Kirjoitukset avainsanalla Sisustus

Vihdoin, sain istutettua itseni penkkiin, ja kirjoittamaan teille ekaa juttua kotimme sisustukseen liittyen. Olen aina ollut vähän yksityisyyttä suojaavaa tyyppiä, siksi blogissani en esim ole pahemmin kertonut läheisieni/ystävieni nimiä, tai paikkojen tarkkoja sijainteja. En myöskään ole kertoillut kodistamme sen suuremmin, koska mielestäni tälläiset jutut ei kuulu kaikille. Erityisen tarkaksi tästä muutuin sen myötä kun KK:n lukijabloggaajana aloitin. Kun  sitten viime keväänä kotimme sai uuden sisustuksen, moni ystävistä toivoi sen esittelyä blogiin, ja hetken asiaa punnittuani ajattelin tehdä poikkeuksen Vaikka pääsette jatkossa kuvien kautta kurkistamaan kotiimme, sen tarkka sijainti on vain sellaisten tiedossa joiden se tarvitsee tiedostaa. :) ja hyvä niin. 

 

Koti on aina merkinnyt minulle paljon. Se on jo lapsuudesta asti ollut pohja kaikelle; kasvatukselle, ja sen kautta mm elämässä menestykselle. Lapsena ajattelin kotia paikkana paljon vähemmän kuin nykyään, mutta minulla oli hyvä sellainen. Pikkuinen Ninni jakoi huoneen pikkusiskonsa kanssa, joka ei aina ollut niin kivaa kun aluksi oli kuvitellut johtuen 8 vuoden ikäerostamme. Kun sitten muutimme toiseen paikkaan (josta olen myös lähtenyt 19-vuotiaana omilleni)  ja sain oman huoneen, se oli unelmien täyttymys nuorelle naisenalulle. Uskon että sen myötä innostus sisustukseen on vahvemmin syntynyt.  

Olen aina myös pitänyt väreistä. Vähän kausittain vahvoista ja hempeistä, kylmistä ja lämpimistä.  Eka itse luoma "sisustus" omaan huoneeseen oli ihanan räväkän oranssi. Seiniä ja huonekaluja lukuunottamatta, kaikki tekstiilit ja pienet koristemaiset yksityiskohdat joita vielä silloin Tiimarista haalin, löytyi appelsiinin ja persikan eri sävyssä. Nykyään en enää ensimmäiseksi valitsisi oranssia edes tehosteväriksi, ainakaan niin suuressa määrin mutta silloin 15-17 vuotta sitten siitä näköjään pidin erityisen paljon... :D 

Jossain vaiheessa kyllästyin energiseen tulensävyyn, ja  kaikki siihen viittaavakin sai väistyä hempeän vaaleanpunaisen tieltä. Sen ohella muut pastellisävyt tulivat myös kuvioihin. Ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessani mulla oli meneillään limenvihreä kausi, ja sen jälkeen aina viime kevääseen asti mukana on pyörinyt ruskeaan ja valkoiseen yhdistettynä oma lempivärini;  turkoosi, ja sen eri sävyt. 

Viime keväänä näihin aikoihin istuskelin olkkarissa sohvalla, ja katselin ympärilleni.  Vaikka pidin silloisesta turkoosistakin todella paljon, tuli vain tunne että ei hitto, tää kämppä pitää saada näyttämään "aikuismaisemmalta". En tiedä oliko se päähänpisto osa sitä kuuluisaa 3kympin kriisiksikin kutsuttua vaihetta, mutta olen iloinen että tartuin nopeasti toimeen. Seuraavana päivänä J:n vielä ollessa töissä, otin ja mittasin ja kuvasin kaiken mitä keksin; matot, verhot, tyynynpäälliset, torkkuhuovat... Taisi mukaan eksyä ihan pari huonekaluakin, ja laitoin ilmoitukset Tori.fi:n. Yllättävän lyhyen ajan sisällä olin saanut kaiken haluamani myytyä, ja vielä ihan hyvin hinnoinkin. Olin erittäin tyytyväinen, ja J nauroi, että joku päivä kun tulee kotiin, ilmoitan että sekin on jo myyty :D Ei nyt sentään, vaikka sain mä meidän entisen sohvankin sitä kautta menemään.

Tähän projektiin on ymmärrettävästikin uponnut rahaa, ja olen edelleen suurinpiirtein kärryillä miten paljon. Me sovittiin J:n kanssa kun tää aloitettiin  että ei sen enempää aleta jälkeenpäin laskemaan, muuten tulee vain harmitus.  Hankintavaiheessa tietysti oltiin tarkkoja mistä maksetaan ja kuinka paljon. Laitetaan koti nyt kerrankin mieluisaksi sillä mitä on, tämä on kuitenkin harvinaista herkkua meidän taloudessa.  Nykyinen sisustuksemme on siis pääasiassa koottu niitä rahoja hyödyntämällä, joita Tori-myynnit ovat mahdollistaneet. Siihen on myös sijoitettu jonkin verran ns. synttärilahjaksi viime vuonna saamiani rahoja, ja J omalta osaltaan on myös jonkun verran raoittanut kukkaron nyörejään. Mä kokoan silti loppuun allekkain kaikki hankinnat teille, ettei teidän tartte yksitellen alkaa niitä multa kyselemään, jos joku jäi erityisesti kiinnostamaan tai mietityttämään. 

On kivaa kun on yhteinen projekti, ja mahdollisuus uudistaa kerrankin kaikki kerralla, mutta silti sisustaminen on astetta kalliimpi harrastus. Meillä siihen ei olisi todellakaan ollut varaa näin suuressa mittakaavassa ilman tori.fi myyntejä yms.  Toki paljon on ostettu uutta, mutta hyödynsimme uusien juttujen hankinnoissa  myös paljon niin Toria, kuin tarjouksiakin. Olen tyytyväinen yhdessä luomaamme lopputulokseen ja siihen että nyt voidaan vaan olla ja nauttia noiden kaikkien touhujen jälkeen, mutta myös onnellinen että nykyisellä yleisilmeellä menee kevyesti seuraavat 20 vuotta. Ehkä pienin, kausiluonteisin tekstiilimuutoksin, mutta kuitenkin. 

Nyt kun kattava alustus on tehty, on aika jättää löpinät sikseen ja  ottaa askel ensimmäiseen "esittelyhuoneeseen" joka loogisesti asuntoon tultaessa on eteinen.  Meillä se on melko pieni, mutta pienillä muutoksilla saimme mielestäni siitä toimivan, eikä se enää ahdista minua niin paljon kuin ennen.  En muuten tajunnut ottaa mitään "ennen & jälkeen" kuvia, pahoittelut. 

Eteisen pienuus tuntui aluksi aika suurelta haasteelta; se on tila, johon pitäisi mahduttaa kengät, (joita siitäkin huolimatta että asukkaita on vain 2 on monta paria) ulkovaatteet, ja mahdolliset kausiluonteiset välineet siististi. Lisäksi eteisessä "kuuluu" mielestäni olla taso, johon laskea postit avaimet jne, mennen tullen. 

Koska asumme vuokratalossa on lattiat muovimattoa, mutta luojan kiitos ihan siedättävän sävyinen sellainen. Lattia "määräsi" aika paljon tulevan maton väriä.

Ulko-oven välittömässä läheisyydessä on Vallilan turkoosisävyinen kelohonka kynnysmatto, jonka kaivoin kellarin kätköistä. (Ostin sen aikoinaan prismasta johonkin 10€ tarjoushintaan.)  se siis söi kukkaroamme nyt pyöreät 0 euroa.  Kuvan alanurkassa näkyvän virkatun maton bongasin eräästä FB:n sisustusryhmästä, jossa eräs porilaisnainen myi tekeleitään. Se kustansi minulle posteineen 40€. Se onkin lipaston ja kaapin sivuseinämässä olevan lokerikon lisäksi ainoa suurempi juttu, joka hankittiin uutena eteiseen. Korkeamman peltikulhon olen saanut lahjaksi, ja lampun joka on joskus uutena hommattu Ikeasta löysin ovimaton lailla kellarista. Tuo "lokerikko" jossa nyt säilytetään käytössä olevat kengät lattian sijaan, (loput kengät lipaston laatikoissa) on aiemmin ollut vaatekaapissani.  

Matto oli itseasiassa luokseni saapuessani maitokahvin värinen, (koska silloin oli vielä tarkoitus sisustaa sillä sävyllä) mutta ajatuksien vaihtuessa värjäsimme sen J:n kanssa hiirenharmaalla tekstiilivärillä. Lopputulosta jännitettiin, sillä se oli elämämme eka värjäyskokemus ikinä tällä saralla. Mielestäni lopputulos on odotettua parempi, ja matto tulee nyt lattiastakin paremmin esiin nykyisessä värissään.  Lipaston runko oli myös ostovaiheessa puunvärinen, mutta hioimme ja maalasimme sen erään toisen huonekalun maalaamiseen tarkoitetun maalin ylijäämillä. Kun kokonaisuutta nyt katsoo, niin koen että on parempi näin.  Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen poistamaan perus kenkätelineen, ja hommaamaan lipaston jo aiemmin mainitsemieni seikkojen takia; tarvitsimme säilytystilaa kengille ja asusteille, mutta myös tason johon laskea tavaroita hetkellisesti. Muut ulkovaatteet, kuten takit on piilotettu  lipaston viereiseen henkarikaappiin, joka tähänasti on ollut vain täynnä epämääräistä romua. VIHDOIN saimme sillekin jotain järkevää käyttöä.! Lokerikko seinään hankittiin posteja/mainoksia varten, koska lattialla ei ole tilaa korille, johon esim luetut ilmaisjakelulehdet voisi laittaa. Mun olisi jossain vaiheessa tarkoitus vielä hankkia sellainen dymo, jolla voisi mm. tarroittaa lokerikot ns. kategorioittain. Tuo sulaketaulu ei häiritse mua, koska oon niin pätkä, etten tajua noin ylös kurkkia, mutta jotain sen eteen voisi kyllä kehittää... Olisiko teillä ideoita? 

Kulman taakse jää vielä liinavaatekaappi ja siivouskomero sekä kylpyhuoneen ovi.  Olin sitä mieltä että eteisen kruunaisi jokin, pieni  väripilkku. Sen virkaa on toimittanut tuo joltain lukuisista ikeareissuista mukaan tarttunut "juliste" joka ei ikinä päätynyt kehyksiin asti. Tuo matalampi saviruukku on Jyskistä, ja hintaa sillä oli muistaakseni joku 8€. Mun oli aivan pakko saada joku kivannäköinen purnukka kaikille niille irtotavaroille, joita eteisen tasoille aina jää. Tiedättehän;  avaimet, huulirasva, bussikortti, mp3-soitin... En voi sietää sitä miten sekavan oloiseksi se heti yleisilmeen tekee. 


 

Olohuoneen (jonka esittelen teillä myöhemmin) suuaukolla on eteisen "pärstäkertoimen tarkastuspiste" Peili  on joskus oli aiemmin vastakkaisella seinällä ja vaakassa sohvan yläpuolella. Uuden sisustuksen, ja järjestyksen myötä se löysi paikkansa "eteisen" peilinä. Pikkulipaston olen saanut äidiltäni pitkän kuolaamisen jälkeen, ja se kätkee sisällensä kaikkea pientä härpäkettä. Se on eräs lempihuonekaluistani kotonamme.  Olohuoneestapäin peiliin katsottaessa näkyy myös Naantalin kartta-juliste, jonka sain viime keväänä paikallisen kiinteistövälityspaikan avajaisissa käydessäni mukaani. 

Kerrataanpa vielä loppuun eteisen pääjutut;

-  Kynnysmatto kellarista takaisin käyttöön  0€ (Vallilan kelohonka, aikoinaan n 10€ /tarjous Prismassa) 

- Virkattu matto FB-ryhmästä ostettuna 40€ sis. postikulut. (+ tekstiilivärit ja suolat 12€, yhteensä siis 52€.)

-  Askvoll-lipasto 3 laatikolla Ikea 59€ (+ ostetun maalipurkin jämät) 

-  "posti"lokerikko Ikea muistaakseni 8-12€  (& "kenkä"lokerikko 0€ uutena silloin joskus  5€) 

- matala saviruukku irtotavaroille JYSK. n 8,00€ 

- korkea peltikulho (lahjaksi saatu)

- lamppu alunperin Ikeasta hankittu nyt tuonti kellarista käyttöön 0€. 

- peili alunperin Jyskistä ostettu  vaihdettu vain paikkaa, 0€  (tarjoushinta ostohetkellä 30€)

- pikkulipasto (äidiltä saatu) 

- Naantali-karttajuliste (saatu avaisista) 

Kukkaro keveni siis uuden ilmeen myötä; 131,00€ 

Tälläiseltä meidän eteinen siis suuremmaksiosaksi näyttää. Tästä mä pidän, pieni kompakti tila, mutta silti se oikeasti toimii. Ja vieläpä näyttää kivalta omiin silmiin. 

 

With love; 

-Ninni-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kevät on muutosten ja jollain jännällä tavalla myös ehkäpä "pakonomaisen" uudistumistarpeen aikaa joka vuosi.  Blogi on viime aikoina viettänyt hiljaiseloa suunniteltua pidempään - eli n kuukauden päivät, sillä aikani ja intoni on vienyt mukanaan kotimme uudistusprojekti. Kun alkuvuodesta sain piston, että haluan muuttaa kotimme ilmettä aloin kokoamaan ideoita, ja selaamaan nettiä todella aktiivisesti. Alkukeväästä tekemämme vierailu sukulaistemme juuri remontoidussa asunnossa vain lisäsi nälkääni,  joten sopivan summan kokoon saatuani päätin sitten aloittaa operaation "ihanaa olla kotona" ihan konkreettisesti.

Olen useasti kuluneen kuukauden aikana ollut kirjoittamassa blogiin projektiin liittyviä tuntemuksia ja kuulumisia, mutta melko usein olen nukahtanut läppäri sylissä. Siksipä päätin että keskityn ensin olennaiseen ja jätän raportoimisen myöhemmäksi. 

Toki kustannukset ovat luonnollisesti menneet puolison kanssa puoliksi, eikä mitään järisyttävän radikaaleja muutoksia olla päästy tekemään koska asumme edelleen kerrostaloasunnossa vuokralla, mutta kyllä ilme on jo nyt muuttunut huomattavasti. Vaikka kaikki  tavarat eivät edelleenkään ole paikoillaan, näen jo itseni rentoutumassa ja viihtymässä kotimme uuden ilmeen keskellä enemmän kuin ikinä  ennen näiden seinien sisäpuolella.  Tuntuu kuin asunnostamme tulisi 2 kertaa niin iso mitä se on, kun saamme sen lopulta valmiiksi - ja se on mukavaa sillä siihenhän me  ollaan vähän niin kuin pyrittykin, 

Työnjako on ollut ehkä vähän liiankin arvattava; minä suunnittelen ja yhdistän, rakas kantaa ja kokoaa :D  Noh okei, olen mäkin pari naulaa naulannut, pöytää hionut ja maalipensseliä heiluttanut. Eli korteni kantanut kekoon niiltä osin kuin pystyn. Molempien kukkaro on silti keventynyt yhtä paljon, ja kaikki ideani olen hyväksyttänyt J:n kautta. Onhan tämä myös hänen koti, joten hänenkin on viihdyttävä kaiken keskellä, tuntea olonsa kotoisaksi. Sen takia pienenä punaisena lankana kulkeva tehosteväri esimerkiksi vaihtui viime tipassa.  Jääräpäiselle oinasluonteelle tämä on usein vaikeaa ymmärtää, ettei kaikki aina menekään kuten haluaa. Etenkään kun visiot ovat olleet kuukausia selkeinä ja toteuttamista vaille valmiina päässä, mutta nyt tämä ei tehnyt yhtään tiukkaa - päinvastoin pidän itseasiassa tästä uudesta valinnasta paljon enemmän. !!!! Olen iloinen että J uskalsi sitä ehdottaa. 

Vaikka olen aika tarkka juuri värien yhteensopivuudesta, ja haluan huonekalujen näyttävän kauniilta, pitää niiden myös olla toimivia ja käytännöllisiä. Pitkäikäisiä. Sillä tälläistä projektia ei kellään ole varaa uusia kovin usein. Ei olisi meilläkään nyt, jollei oltaisi saatu myytyä vanhat jutut pois hyvin hinnoin.   Voin kyllä ottaa ideoita sisustuslehdistä, ohjelmista ja blogeista, mutten halua että meidän koti on kopio niistä. Koti on paikka, jonka pitää olla kutsuva ja lämmin. Kodin kuuluu olla paikka, joka kertoo  asukkaiden persoonallisuudesta, ja johon on aina hyvä ja miellyttävä tulla. 

Muutamat ideoinnit on myös jouduttu hautaamaan, koska ne eivät ole olleet toteuttamiskelpoisia, mutta onneksi kaikkeen on ratkaisu; Facebookin sisustusryhmät. Liityin niistä tuhansista muutamiin noin pari kuukautta sitten, ja voi miten paljon apua ja hyötyä niistä onkaan ollut! Olen saanut paljon vinkkejä, ja kommentteja kokemuksista liittyen pariin juttuun jotka meillekin lopulta hankittiin. Ryhmässä on havaittavissa yhteisöllisyys, intohimo sisustukseen, ja halu jakaa kaikkea teemaan sopivaa. Se saa minut iloiseksi. On kiva kuulua osaksi tälläistä porukkaa, ja inspiroitua toisten ihastuttavista kodeista ja toinen toistaan luovemmista ratkaisuista. 

Elämä on tehty kaikilla aisteilla koettavaksi, ja nautittavaksi. Unelmien toteuttamista varten - olemme täällä vain kerran. Silti pitää muistaa pysyä nöyränä, ja olla kiitollinen kaikesta mitä voi ja mitä saa. Raha voi tuoda hetkellisen, muttei pidempiaikaista onnea. Siksi pitää muistaa että vaikka nyt voi toteuttaa itseään kodin uudella ilmeellä, parhaimmat asiat elämässä ovat kuitenkin ilmaisia ja melko pieniä. Hymy. Halaus. Ystävät. Suukot, perhe, uni, rakkaus, nauru. Ennenkaikkea hyvät muistot.  

 

with love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (2)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Hei Ninni, kiitos jälleen kivasta postauksesta! Jäin ihan miettimään, mistä Facen sisustusryhmistä olet saanut erityisesti apua? Olisi kiva kuulla, jos niistä olisi muillekin iloa!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Moikka, Arja!

Olen jäsenenä mm. FB:n ryhmissä Vanha valkoinen, maalaisromanttinen sisustus, sisustushullut, sekä Moderni ja skandinaavinen sisustus. Kaikki ryhmät ovat ihania ja inspiroivia, mutta tuo viimeiseksi mainitsemani on se, josta eniten vinkkejä ja neuvoja olen ammentanut. :) 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Keväthän on symbolisesti uuden alkua. Luonto herää uudelleen, rakkautta on ilmassa jne.  Itsestäni on jo useana vuonna tuntunut, kuinka kevät on aina mahdollisuus aloittaa alusta, aloittaa puhtaalta pöydältä. Joka ikinen vuosi mulla on joku ihmeen pakottava tarve yrittää uusiutua tai päivittää jotakin.  Enkä edes ole keksinyt tälle sen erityisempää syytä.  Vaikka tänään pakkaset paukkuu ja käsi muistuttaa olemassa olostaan kokoajan hieman särkemällä, kevät on väistämättä pian täällä.  Mistäkö sen sitten huomaa? no fiiliksestä! Juuh, helmikuussa on vielä ehkä lunta, (mikä on täällä ihme!) mutta päivisin koko ajan pitempään jatkuva valon määrä saa ainakin minut jaksamaan paremmin ja innostumaan asioista enemmän.

Tällä kertaa  painosanalla  innostumaan. Se on useimmiten kiva juttu, mutta tiettekö sen tunteen kun innostutte jostain oikein kovin (etenkin meillä naisilla on taipumusta tähän)  ja sitten on se toinen osapuoli, se toinen järjen ääni,  joka vähän toppuuttelee - onneksi. :D  

Mua nimittäin on "purrut" jo tämän kuluvan vuoden aikana kärpänen. Eikä mikä tahansa kärpänen, vaan sisustuskärpänen.  Meidän kodin sisustuksessa ei varsinaisesti ole yhtään mitään vikaa, mä vaan oon nyt päättänyt että haluaisin kokonaisuuden ja yleisilmettä fressimmäksi, hillitymmäksi ja aikuismaisemmaksi.Tällä hetkellä meillä on huonekalut pääasiassa valkoisia, poikkeuksina sohva joka on ruskea, ja sänky jossa on musta verhoilu sivuissa. Pöydät ovat yhdistelmä valkoista/lasia.  Sisustustekstiilit, kuten matot verhot ja tyynynpäälliset ovat saaneet vuosien varrella pääasialliseksi värikseen limen/sammalenvihreän,  mutta nyt se jotenkin alkaa vähän kyllästyttää. Samoin kellarissa olevat turkoosit tekstiilit. Pidän paljon väreistä, mutta nyt kaipaan jotain vähän ajattomampaa tyyliä.

Koska emme voi muuttaa ilmettä tapetein, tai maalaamalla kun kerrostalossa asutaan, olen alkanut unelmoimaan "pienen budjetin sisustusmuutoksista", joissa lähinnä kaikki tekstiilit saisivat päivityksen. Sisustustarratkin ovat vähän siinä ja siinä - niitä kyllä haluaisin. Värimaailmaa ajatellessa mielessäni pyörii selkeästi yksi linja; harmaan eri sävyt, (valkoisen kaveriksi) beige ja vaaleanpunainen/vanha roosa ovat sävyjä joille juuri nyt sydämeni sykkii.  Mahdollisesti myös ripaus violettia., tai sen vastaväriä oranssia tuomaan hyviä energioita. Olen ihastunut myös muutamaan graafiseen kuviointiin, joten pienissä määrin nekin olisivat kivoja. Tyylillisesti en oikein osaa selittää mitä haen, mutta tiedän, etten halua mitään "suoraa kopiota" sisustuslehdistä - koti on paikka missä pitää näkyä myös siellä asuvien persoonien. Ehkä vähän tylsä ja liiankin turvallinen combo, mutta laitan tämän(kin) nyt lähestyvän 30-iän piikkiin. Mikä parasta; mieskään ei ihan täysin tyrmännyt ideointejani, kun hältä mielipiteitä tiedustelin.

Tämä projekti on ei tule käytäntöön eikä päätökseensä niin nopeasti kuin haluaisin, mutta jostain voin aloittaa;  Tori.fi, Ikea, Ellos, Cellbess, ja monet muut sivustot odottavat tutkijaansa ;) Jos sulla on mulle linkata tai vinkata jotain etsintöihini sopivaa, niin jaa se ihmeessä tohon kommenttikenttään!

 

With love;

-Ninni-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun muutimme viime vuonna nykyiseen asuntoomme, sain jonkinmoisen sisustuskärpäsen pureman.  Sain melko pienellä budjetilla vaihdettua silloin uuden kotimme ilmeen kivaksi ja raikkaaksi, mutta erityisesti sellaiseksi että siellä viihtyy. Tuolloin parveke jäi kuitenkin vaiheeseen, ja se harmitti. Vaikka meillä on vilkas tie tossa vierässä mä haluan että parvekkeella olosta voi nauttia näin kesäsin. Nyt se on viimein mahdollista. Projekti on edennyt pitkin kevättä hitaasti, mutta varmasti. Jännäsin aluksi useaan otteeseen miten kaikki mitä haluttiin mahtuu tonne, kun on kuitenkin iha perusmittanen kerrostalopartsi. Monta vuotta tälläisesta "olohuoneesta" haaveiltu, - nyt se on viimein  muuntunut todeksi ja koko koti näin ollen  täydelliseksi <3  

Haluan viedä teidät näiden hiljattain  nimetyn "terassi"n avajaisissa otettujen kuvien avulla pienelle vierailulle uudistuneeseen "terassiimme" , joten tällä kertaa jätetään löpinät sikseen, ja annetaan kuvien puhua; 

 

Yleinen näkymä ovelta vasemmalle katsottuna...

 

... ja toisesta suunnasta (päätyseinä, ja näkymä merelle jää selän taa)

Ovelta katsottuna oikealla puolella on tämännäköistä kesän aurinkoisena alkuiltana

 Sano se sanoin ;). - tätä kaikkea voi kesä olla hyvässä seurassa <3 

 

"Noutopöytä" oli katettuna vieraille terassimme avajaisten kunniaksi... 

 

                                                                                                                                                                                                 

        

Terassin avajaismenyy oli melko simppeli, mutta toimiva; kylmää broileri-perunasalaattia, jonka seuraksi oma grillimestarimme (kulta)  grillasi vartaita&makkaraa. Lisäksi oli leipää sekä cocista/valkoviiniä. Jälkiruuaksi tarjolla oli  jäädytetty mustaherukka-vaniljajuustokakku, jota tein ekaa kertaa  salmiakkisuffelivohveleita (syntisen hyviä!!), sekä perus Fazerin sininen-konvehteja. Niin ja kahvia tietty kans! 

Söimme, ja kahvittelimme keittiössä, koska aurinko oli niin ylhäällä ja paistoi suoraan parvekkeelle tehden sitä ehkä hieman liiankin lämpimän paikan.  

Namnam, 

Kun massut oli täytetty oli aika mennä ihastelemaan terassimaista parveketta lähempää, viinilasillisten kera. Kuten postauksen pääkuvassa näkyy, olemme päätyneet pinkkeihin pelargoneihin laatikkojen (3 kpl 90cm pitkiä) kukiksi. Kun olimme kukkaostoksilla aiemmin keväällä, totesin kullalle että ne taitavat olla oikea valinta meille, koska kestävät pölyä ja niitä ei niin mukavia saasteita.  En enää nykyään ole mikään pinkki-fani, mutta nyt se toimii mielestäni hyvin, pienenä väripilkkuna kun kaikki muu partsilla on pääasiassa musta-valkoista.

Meiltä löytyy myös pari ruukkuruusua tälläisissä kivoissa pöllö"ruukuissa", (tuossa alempaa niistä toinen) sekä hyvää päivänjatkoa toivottava hortensia. Kulta halusi myös mansikka-amppelin joten sellainen hankittiin, ja siinä on ihan kivasti alkujakin. 

          

     

Löysin aiemmin päivällä kirjastosta sopivaa kesälukemista. Nämä odottavat niitä ihania kahvihetkiä. 

Hyvässä seurassa höpötellen, aikakin rientää. Vieraat alkoivat pikkuhiljaa lähteä, ja kiitimme puolin ja toisin onnistuneesta illasta. Uudistunut parveke sai kehuja, ja täytyy kyllä myöntää että olen itsekin aika tyytyväinen lopputulokseen, Kun ilta alkoi hämärtää, otimme kullan kanssa vielä parit, ja nautimme ( harvinaisesta) hiljaisuudesta kynttilän valossa lintujen visertäessä omiaan. 

 

Tälläinen kesä "olohuone" meillä on siis nykyään. Mitä pidit "kierroksesta"? Itse ainakin olen iloinen kun saimme kullan kanssa tämä yhteisen, pienen kotiprojektin viimein päätökseen ja pääsemme vihdoin  nauttimaan siitä ihan täysillä. :)  

Joten taidanpa hakea vähän jädeä, päiväkahvin seuraksi, ja mennä syömään sen tuonne auringonvalossa kylpevälle partsille.  Maistuis varmaa sulleki ;) 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (2)

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, Marjan Hetkiä! Kiitos palautteestasi, kiva kuulla että pidit pikku "kierroksestani". Olen kyllä niin iloinen, kun saamme nyt vain nauttia tuosta kesähuoneesta.  Viimeksi eilen join aamukahvia partsilla. :) Ihanaa kesää sulle! 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat