Kirjoitukset avainsanalla Syksy

Joka ikinen vuosi viimeistään toukokuun alussa, musta kuoriutuu kuin pieni yli-innokas lapsi joka on intoa ja energiaa täynnä siitepölyallergiasta huolimatta. Välillä tämä "ilmiö" huvittaa itseänikin, mutta se tunne on ihan mahtava. Kerta toisensa jälkeen, sitä tuntee itsensä vapautuneeksi, ja kuten varmaan jo ymmärsittekin, nyt puhun erityisesti liikkumisen suhteen. Vaikka se ei aina ehkä ulkopuolisille näykään, mä todella jännitän liikkumista ulkona  n puolet koko vuodesta tasapainoni vuoksi. Kesäisin tunnen itseni vapaaksi kuin lintu, ja jälleen sen päättymisen lähestyessä alan taas murehtimaan... 

Siinä missä kesä on mulle ihmisenä  tietyntyyppisen vapauden aikaa, syksy on (vuoden vaihteen lisäksi) ainakin hetkittäin uudistumisen. Tällä hetkellä suurin vaikeus sen suhteen, on ehkä erityisesti vielä tietyt arkirutiinit, tai oikeastaan pikemminkin niiden ylläpitäminen.  Aamu-unisena luonteena on aavistuksen haastavaa herätä joka aamu aikaisin, kun tietää ettei ole mitään erityistä velvoitetta.  Mä olen yrittänyt korjata tilannetta mahdollisuuksien mukaan aina niin hyvin kuin pystyn, mutta olen onnistunut siinä toistaiseksi vain kausiluonteisesti.  

Erityisen koettelevaksi koin viime syksyn ja talven, Ihan rehellisesti sanottuna  välillä tuntui, että mistään ei tule mitään. Tuntui turhalta aloittaa/ryhtyä/yrittää yhtään mitään, tai mihinkään kun alitajuntaisesti tiesi, ettei sitä iloa olisi pystynyt ylläpitämään kauan, tai jokin seikka tulee jarruttamaan mua tahtomattani ennemmin tai myöhemmin. Itseasiassa mua vähän pelottaa, että ne tunteet tulee toistumaan, kun edetään pidemmälle syksyyn ja alkutalvea kohden.  Toivottavasti oon väärässä. 

 Moni pitää mua sosiaalisena ihmisenä, jolla on paljon ystäviä. Sosiaalisen voin vielä  ihan helpolla allekirjoittaa, niistä monista ystävistä en sitten tiedä... Mä olen jo pitkään tuntenut itseni aika yksinäiseksi. Mun sukulaiset, jotka on mulle äärettömän tärkeitä asuu suurinosa 200km päässä. Kyllä me yhteyksiä pidetään aktiivisesti, mutta mikään soitto tai tekstari ei voita  eikä korvaa kasvokkain yhdessä vietettyä aikaa. Siksi mua harmittaa olla niin kaukana heistä.  Olen onnellinen että sain pitkästä aikaa vierailla heidän luonaan elokuun puolen välin paikkeilla yhden viikonlopun verran.  Toivottavasti, saisin käydä toisenkin kerran vielä ennen joulua. 

Mitä tulee niihin ystäviin, mun facebookin kaverilistalla on 330 kaveria. Hieno luku - eikö?  olen kiitollinen heistä kaikista, mutta jo ammattikoulun päättyessä musta alkoi tuntua, että aktiivisesti mun mukana kulkee niistä vain todella harva. Todellisuus  kun on kuitenkin se, että ne vähäiset ystävät joita näen viikon tai kuukauden välein jos silloinkaan, heitä on reippaasti alle 10. He kaikki ovat rakkaita, ja tiedän että laatu on määrää tärkeämpää. Silti usein huomaan haaveilevani erityisesti pimeinä vuodenaikoina  kuinka ihanaa olisi, jos (J;n lisäksi) ympärillä olisi edes se pieni tiivis porukka, jonka kanssa mennä tehdä ja kokea.  Jollei päivittäin, niin edes pari kertaa viikossa. Porukka joka yllättää sinut, ja jonka sinä voit yllättää. sanan monessa eri merkityksessä tasapuolisesti. Sekään kun ei kaikille ole aina itsestäänselvää... "Ystävät ovat elämän suola." - se sanonta pitää niin paikkansa! 

Mua hieman nolottaa sanoa näin, mutta en tiedä olisinko näinkään hyvillä mielin ilman J:tä. Tottakai meilläkin on päiviä, jolloin tekisi mieli huutaa ääni painuksiin, paiskotaan ovia, "vihataan" toista, tai pienimmätkin asiat toisessä ärsyttää mutta pimeät  vuodenajat ja illat, jolloin mun kynnys lähteä johonkin on isompi, olisi kotona miljoona kertaa tyhjempiä, värittömämpiä ja tylsempiä ilman J:tä.  Välillä suorastaan tuntuu kuin olisin riippuvainen hänen seurastaan, vaikka tykkään olla tiettyyn pisteeseen asti yksinkin. Mä olen kirjoittanut kaikesta tästä ylläolevasta varmaan aiemminkin,  mutta noi jutut on vaan faktoja mun aidosta arjesta. En haluaisi tituleerata J:tä mun parhaaksi ystäväkseni, koska hänen kuuluisi olla "vain" avomies. mutta kyllä hän sen ansaitsee myös sen nimityksen.  Mulla on, tai ainakin vielä keväällä oli 1 naispuoleinen ystävä, joka on ollut mulle jo vuosien ajan parhain, rakkain ja tärkein ystävä,  luottopilari, tuki ja esikuvallinen nainen oman äidin jälkeen. Menin tekemään jotain todella tyhmää ja ajattelematonta hetken mielijohteesta, ja saatoin pilata kaiken sen mitä meillä on ollut  sen takia.  Ette usko miten mua kaduttaa ja harmittaa koko juttu. Tekisin mitä vain, että saisin aikaa taaksepäin... 

Positiivista luonnetta yritän myös pitää yllä, mutta nykyään sekin on joskus vaikeaa; jatkuva varpaillaan olo milloin minkäkin asian suhteen (lähinnä Kela, edunvalvoja, tai muuten vaan raha yms )  saa epävarmaksi siitä että kaikki olisi hyvin. Mun pitäisi parhaillaan elää elämäni parhainta aikaa, eikä murehtia ylimääräisistä, mutta musta tuntuu ettei mulla ole vaihtoehtoja. Sanoin J:llekin yksi päivä, että musta tuntuu kuin mun aivot ja sydän olisi ainakin 80vuotiaat, kroppa sen 31vuotta.  Mun pitäisi tavoitella ja saavuttaa asioita, mutta musta tuntuu että oon pidemmäksi aikaa vaa jumittunut paikalleen - enkä todellakaan tahtoisi niin. 

Kaikesta huolimatta aion mennä kohti tulevaa syksyä vaikka edessä olisikin lisää uusia pettymyksiä. Ne kuuluvat elämään ja kai vahvistavatkin jonkun verran. Yritän uudistaa syksyistä arkeani mm. sokerittomalla syyskuulla, ja lenkkeilyllä. Tahtoisin aloittaa myös jonkin kurssin tai pari opistolla, vaikka se liikkuminen  lokakuun lopusta eteenpäin mietityttääkin. Yritän nousta aamulla aikaisin vähintään 5x viikossa ja keksiä jonkin syyn, miksi niin pitää tehdä. Jatkan töiden etsimistä, josko vaikka ihme tapahtuisi, ja syntymäpäivääni mennessä yksi hartaimmista toiveistani voisi toteutua.  Yritän  kovin iloita pienistä myös pimeään aikaan, vaikka mitättömältä ne aiheet joskus tuntuisikin, ja muuta sellaista. Haluaisin vain  löytää tämänhetkiselle elämälleni jonkin tarkoituksen tapaisen, ja oppia tykkäämään syksystä ja talvesta enemmän.

 

 

 With love; 

-Ninni- 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Oletko ajatellut vapaaehtoistyötä? Siitä saisi päiviin rytmiä ja näyttäisi hyvältä CV:ssäkin.

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Heippa, "Vierailija" vapaaehtoistyö on arvokasta, mutta kuten olen aiemmin teksteissäni maininnut, jos haluaisin tehdä/etsisin sellaista, tai jotain esittelijä/konsulttihommia juuri nyt olisin siinä jo varmasti ollut mukana pitkään. Mutta haluaisin kovin työn josta ansaita nimenomaan palkkaa, ja mieluiten vielä osa-aikaisen työsuhteen jottei se vaikuta eläkkeeseen. Vastauksena kysymykseesi siis, kyllä olen, mutta se ei ole nyt  sitä mitä haen. Olin nuorempana kyllä siinä mukana - monellakin eri tapaa :) 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heippa ihanat seuraajani.! On jälleen aika katkaista blogin puolella ollut hiljaiselo, joka on johtunut enemmän ja vähämmän siitä, ettei mulla ole oikein ollut fiilistä kirjoitella. Syksy on hyvässä vauhdissa ja vaikka kynttilöiden polttaminen ja värit ovatkin suosikkijuttujani tässä vuodenajassa, niin silti se saa välillä mieleni painumaan maahan. Tähän syksyyn on myös tullut muutama odottamaton, ei-niin-mukava asia mukaan, joten energiani on myös keskittynyt niiden murehtimiseen sekä selvittelyyn. Aina ei  mene nallekarkit tasan, eikä arki niin omalla painollaan kuin luulisi. Haluan silti pitää uskoa yllä, että lopulta kaikki järjestyy. :) 

Murheiden ja kaiken muun ohella on myös ollut/tulee olemaan ihan kivojakin tapahtumia. Viime viikolla esim JVG järjesti mahtavat 30v bileet Hartsulla, ja tuleva viikonloppu vie minut yhteen oman syksyni kohokohdista, nimittäin ruoka&viinimessuille johon voitin liput jo keväällä eräästä kilpailusta. Kirjamessuille pääsee samalla lipuilla, joten ehkä niissäkin tulee piipahdettua.  Olen viime aikoina yrittänyt herättää henkiin vanhan, ja rakkaan harrastukseni lukemisen, joka on jäänyt aivan liian vähälle sitten ammattikoulun. 

 Enkä ole varmaan teille vielä kertonutkaan, mutta mulla on nykyään myös vlogi.  Idea siihen syntyi erään minusta tehdyn haastattelun yhteydessä elokuun alkupuolella, kun keskustelimme paikallisen lehden toimittajan kanssa. Jonkin aikaa sitä ideaa makustelleena päätin sitten vlogin perustaa. Vlogi kantaa nimeä "Arjen havaintoja" ja kuten nimikin kertoo tarkoituksena on siis havannoida omaan arkeen liittyviä asioita, sekä ajankohtaisia puheenaiheita tämän blogin ohella. 

Käykää ottamassa vlogi seurantaan Facessa ja Youtubessa, (löydätte sen ihan omalla nimellä)  sillä tiedän että pimeänä vuodenaikana tulen ehkä enempi tekemään juttuja sinne. Just nyt tuntuu vaan siltä, että jotenkin on helpompi klikata kamera läppäriltä pyörimään ja höpöttää sille, vaikka se ei ikinä ole ollut mun mukavuusaluetta. Uusimpaan videoon pääset tuosta alta: 

 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat