Kirjoitukset avainsanalla Helsinki

Vähiin käy, ennenkun loppuu.  Nimittäin Cheekin keikat mun osalta. Viime vuonna hankitut 3 vikaa tikettiä, ovat yhtä vaille käytetyt.

 

Eilisiltana matkustettiin viimeistä kertaa Cheekin perässä Hartwall Areenalle, "Täältä Sinne" tourin päätöskeikkaa kuulemaan. Sitä ennen vietettiin  jo ilta  toukokuun alussa  saman kiertueen merkeissä, Turun Gatorade Centerillä.  Enää on siis jäljellä Lahti, elokuun 25:tenä päivänä, ja tiedän jo nyt että siellä tulee nenäliinoja tarviimaan.  Mutta elokuuhun on onneksi vielä aikaa,  eikä muistoja ole kukaan viemässä.  Siispä tehdään pieni fiilistelyretki eiliseen keikkaan kuvien muodossa. 

 

Nuo neljä viimeistä kuvaa ovat Turun keikalta, jolloin minulla oli paikka yläkatsomossa. Onnekseni Hartsulla sai eilen olla alakatsomossa. Kumpikin keikka oli tietysti ikimuistoinen ja illat huikeita.  Eilen oman lisäfiiliksen toi mukanaan tähtivieraat, joita olivat siis upeaääninen Diandra, sekä ihanat  Elastinen & Jenni Vartiainen.  Myös ainakin fanien tiedossa oleva nuori nainen, Cheekin taustalaulajana alunperin ollut lupaava artistinalku Ilta nähtiin lavalla Cheekin kanssa.  Kappaleita kuultiin kummallakin keikalla aika laidasta laitaan uran pituutta ajatellen. Nappasin muutamista videotakin, mutta tämä taitaa olla niistä ainoa, jonka kehtaan oman taustalauluni takia teille  pieneksi maistiaisiksi täällä julkaista...  ( antakaa anteeksi :D ) 

 

Kyllä musiikilla on ihmeellinen vaikutus. Kiitos sille, joka sen on joskus keksinyt. Virallisille jatkoille en kumpanakaan kertana jaksanut, vaan tulin kiltisti suoraan kotiin. Eilen kyllä kohotin pikku"maljan" konjakin muodossa hienon kiertueen päätöksen, ja Cheekin uran ja saavutuksien kunniaksi.  Tänään ei ihme kyllä ole särkenyt päätä, eikä ole väsyttänyt vaikka ilta venyi aamun pikkutunneille. Sanotaan vaikka niin, että;

"yön viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtui, kun lisäsin siihen kahvia." ;) 

With love;

-Ninni- 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Helsinki on piakkoin satavuotiaan Suomemme pääkaupunki, jossa vierailin viimeksi eilen, ja jonne matkani vie vielä marraskuun alussa uudestaankin.  Helsinki on siitä jännä paikka, että se nostaa mulle joka kerta sellasen selitettämättömissä olevan tunteen kun sinne menee. Siis ihan joka kerta. Mä voin keskustella siitä kotikulmilla ihan "neutraalisti", mutta kun sinne paikan päälle pääsee, tulee sellanen "WAU" -fiilis. 

Mä oon tosi surkee suunnistamaan ja vieraassa (ja ISOssa!) kaupungissa mä pyrin järjestää aina niin että mulla on joku joko a) mukana tai b) vastassa. Tälläkin kerralla mun tuttu oli mua odottamassa Pasilan asemalla, (pikkusenko se on muuten muuttunu sitte viime kerran... Oli pikkushokki huomata olevansa keskellä kaikkea sitä "ei-mitään")  josta jatkettiin sitten perjantaiseen määränpäähämme. Oudot ympäristöt,  ja suuntavaiston puute tekevät reissuistani pääkaupunkiimme aina hieman jännitysmäisiä. Eilen oman lisänsä teki vielä Helsingissä oleva täysi talvi - onneksi laitoin ne talvisaapikkaat jalkaan, enkä lenkkareita joita ensin mietin. Niiden kanssa ei olisi mistään tullut mitään... Nyt selvittiin hengissä. Lumi yllätti kyllä minut mutta ei VR:ää ainakaan vielä  kovin pahasti - junat oliuvat siis suhteellisen hyvin aikatauluissaan. 

Päivän mittaan pysähdyin hämmentyneenä ihmettelemään mitä milloinkin; ihmispaljoutta, ihmisten tapoja toimia, rakennuksia, lunta, lumisia puita jotka olivat kuin postikortin maisemasta, iän ikuisia rakennustyömaita, (eikö ne ikinä lopu siellä) pitkältä tuntuvia liikennevaloja.  Sitä miten kaikki saadaan vaikuttamaan niin isolta, ja samaan aikaan niin hienolta ja viisaalta olipa kyse mistä tahansa ja verrattuna tänne omaan, "normaaliin" elämään ja arkeen.  Vaikka olen useaan otteeseen kävellyt Hesan keskustassa, Forumin ja Kampin käytävillä yms paikoissa ne jaksavat omituisella tavalla aina yllättää.  Tietysti pitää muistaa se, että tiedän/tunnen Helsingistä vain  sen minimaalisen murto-osan...  

Totesin kahvikupposen äärellä tutulleni Helsingin olevan Suomen New York. Siellä on (melkein) kaikkea mistä voi unelmoida, ja sinne haluaa päästä ensin kerran  mutta sen jälkeen yhä uudestaan. Helsingissä kaikki on niin upeeta mahtavaa ja suurta. Helsinkiä arvostetaan ja kunnioitetaan monen syyn takia täällä meillä ja maailmalla, (kansainvälisyys, lääketieteelliset yms jutut jne)  mutta välillä tuntuu kuin astuisi kokonaan uuteen maailmaan, jonka keskellä on tietämättömänä ja ymmärtämättömänä turistina - yksin ja henki salpautuneena hämmennyksestä.  Joskus iskee ahdistus ja 15 vuoden haaveilun jälkeen sitä oppiikin iloitsemaan siitä, ettei asu siellä. Keskellä sitä kaikkea. Siksi nämä harvoin tehdyt  reissut  täältä sinne varmaan tälläisia fiiliksiä herättävätkin, ihanaa että voi lähteä ja voi palata. Nykyään kun sekin onnistuu myös  suoraan Naantalista Onnibussilla.  

Päivän tapaaminen/tilaisuus (joka oli siis tämänkertaisen matkani syy) päättyikin odottamaani aiemmin ja yritin muuttaa paluulippuni aiempaan junaan. Se olisi onnistunut, mutta tuplasti kalliimpaan hintaan, joten  en sitten vaihtanut lippua. Kulutin aikani keskustassa, ja kävin (kuten aina Hesassa ollessani) mm. Viktoria's Secretsin liikkeessä, ja Starbucksissa. Tälläiselle Naantalin asukille ne kun ovat ihana & odotettu "erikoisuus". 

Starbucksista mukaan lähti jättikokoinen kurpitsalatte, VS:stä ei tällä kertaa mitään. (piirtäkää rasti seinään)  Kävin myös  Body Shopissa ja voi sitä ilon määrää kun huomasin heidän Vanilla Chai-tuotesarjan tulleen hetkellisesti takaisin. Täytyy täällä kotikulmilla käydä hakemassa jossain vaiheessa mm vartalonkuorinta-ainetta lisää. 

Ennen rautatieasemalle paluuta ja kotimatkaa oli käytävä vielä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja ostaa kotiinviemisiksi ja myöhäiseksi nimipäivälahjaksi   Vappu leipoo - kirja, joka on nyt viimein julkaistu. Sitä on odotettu! Vappu on ihana persoona ja olen seurannut hänen uraa sieltä alkuajoista asti. Hänen kumpikin aiemmin ilmestyneistä reseptikirjoistakin löytyy hyllystä. Niitä vaan ei voi olla liikaa! 

Kotimatka meni yllättävän nopeasti,  ja pientä hilpeyttä matkaan synnytti konduktööri, joka kuulutuksista päätellen oli nauttinut yhden kahvikupin tai edin liikaa. Unta ei tarvinnut grilliltä haetun iltapalan jälkeen kauheasti houkutella, ja tänään on ollut kiva vain olla yöpaidassa ja ottaa rennosti, ensi viikonloppu kun menee vähän touhukkaimmissa merkeissä. 

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

(Pahoitteluni että toisin kun blogin FB:ssä ilmoitin, tämä postaus tulee vasta nyt. Minuun iski muutaman päiväntakaisen päänsäryn jälkéen väsymys ja laiskuus)  

Joskus, siis todella harvoin, minäkin näköjään osaan hivenen nauttia ns. extempore reissuista/lähdöistä.  Aamuja ja äkkilähtöjä vihaava ihminen voi näköjään myös yllättää vastaamalla myönteisesti ehdotukseen, joka minulle tehtiin alle12 tuntia ennen sitä, kun jo istuimme Onnibussin kyydissä.

 

Ystävänpäivän aamu, tai oikeastaan aamuyö alkoi yllättävän pirteissä merkeissä, vaikka heräsimme kumpikin vapaa-ehtoisesti siihen klo 04:00 kolmen tunnin yöunien jälkeen. Laitoimme kumpikin miehen kanssa itsemme suht ihmisen näköisiksi, keräsimme kimpsut ja kampsut, ja hiivimme vähin äänin ulos kerrostalosta. Jaloittelimme lähimmälle bussipysäkille, josta matkamme kohti Helsinkiä starttasi klo 05:20 - Onnibussilla tietenkin. Hivenen tokkuraisina yritimme vielä saada unen päästä kiinni, mutta eihän sitä nyt malttanut. .. Matka meni yllättävän nopeasti, ja tilaakin oli yllättävän hyvin tällä kertaa. Kampin matkailukeskuksesta löysimme itsemme kellon näyttäessä vain 8:15 eikä aurinkokaan ollut vielä kunnolla edes noussut. 

Muistan miettineeni bussissa, kuinka ihanaa on,  kun tuntuu kerrankin siltä että päivä on täynnä mahdollisuuksia, ja aikaa on mennyt vasta niin vähän. Olen kiitollinen rakkaalle, että hän sai päähänsä ehdottaa jotain näin "hullua" ja lähdimme Hesaan ilman mitään hyvää tai sen erikoisempaa syytä - hetken mielijohteesta. Muistan myös kuinka puolet koko matkasta haaveilin kupista tuoretta kahvia.

Aloitimme ystävänpäivän, (joka on meille muutenkin hyvin erityinen päivä) aamun Kampin kauppakeskuksesta löytyvästä Story-nimisestä kahvilaravintolasta, jonka ikkunasta oli ihana katsella valaistuvaa päivää kohtuuhintaisen (HUOM. Hesan hintoihin nähden!)  aamiaisen ja rakkaan seuran ohessa. Story on minulle entuudestaan tuntematon paikka, ja nytkin päädyimme sinne osittain äkillisen aamiaistarpeen, osittain erään blogisuosituksen kautta.  En muista, milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvää puuroa saati sitten kirsikkahilloa, joka oli oikeasti todella hyvää! Pidin myös siitä että  asiakkaalla on valinnanvaraa aamiaismenuihin nähden, ja hän  saa itse vaikuttaa valitsemansa menun sisältöön. Ensikertalaisena pakko myös antaa pointsit asiakaspalvelusta. Se oli alusta asti ystävällistä ja nopeaa. :) Yleisfiilis oli ihanan rauhallinen, ja luulen että se johtuu siitä että ystävänpäivästä huolimatta oli arkipäivä.

Storyn aamiainen; Nautimme kumpikin aamiaismenun nimeltä "Market Hall" sillä pienellä erotuksella, että avomiehellä oli puuron tilalla Granola.
 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään Kamppia, & Forumia ja tottahan toki sitä piti hiukan jotain shoppaillakin. Muutama tunti vierähti ihan kivasti näiden kiertelyiden parissa.  Palataan shoppailuihin myöhemmin erillisessä esittely-postauksessa ;)

Shoppailun iloa;  mukaan tarttui se "pakollinen" #Starbucks kahvi & vähän muuta kivaa.

Forumista saimme mukaan tuollaiset sydän pallot, (niitä jaettiin ohikulkijoille) jotka toistuvat parissakin kuvassa. Ne ovat keittiössämme edelleen muistona reissusta :D. Aika kului juuri sopivalla temmolla, ja tullessamme takaisin Kamppiin alku iltapäivästä päätimme juomassa vähän jotakin. Kävelimme monesti aamupäivällä Panimoravintola Bruuvarin ohitse, ja uteliaisuus otti viimein vallan, joten pian löysimme itsemme sisältä tilaamassa juomia. Oli kyllä kiva paikka juoda yhdet. Täälläkin tunnelma ja palvelu kohdillaan. Samoin myös valikoima. ! Vaikka Bruuvarissa onkin ruokailu mahdollisuus, valitsimme ruokapaikaksi BBQ Housen bruuvaria vastapäätä.  Olimme tutustuneet paikan tarjontaan hieman etukäteen netin kautta ja se kuulosti vähän liiankin huokuttelevalta.  Paikka kyllä täytti kaikki odotukset.  Taas on yksi uusi ruokakokemus ja erittäin hyvä sellainen taskussa. Nyt tulee tunne, että toistan itseäni liikaa, mutta tämäkin oli tosi viihtyisä ja kivanoloinen paikka samaan aikaan tosi rento ja arkinen mutta silti vähän "hienompi" just tällästä erikoistilannetta kuin meillä ystävänpäivä varten. Mennään varmasti uudestaan, jos Helsingissä liikutaan.

Ruuat olivat hinta-laatusuhteeltaan aivan mielettömän hyviä! Pelkkä alkusalaatti olisi riittänyt täyttämään pienen vatsalaukkuni, ( kuvassa oikealla ylänurkassa) Mä olen aina aika kokeilunhaluinen asian kuin asian suhteen, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Avopuoliso taas turvautuu useimmiten siihen tuttuun ja turvalliseen. Tämän takia valitsin itse listalta jotain aivan erilaista, jota en kovin monessa paikassa aiemmin ole nähnyt. Tilaamani kenguru yllätti positiivisesti. (kuvassa oikealla alanurkassa)  Sen maku oli aika riistamainen, mutta kuitenkin melko mieto. Tykkäsin silti annoksestani ja se oli juuri sopivan kokoinen. Jälkkärille se ei kuitenkaan jättänyt tilaa.

Me nautimme täysin rinnoin ruuista, kun mihinkään ei ollut kiire. Se oli ehkä päivän ihanin hetki. Hyvä ruoka, oma, rakas mies vieressä, ja auringonpaiste. Aika pienestä sitä ihminen osaa olla kiitollinen ja onnellinen. Välillä niihin hetkiin pitää vaan ns. havahtua.

Vatsat pullollaan BBQ Housesta poistui kaksi tyytyväistä asiakasta, vielä hetkeksi kiertelemään kauppoja, ja hakemaan take away kahvit Starbucksista.  Pian olimmekin kahvien kanssa odottamassa Kaukoliikenteen terminaalissa että Onnibuss tulisi ja veisi meidät takaisin rakkaaseen Naantaliin. Päivä oli mukava, ja Helsinki kohteli meitä hyvin. Jalat huusivat lopulta hoosiannaa, mutta niin kai oli pieni tarkotuskin. Monta askelta on tänään ja kuluneina vuosina otettu yhdessä - ja monta niitä on vielä yhteisellä matkallamme edessäpäin. Yhdessä ne askeleet ovat tuntuvat  kevyemmiltä. Kiitos kulta kivasta reissusta.  Ja siitä että olet vain siinä ? Niin kivaa kun reissuun on aina lähteä, on kotiin aina ilo palata.  Uskotteko, miten ihana tunne on päästä omaan sänkyyn nukkumaan !! Eikä unta varmaan tarvitse houkutella kauaa, vaikka kello on vasta 22:00. Ei se reissu tai sen kohde ole niin tärkeää, vaan se että ollaan ja tehdään asioita yhdessä ja aidosti. <3

 

 

 

❤lla;

-Ninni-

 

P.S. Sain vielä seuraavana päivänä vähän ruusuja&lempisuklaatani ❤  On se J vaan niin ❤❤❤❤❤

Kommentit (4)

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, "Vierailija"

Reissumme oli kyllä kiva, osasin jopa nauttia siitä vaikka päätös lähteä oli niin äkillinen. Musta on kiva, kun täältä Naantalista on nykyään tää suora Hesa-yhteys - ei tartte mennä eka Turkuun (ellei sitten matkusta muulla kun onnibussilla) kuten aiemmin. Tälläset päivän tai parin reissut sinne on iha kivoja, mut ei mua kyl pidemmäks aikaa sais jäämään tollaseen "suurkaupunkiin". :D

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

atomi

Ihana hyvän mielen postaus :) Täytyypäs kokeilla tuota Storya kun menen keskustaan. Vanhasta tottumuksesta käyn useimmiten kahvilla Forumissa. Kiitos vinkistä!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Kiitos kommentistasi, atomi! Story oli kyllä tosi kiva paikka, käy ihmeessä testaamassa jos sielläpäin liikut :)  

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sain aiemmin keväällä kutsun Sanomatalolle Helsingin keskustaan, Kodin Kuvalehden lukijabloggaajien yhteisötapaamiseen. En ole ikinä ollut mikään erityisen suuri jännittäjätyyppi, mutta tuon tapaamisen myötä eilinen oli yksi alkukesän jännittävimpiä päiviä!  Kutsun saatuani olin ihan innoissani; "ensimmäinen bloggaajien tapaaminen - vähänkö siistiä!" Hetken tuntui jotenkin erityisen hienolta saada kutsu johonkin tuollaiseen itselle "suureen" juttuun. 

Loppukevät oli itselläni aika hektistä aikaa, ja kaiken tuon touhun keskellä unohdin ilmoittautua tapaamiseen siihen määrättyyn päivään mennessä, vaikka se monesti olikin mielessä. Itseasiassa minun ei alunperin pitänyt ottaa siihen osaa ollenkaan, koska ajattelin ettei ole järkeä lähteä Naantalista Hesaan vain 2 tunnin tapaamisen tähden. Olin jo haudannut ajatukset pikavisiitin teosta  pääkaupunkiimme, kunnes sain sähköpostin, jossa kerrottiin ilmoittautumisen olevan vielä mahdollista. 

Uteliaisuuteni ja mielenkiintoni heräsi uudelleen, ja pian olikin junaliput hommattu. Ja nyt kun jälkeenpäin miettii, olen iloinen että päätin kuitenkin lähteä, vaikkakin jännitin reissua hieman. 

Ilta  ja tapaaminen oli onnistunut, Oli kiva päästä tapaamaan ihmisiä, jotka ovat osana samaa, isoa yhteisöä muutakin kautta, kuin vain "ruudun takaa". - Ja hei, olihan se nyt upea kokemus päästä käymään koko Sanomatalossa. Pienen iltapalan ohella keskustelimme kaikesta blogeihin ja bloggaamiseen liittyvästä, kävimme läpi 5 ehdotonta blogiin liittyvää muistisääntöä ja kuulimme ihastuttavan Nelliinan ajatuksia omasta bloggaajaurastaan.

Pystyin samaistumaan moniin asioihin, joita Nelliina puheenvuorossaan toi esille. Varsinkin se oli tosi mahtava fiilis, kun ymmärsi ettei ole ainut joka on saanut harmaita hiuksia esimerkiksi miettiessään, saako otettua tarpeeksi laadukkaita valokuvia, tai ovatko blogitekstit tarpeeksi hyviä. Nelliinan pitämä esitys sai minutkin ymmärtämään että ei se lopulta olekaan niin vakavaa. 

Vaikkakin harrastus - ja ammattibloggaaminen painivat ihan eri sarjassa, kirjoittamisen tulee olla hauskaa ja mielekästä puuhaa. Niin minä itse ainakin ajattelen. Jokaisella bloggaajalla on omat tavoitteet joita kohti edetä, mutta jos asioista tekee itselleen liian vaikeita tai tavoittelee aina vain täydellisyyttä, niin juuri silloin siitä helpommin tulee rasite, kuin mukava arkirutiini.  Joten ei stressiä, se on tappavaa. Se oli paras oppi, jonka illasta sain. Ilta kului, kivassa seurassa yllättävänkin nopeaa ja pian oli pakko hypätä jälleen junaan ja suunnistaa kohti kotia. Kotiinviemisiksi saimme Sanoman paperikassin, jonka sisältöä alan nyt vasta tutkailemaan - illalla ei enää jaksanut...  

Haluan kiittää kaikkia mukana olleita, ja minua matkan varrella opastaneita. Jään innolla odottamaan uutta tapaamista, sekä eilen sopimaamme pikkuhaastetta toteutettavaksi ;) 

 

With love;

-Ninni- 

 

 

Kommentit (8)

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Kiitos kun jaksoit lähteä Naantalista asti tapaamiseen. Oli tosi kiva tavata! Ja niin myös teitä, Murehtija, Marjan hetkiä ja allikalliolla! Ilman muuta otamme uusiksi.

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Samoja fiiliksiä myös täällä! Tapaaminen toi blogiyhteisön kirjoittajat ihan uudella tavalla "eläviksi", blogitekstejänne lukee eri kulmasta, kun on tavannut kirjoittajat. Kiitos tapaamisen järjestäjille - ja kaikille, jotka jaksoivat tulla paikalle (jopa Naantalista asti!)!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Kiitos  Marjan Hetkiä, Murehtija, allikalliolla, Mari-KK, Nuttu nurin, onni oikein, Maanviljelijän vaimo, ja Pulina Elli teille kaikille myös illasta ja palautteesta!  Oli kiva nähdä, vaikkakaan harmikseni kaikkien kanssa ei todellakaan ehditty jutustelemaan. Samaistun moniin kommentteihin, joita yllä on jo kirjoitettukin! Toivottavasti tapaamme vielä uudestaan. Ihanaa kesän jatkoa teille jokaiselle!

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat