Kirjoitukset avainsanalla Arki

Ihanaa, kun Naantalissa on pitkästä aikaa kunnon talvi, niin lumen, kuin pakkastenkin osalta.

Vuodenvaihteessa listasin täällä blogin puolella tavoitteita vuodelle 2019. Yksi näistä tavoitteista kuului lyhyesti ja ytimekkäästi; "löytää työpaikka". Ajatukseni on että jollei sellaista löydy tämän vuoden puolella, päätän etsinnät. En missään nimessä siksi että olisin luovuttamassa asian suhteen, vaan koska sitten on kulunut  aika tarkalleen 5 vuotta viimeisemmästä valmistumisestani ja jos paikkaa työnteolle ei edelleenkään ole löytynyt, haluan käyttää sen kaiken energian mikä työnhakuun nyt on tähän asti mennyt tulevaisuudessa johonkin muuhun.  Haluan kuitenkin antaa vuodelle 2019 vielä  mahdollisuuden näyttää että työpaikan saanti ei olisikaan yksin toiveajettelua. - Yrittämisestäni se ei ainakaan ole jäänyt kiinni.   

Tiedän toistavani jälleen itseäni, mutta välillä vaan tuntuu kuin olisin viettänyt aikalailla puolet elämästäni koulunpenkillä turhaan kartoittaen tietojani&taitojani, kun en pääse hyödyntämään ammatillista osaamistani kuitenkaan mihinkään. Turhauttaa lukea otsikoita siitä, kuinka "työttömyys on vähentynyt" kun ei siltä tunnu. Ja helposti sellaisina päivinä sitä sortuu miettimään että "mitä jos...?"   

Mitä jos minulla ei olisikaan rajoitteitani? mitä jos omistaisin ajokortin ja paremman kielipään? mitä jos ainoa ulkoinen seikka sairauteeni liittyen olisikin  paljon näkymättömämpi..? Olisiko työllistymiseni helpompaa tai jopa varmempaa silloin.? Tiedän, että jossittelu on tässäkin asiassa turhaa, eikä koskaan tulisi verrata muihin. Tiedän myös että ns. normaalien (yök, mikä sana, mitenköhän sekin muuten määritellään?) on vaikea löytää töitä,  mutta... Onko työllistyminen kohdallani oikeasti niin mission imbossible miltä on jo uuvuttavan pitkään vaikuttanut?!  Rukoilen että joku, jonka tarkoitus ei ole kusettaa (anteeksi vain, ei tätä sanaa voi kiertää) tai käyttää millään muotoa minua hyväksi tai vain omaksi edukseen  tulee kertomaan minulle ettei näin ole ennen vuotta 2020. 

Olen tälläisiin tyyppeihin kurkkuani myöten täynnä ja ikävä kyllä tielleni on sellaisia on muutamia parin viime vuoden aikana ilmaantunut.. Mua ihan suoraan sanoen ketuttaa ihan vietävästi ihmiset, jotka kuvittelevat ulkonäön olevan kaikki; mun ulkonäöllä ei todellakaan ole mitään tekemistä mun järjenjuoksun tai älykkyyden kanssa. Ei NIIN MITÄÄN!  

Mä olen useasti saanut positiivista palautetta mun ulospäinsuuntautuneisuudesta, ja positiivisesta asenteesta, mua on kehuttu usein sanavalmiiksi, rohkeaksi.  Näitä kehuja on sadellut pitkin mun nuoruusvuosia aina tähän päivään asti. Niitä on tullut niin sukulaisilta ja ystäviltä, mutta myös  vähemmän tuntemattomilta hyvän päivän tutuiltakin. Viime vuosina oon saanut paljon kehuja mun äänestä, ja tavasta puhua/kertoa asioista.  Ehkäpä se on syy sille, miksi joulukuun puolenvälin paikkeilla radiotoimittajan urahaaveet nousivat taas pintaan. Se on ollut itselleni se THE unelma-ammatti.  

Realistisesti tarkastellen ja harmikseni se taitaa vain jäädäkin ikuisesti unelmaksi.  Koulutusta tälle ammatille ei ole kun pääkaupunkiseudulla ja silloinkin pääasiassa ilman asuntolamahdollisuutta, ja lukukausi/vuosi maksut ovat yli tonnin luokkaa plus materiaalit ja mahdollset välineet päälle.  Enkä tiedä miten helppoa nykyään olisi lopulta sinne eetteriinkään asti päästä. Kun vuonna 2010 tein nopean pyrähdyksen AV-viestinnän opintojen parissa, koko kulttuuriala oli ylikoulutettu sen suuren mielenkiinnon takia. 

Nyt joku siellä taas miettii, että "no mites se puhelinmyynti tai suoramarkkinointi?" mutta ne eivät edelleenkään ole mun juttu. Mä olen aivan liian tunteellinen ihminen sellaisiin, ja puhelinmyynnistä on jopa pienimuotoisia traumojakin. Siksi tekisin mielelläni mitä tahansa muuta itselle sopivaa. 

Olen yrittänyt miettiä, millä muulla tavalla voisin hyödyntää esimerkiksi ääntäni jollei haaveistani tule totta, sillä se on ominaisuus joka ei varsinaisesti ole riippuvainen sairaudestani. Ja jota selkeästi voisi hyödyntää.  Tiedän omaavani myös hyvän lauluäänen, vaikka en osaa soittaa mitään soitinta tai ymmärrä musiikin teoriasta mitään. Joten olisi ihan mahtavaa jos voisin tehdä  vaikka muutaman laulun  "keikkoja" pienimuotoisissa tilaisuuksissa tms, sellasta järkevää korvausta vastaan. Viimeisin päähänpistoni tätä äänen käyttöä ajatellen, sain joulun jälkeen. Luin kirjaa, ja tulin ajatelleeksi että voisiko sen ja mun äänen jotenkin yhdistää. Palauttaessani lainoja kirjastoon, kyselin kirjastonvirkailijalta mistä asian selvittäminen kannattaisi aloittaa jos halajaisi äänikirjojen lukijaksi? Olisiko sellainen ylipäätään mahdollista tälläisenä "taviksena" tai muualla kun pk-seudulla?  

Mulla ois motivaatiota, ja halua vaikka mihin ja vaikka vain osa-aikaisuuteen.  Työnantajalla ois mahdollisuus hakea musta 50% palkkatukea, ja mulla tienata  max. 784,52 e/kk eläkkeen päälle,  ilman että sitä pitää jättää lepäämään.  Niin hyöty olisi molemminpuolinen.  Mä osaan pystyn ja kykenen montaa asiaa, mutta tarviin hiukan räätälöintiä. Missään nimessä työnlaatuni ei kuitenkaan ole huonompilaatuista vaikka se olisikin aavistuksen hitaampaa.-  Silti mä kysyn vieläkin päivittäin peilikuvaltani, että mitä "vikaa" mussa on? missä edes se yksi ihminen ja paikka on, joka vaan  ymmärtäisi sen, ja näkisi minut uhan sijaan mahdollisuutena.

Kyllähän mä jonkun lapun sain  sieltä kirjastosta silloin mukaani, mutta se on kai tippunut takintaskustani enkä siis löydä sitä enää... :/ Auttaisitko sä ihana lukijani mua nyt tämän asian selvittämisen kanssa; jos sä tiedät mitä tahansa äänikirjojen lukijaksi ryhtymisestä tai miten ylipäätään sen suhteen asiat menee/on (ja miksei muistakin mahdollisuuksista)  niin ole kiltti ja ilmianna ne vinkkivitoset tuonne kommenttikenttään, Tulisi sitten tämäkin kortti yrittämisen suhteen katsottua. 

 

With love; 

-Ninni 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sellainen olen minä nyt toista päivää. Vietin eilen (TYKS) Dentalian leikkauspöydällä pienen tovin, ja heräämössä muutaman tunnin. Viisurit multa on poistettu kaikki yhtäaikaa nelisen vuotta sitten, mutta tällä kertaa poistettiin vasemmalta ylhäältä  takahammas. Se oli minun itseni lisäksi lääkärilleni haaste hoitaa ja pitää puhtaana, joten lääkärin ehdottaessa poistoa, näytin sen kummemmin peukkua asialle. Mitään haittapuolia ei poistosta tulisi, päinvastoin joten miksipä ei. Jatkossa on sitten yksi huoli vähemmän. 

Hampaanpoisto  operaationa hoituisi  muuten ihan  omassa terveyskeskuksessakin, mutta mulla on syntymämerkin takia suurempi verenvuotoriski, sain lähetteen hammasklinikalle. Kävin näyttäytymässä siellä pari päivää ennen joulua, ja mulle soitettiin jo 3 päivä, että "heti huomenna pääsisit leikkauspöydälle jos tahdot".  No, se tuli vähän liian nopeaa, koska piti miettiä millä liikun paikan päälle, ja kenet saan saattajaksi kotiin jne. Joten pari päivää myöhemmin sain uuden puhelun, ja ajan eiliselle. :) Olin yllättynyt kuinka nopeasti tämä kävi, olin  nimittäin aivan varma, että joudun odottamaan aikaa vähintään sen kuukauden. 

Mä jännitän todella harvoin ja tosi vähiä asioita, mutta aina kun kyseessä on kasvojen alueelle tuleva/tehtävä toimenpide, mä haluan olla ns tiedottomassa tilassa.  Aivan sama mitä kaulan alapuolella operoidaan, mutta kasvojen kanssa en halua ymmärtää mitään. Tämän takia esitin jo toiveen nukutuksesta puhelun aikana, ja hoitaja puhelimen toisessa päässä sanoi että se olisi niin lyhyelle toimeenpiteelle ehkä liian raju juttu. Hän ehdotti kuitenkin sedaatiota, eli ns kevyttä unta/humautusta rauhoittavien lääkkeiden avulla. Se kävi minulle, sillä minua ei ahdista eri instrumenttien kolina, vaan lääkäreiden puhe josta en ymmärrä itse mitään. Vaikka rakastan sairaalasarjoja on eri katsoa niitä kuin olla itse potilaan roolissa.  Hätäännyn helposti  jos olen oudossa ympäristössä,  enkä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikkei minun potilaana ollessa ei tarvitsisikaan tietää alan miettiä asioita liikaa.  Sedaatiossa rauhoittavat lääkkeet laitetaan kanyylin kautta aiheuttaen uneliaisuutta ja muistamattomuutta, mikä minunlaisien jännittäjätyyppien suhteen on erittäin hyvä asia.  

 

Ohi on. Poskea kuumottaa, muuta kroppaa paleltaa.
Ohi on. Poskea kuumottaa, muuta kroppaa paleltaa.

Itse toimenpide ei vienyt kauaa, mutta sitä ennen saatu esilääkitys vei hetken ennenkun alkoi vaikuttamaan ja  jouduin olemaan myös heräämössä hetken aikaa tarkkailtavana toimenpiteen jälkeen. Sedaation takia en saanut syödä aamulla mitään, enkä siis ennen kotiintuloa (olisikohan ollut klo 17..?!)  ollut laittanut suuhuni mitään. Aamulla oli kyllä yllätävän helppoa olla syömättä 6 tuntia, mutta muutaman minuutin siinä ennen saliin menoa aloin näkemään ja haistamaan jokapaikassa ruoan. :D EI KIVAA! Nälkä oli kahta isompi kotiinpäästyämme (J toimitti saattajan virkaa, kuten ehkä jo arvasitte) mutta 2h syömiskielto piti minut edelleen aisoissa.

Vasta iltayhdeltätoista uskaltauduin kokeilemaan syömistä omatekoisen smoothien, ja pienen palan pehmeää kauraleivän parissa. Otin apteekista hakemani lääkkeet, (antibiootti +kipua lievittävä särkylääke)  ja niiden voimalla nukuinkin sitten kevyesti 13,5tuntia putkeen, heräten tänään klo 15:00. Mitään varsinaista lääkepöllyä näistä lääkkeistä ei onneksi tule, mutta väsyttävät yllättävänkin paljon. Saa nähdä, teenkö seuraavaan viikkoon muuta kun nukun... Toivottavasti. Mutta jollei minusta kuulu, niin tässä syy ;) Iso kiitos nopeasta palvelusta ja turvallisesta ja hyvästä hoidosta juuri minua hoitaneille lääkäreille ja hoitajille Dentaliassa. <3 

 

With love; 

-Ninni 

 

PS. Kattokaa, kuinka kaunista Naantalissa nyt onkaan <3 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänään mun seuranani  on ollut ensin herättävä aamukahvi,sitten aivan mielettömän ihana auringonpaiste ulkona. (tosin olen harrastanut ulkoilua vain meidän parbvekkeella :D) ja nyt mua viihdyttää Spotifyn suosikkilistani viime vuodelta. 

Vuoden ensimmäinen viikonloppu on siis tähän asti ollut  ihanan rento; nukkumista pitkään, ja lempi tv-sarjojen ahmimista sohvannurkassa samalla tuhoten loppuja joulun herkuista, (- maanantaista  se mässytys onkin sitten historiaa.)  mutta myös samaanaikaan todella tehokas  kevään osittaista suunnittelua ajatellen. 

Mun elämä on aina ollut tosi järjestelmällistä, enkä nyt tarkoita vain sitä, että meillä on kotona kaapeissa kirjat pelit ja elokuvat aakkosjärjestyksessä. Toisaalta se on tosi hyvä asia, välillä se taas ärsyttää suunnattomasti. Olen myös tehnyt havainnon, että viimeisien 8 vuoden ajan, jonka oon ollut parisuhteessa tämä ominaisuus on vain lisääntynyt mun tavoissa tehdä tai toimia. Ainoaksi perustelluksi syyksi sille  osaan sanoa vain puolisoni arkisen läsnäolon. Esimerkiksi joulun alla kun yleensä olemme menossa tonttupuuhiin lähialueen kauppakeskukseen, mulla on mukanani paperi, johon olen  kirjannut  ja miettinyt tarkoin

a) kenelle haetaan

b)  mitä haetaan 

c) mistä kyseiset asiat löytyvät, ja 

d) missä järjestyksessä liikkeet,  joissa näiden hankintojen takia pitää käydä tulevat meitä vastaan.

Tällä alimmalla kohdalla  menee myös perus ruokaostokset, sillä erolla että siinä järjestykseen on laitettu lähikauppamme elintarvikkeet...  Ja kaikki tämä siksi, ettei J:llä mene hermot, ja ettei tarvitse turhaan kulkea koko kauppakeskusta/kauppaa edestakaisin päästä päähän, vain etsiäkseen niitä liikkeitä tai kuluttaa aikaa "joutilaana" kuten rakas mieheni asian ilmaisisi. 

Kyllä mä varmasti voisin jäädä itseksenikin shoppailemaan mutta oon tottunut toimimaan näin, ja onhan se toisaalta taloudellistakin kun hankit vaan sen mitä tarvii, ja sitten pois.  Mutta mullehan ei olisi ongelma viettää shoppailureissussa esim 8 tuntia hyvässä seurassa.  :D Mutta siis... Kun rakas on hyvällä tuulella, mullakin on mahis saada päivästä loppuun asti hyvä. Ja se on ensisijainen pyrkimys, sillä en tahdo pilata päivääni turhan takia nyt, enkä tulevaisuudessa. 

 

Oikeastaan kaikki se, mitä  ja miten nykyään suunnittelen on juontanut juurensa tuosta tavasta. Koulussakin tein aina kaikesta mahdolisesta  mind mappeja, ja bucket listeja joten sillä lailla se oli jopa vähän liiankin luontevaa. Mulla ei ole töitä tai muuta sen tyyppisiä velvotteita juuri nyt, mutta silti mä haluan pitää asiat järjestyksessä, ja selkeästi ruodussa. Ehkä musta on tullut vuosien mittaan vain mukavuudenhakuinen, sillä olen laittanut merkille, että vaikka se kaikki asioiden listaus ja suunnittelu hetkellisesti onkin todella hermoja syövää ja välillä ehkä jopa myös uuvuttavaa niin mitä enemmän arkea suunnittelen niin sen helpompaa se, ja sen keskellä eläminen on. Ei sitä turhaan sanota, että puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty. 

Vuoden vaihteessa avasin uuden kalenterini. Siirsin ensin sinne vanhasta kalenterista kaiken tarpeellisen käsin, eihän mulla oo kännyssä kuin murto-osa ja yleensä sieltäkin kaikki siirtyy vaan varmuuden vuoksi paperiseen kalenteriin. Sen jälkeen aloin suunnittelemaan meidän kevättä; tein itselleni tavoitteellisen säästösuunnitelman, ja vaikka tiedän että pienituloisena työttömänä se on lähes mahdotonta, haluan uskoa että pystyn siihen. 

Seuraavaksi ryhdyin ruokalistojen kimppuun: Ihan ensiksi istutin J:n eräänä päivänä hetkeksi kahvikupin kera keittiön pöydän ääreen, ja totesin että "meillä olis nyt hyvä tilaisuus aloittaa se 2 vuotta puhuttu elämäntapamuutos. Mitäs sanot jos aloitettas ruokavaliosta ja yritetään syödä vähän terveellisemmin ja kasvispainoitteisemmin. Samalla vois ehkä vahingossa jäädä vähän rahaa säästöönkin kun karsitaan jotain, ja suunnitellaan enemmän. Bonuksena vois tulla energisempi olo, ja ns. ekoteko"   Pieneksi hämmästyksekseni J innostui asiasta. Olin nimittäin valmistautunut jo kuulemaan vastaukseksi sen tutun "minähän en pupunruokaa syö" mutta yllätyin, kun hän totesi "käy se."  Hihkuin mielessäni. Kerrankin "myin" ajatuksen oikein.  Ja tästä on hyvä jatkaa askel eteenpäin. 

Muutama päivä siinä meni, yhdessä pohtien listojen sisältöä sekä niiden riittävää monipuolisuutta ja vaihtelevuutta,etsien reseptejä ja listaten  tulevia kauppaostoksia. Tänään tein Foodie.fi nimiseen palveluun (jota ilman en enää voisi elää) ekan ruokalistarykelmän suhteen viimeisen kauppalistaluonnoksen, ja listoja on siis viikolle 16 asti valmiina.  nyt tiedämme mitä syömme huhtikuun puoleenväliin asti, ja paljonko rahaa tulee menemään aina minäkin viikkona ruokiin kerrallaan. Eli meidän ei tarvi kuin käydä kaupassa, ja tehdä ruoka yhdessä sekä sitten nauttia siitä. Niin ihana ja niin vapauttava fiilis, kun nyt sen ajan voi käyttää muuhun. Ja mulla on vahva luotto tästä myös siksi, että kun kaupassakäyntejä ei tuu kuin 1 viikkoon, niin mulle ei tuu herkkulakon aikaa turhia kiusauksia, ja sillä voi oikeesti olla hyvät mahdollisuudet päästä loppuun asti ilman repsahduksia. :) 

Seuraavaksi pitäisi sitten suunnitella, että miten uuden vuoden tavoitteista yksi, nimittäin unirytmin korjaus, oikein toteutetaan... Ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan ;) 

 

With love; 

-Ninni 

PS. Mä niin tykkään mun uudesta kalenterista <3 se on niin kiva! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraavat 3-4 postaustani käsittelevät uutta vuotta ja vuoden vaihdetta, koska en pystynyt yhdistämään näitä suunnittelemiani aiheita järkevästi niin, että  jutun pituus olisi pysynyt kohtuullisena. Aloitetaan tämä "kolme tai neliosainen sarja" perinteisesti, "vuoden ensimmäiset"-listalla. :)  Se saattaa jonkun mielestä olla ehkä vähän lapsellista  jo mun ikäiselle, mutta mä rakastan erilaisten listojen laatimista, ja musta tämä on hyvä tapa muistaa /pitää mielessä eri asioita ja juttuja. 

Tässä siis jälleen lyhyesti ja ytimekkäästi alkaneen vuoden ensimmäisiä juttuja. Lista päivittyy sitä mukaa kun asiat toteutuu/ovat ajankohtaisia ;)

 

 

fiilis; 

Varovaisuus, pelko. Ei mitään vakavaa... Olimme ensi kertaa katsomassa ilotulitusta rannassa, ja ilotulitus tulikin kummankin yllätykseksi suoraan edestämme ja yläpuoleltamme.  (luulimme sen tulevan vastarannalta) Tästä johtuen käännyin selin, ja "piilouduin osittain J:n kainaloon, suojatakseni silmiäni ja käsiäni. Onneksi kännykällä ja järkällä saatiin vähän videomateriaalia muistoksi ja sen perusteella voin todeta että kaupungin/kylpylän  tämänvuotinen esitys oli UPEA! Myös joulunjälkeisien liukkaiden teiden ansiosta, sai kulkiessa olla varuillaan. 

paikka; 

Naantalin vierasvenesatama. 

 

ihminen; 

avopuoliso vierellä alkoi tämä(kin) vuosi <3 

 

hali; 

Ilotulitusten alla yllämainitulta puoliltaöin saatu hali lämmitti kummasti. 

 

suudelma/pusu;

Autossa matkalla kotiin.

 

asu; 

Musta, polvipituinen mekko jossa oli pieniä trasseja koristeena, ja musta paljettibolero. Ulkona käydessä laitoin Khakinvihreän toppatakkini ja saappaideni lisäksi mekon alle mustat legginssit, koska yhtään ei puristavat sukkikset iskeneet. 

 

asuste 

Isot, (mutta ihanan kevyet)  salmiakkikuvioiset turkoosit korvikset, turkoosi rannekoru. ja vaaleanpunainen neulottu kaulahuivi. 

 

puhelu; 

Kummitädiltä WhatsAppin kautta uudenvuodenpäivänä. 

 

tekstiviesti

posti; 

 

merkintä kalenteriin;

Vuoden 2019 kalenterissa on kyllä jo ensimmäinen merkintä, mutta se on kirjattu sinne viime vuoden puolella.  Merkintä on 7.1 päivän kohdalla, ja muistuttaa erään uuden vuoden lupaukseni käytäntöön ottoa. Tämän vuoden puolella en siis ole vielä kalenteriin kirjannut mitään, mutta mielenkiinnolla odotan, mitä/mikä on ensimmäisenä sinne kirjattavana. 

 

juoma; 

Nikolas Feuillatte- shampanja. (vuoden ensimmäisien juomien joukkoon pääsi myös rommikola & jekkubattery) 

 

ruoka; 

Omatekoinen perunasalaatti ja lihapullat, sekä nakit.  Uudenvuodenpäivän aamuna syötiin myös vohveleita mascarponevaahdon ja mansikoiden kanssa.  

 

herkku; 

Juustot. Home, tuore ja kerma muodoissa :) ja hedelmien ja suolakeksien kera, kuten asiaan kuuluu. Mahdollisesti ehkä myös suklaakonvehdit. (ei ihan pysty muistaa varmaksi) 

 

kokkaus;

 En laske aamun vohveleita vielä erityiseksi kokkailuksi joten tämä on vielä edessäpäin... 

 

leipomus; 

 

 

tuoksu;  

Vartalolle tarkoitetuista tuoksuista Escadan ihanan vaniljainen celebrate N.O.W.,  Kaikista muista olemassaolevista tuoksuista ensimmäinen oli varmaan vastakeitetty kahvi aamulla.  

 

haju;                                                    

Jos rikkiä ei lasketa niin... (valko)homejuusto. 

 

sää; 

Vuosi vaihtui melko vetisissä ja loskaisissa olosuhteissa. 1.1- 19 päivä oli melko sumuinen ja vesi - ja räntäsadetta riitti myrkylukemiin yltävän tuulen lisäksi.  Myös pientä liukkautta oli havaittavissa tien pinnoilla. 

 

lämpötila; 

Plussan puolella oltiin muutaman asteen. 

 

tv-sarja; 

 

leffa;

Sivusilmällä katselin uv;n päivänä Vaianaa, ja sen jälkeen illalla vielä syvemmin keskittyen Uuno Turhapuro - kaksoisagentti a J:n kanssa. 

 

biisi;

Kiitos Spotifyn, joka haluaa vuoteni alkavan ennakkoluulottomasti, ja oli tehnyt mulle tätä varten räätälöidyn listan artisteista ja kappaleista joita en yleensä kuuntele, vuoden 2019 eka biisi oli "Do You Think You're Better Of Alone" 

 

artisti;

Joku Philadelphia se oli :D 

 

kirja/lehti; 

Sami Tuomisen " JUU - EI, Pieni kirja priorisoinnista " odottaa  sohvalla. Hain sen kirjastosta juuri ennen vuoden vaihdetta, luettavaksi, joten siitä taitaa nyt  sitten tulla vuoden 2019 eka kirja. 

 

valokuva;

Hienosti vähän tärähtänyt "hetki ennen ilotulitusta". Vuorokausi oli juuri vaihtunut, sillä kännykkäni  näytti kuvan otto ajaksi 1.1.2019 klo 00:00:01 :D - enkö olekin täsmällinen? ;) 

 

lausahdus;

 

vieras; 

 

ystävä;

 

ostos; 

 

suurempi hankinta;

 

säästökohde;

 

lahja;

 

yllätys;

 

tapahtuma;

 

kyläreissu;

 

loma/matka;

 

keikka tms;

 

tavoite

 

saavutus

 

toive

 

päätös

 

lupaus

 

Asia tai juttu jonka takia ..

A) Itkin/en jaksa? 

B)  palkitsin tai hemmottelin itse(ä)ni  ja miksi & millä sen tein? 

C) Tunsin ylpeyttä itsestäni, tai minua kehuttiin? 

 

iso juttu;

 

suuri uutinen;

 

puheenaihe Suomessa ja maailmalla;

 

murheen kryyni;

 

asia, joka ärsytti;

 

juttu joka sai nauramaan vedet silmissä;

 

asia, jota kannatti odottaa;

 

syy juhlia;

 

tärkeä päivämäärä;

 

muisto;

 

Näissä merkeissä starttasi siis vuosi 2019, jonka päivistä 1 on kohta takana,  ja 364 vielä edessä.   Innolla odotan mitä ne ovat varanneet juuri minua ajatellen. Toivottavasti paljon hyviä hetkiä, ja kivoja asioita... :) 

 

With love; 

-Ninni

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat