnan asiakas. Eli toisin sanoen, se siitä sitten. Lievästi sanottuna vähän harmittaa. Tossa oisin saanu käyttää mun ammatillista osaamista molempien koulutuksien osalta, ja yhdistää sen mun vahvuuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Mut eipä voi mitään, elämä on. 

Muutenkin maaliskuu on ollu tähän mennessä jotenkin masentavimmalta tuntuva kuukausi. Tuntu jotenkin siltä ettei mistään tuu mitään, eikä millään oikein tuntunu olevan väliä. Yksinäiset, pitkät päivät, seurasi toisiaan ja liukkaat kelit sai tuntemaan mut vain kotini "vangiksi" ja riippuvaiseksi toisista ihmisistä. TV-sarjat joita en olis kattonu kausittain alusta loppuun,  loppu kesken.  Ainoa piristys päivään oli yksikin viikko se, että meille tehtiin yks päivä asuntokohtainen tarkistus jossa kävi uus vuokranantaja ja tekniset huoltomiehet pari minuuttia kääntymässä :D.  synttäri - ja pääsiäisviikonloppuja lukuunottamatta oli tosi vaikeaa löytää lempijuttuja tästä kuusta, mutta kun tarpeeksi kauan asioita pyörittelee niin löytyhän niitä muutama;  

1. keltainen väri. 

En tiedä just nyt mitään yhtä voimaannuttavaa kuin pirteä keltainen, ja nää keittiöstämme löytyvät verhot.  💛

2. 

2. siskon mulle tuoma karkkipussi. 

Kun et uskalla lähteä ulos liukkauden takia, ja tekee mieli karkkia. Sisko pelastaa.  tällänen odottamaton ele on ihan parasta.  Näinkin pieni asia pelasti yhden muutoin harmaan päivän ja ansaitsee siksi paikkansa maaliskuussa sijalla 2. 

 

3. Nainen hytissä 10. 

Ehkäpä tän kevään  mukaansatempaavimpia kirjoja, joita oon nyt hetkeen lukenut.  Jos tykkäät täntyyppisestä kirjallisuudesta, etkä ole vielä tutustunut tähän, niin multa tää saa vahvan suosituksen.! 

 

4. Saara Aalto - euroviisukappaleet. 

Kun nää  biisit julkistettiin, en voinut sietää niistä mitään. Muutenkin koko ajatus että Saara kilpailee itse itseään vastaan, sai mut tuohtumaan. "järjestetään nyt Saaralle vähän isommat synttärit" - ajattelin. Noh kaikkien ei pidä tykätä kaikesta, enkä oo itseasiassa ikinä tykännyt koko euroviisuista... Vaikka on edelleenkään Saarasta artistina erityisemmin pidä, niin mitä enemmän näitä viisubiisejä radiosta kuuntelee, niin sitä enemmän niistä tykkään. Oma ehdoton  ykkössyosikki on  tuo "Queens", ja sille oisin suonut myös edustuspaikan Lissaboniin toukokuussa.  Erityisesti tykkäsin siitä, kun parissa videossa on iha eri tyyli kun Saaralla on yleensä totuttu näkemään - jotenkin tosi kivalla tapaa vähän Lady Gagaa niissä. Pystyin myös kuvittelemaan itteni tanssimaan näistä paria, (Queensin lisäksi Monstersia)   Mitä tulee niihin voittomahiksiin, niin ihan niin kovaa luottoa mulla ei näihin nyt oo, mutta artistivalintana Saaran kyllä jotenkin ymmärtää hyvin, kun miettii miten on viime aikoina vienyt Suomea maailman tietoisuuteen. 

Huom! Ei nää silti mun tanssijalan välittömästi  ensitahdeista vipattamaan saamaa Enrique Inglasiasin  Duele el corazonia voita! Se biisi on tällä hetkellä täyttä rakkautta, ja joka kerta kun sen kuulen niin volat lähtee kaakkoon enkä välitä mistään muusta 3,5 minuuttiin. 

 

5. Nää ilmat ja maisemat. 

Sitä tuntee aina olevansa kotona, kun tälläsiä maisemia saa katsella.  Ja mähän niitä voisin tuijotella pienen ikuisuuden. Tää kuva on aikalailla tasan vuos sitten otettu lenkkipolun varrelta, toivottavasti saan pian taas  tästä  rutiinista  ottaa koppia. 

 

6.  APULANTA. 

Tää bändi. Löysin heidät uudestaan monen vuoden tauon jälkeen jo jokin aika sitten, ja tää kolahtaa Haloo Helsingin ja Anna Puun lisäksi kotimaisista  just nyt eniten. Onnea muuten Tontsalle sinne jonnekin, kun hällä on tänään synttärit, ja Sipelle toipumisia. En ehtinyt havahtua älä usko lauluihin-kiertueeseen tarpeeksi ajoissa, mutta syksymmällä pääsen näkee Apikset pitkästä aikaa livenä.  JEE! 

Näiden, ja monen muun asian kanssa jatketaan nyt jo alkanutta huhtikuuta eteenpäin. Jos tästä pikkuhiljaa alkais elämä hymyilemään vaikka välillä usko siihen meinaa loppua. Oon silti sitä mieltä, että ilman näitä vähän tylsempiä kausia ei se mukavakaan arki tuntuisi sitten niin mukavalta tullessaan. Vai mitä? 

 

With love; 

-Ninni- 

 

PS. Ihan siltä varalta ettei joku huomannut mun myöhemmin lisäämää kommenttia, niin HUOM! Se blogin Facebookissa  ollut "Happily ever after"-kuva kaikkine teksteineen oli siis APRILLIPILA. :D 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat