Kirjoitukset avainsanalla Reissu

<3

Se viikko tuli jälleen kyllä niin oikeaan saumaan,  ja oli ihan mahtava.!  "Tuettu loma" on asia, josta kuulin ekaa kertaa n 6 vuotta sitten.  En muista kuka siitä alunperin mulle kertoi, mutta kiitos sille; Ollaan J:n kanssa sen jälkeen saatu nauttia tähän mennessä 3 hienoa lomaa.!  Viimeisin nyt tuolla Torniossa. 

 

 

Tuettua Lomaa eli LOTUa haetaan eri tahojen, kuten esimerkiksi Hyvinvointilomien,  tai Solaris-lomien kautta. Lomia myönnetään taloudellisin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein, ja niitä voi hakea 2 vuoden välein. Kesän lomat tulevat yleensä hakuun  alkuvuodesta, joulun lomille taas voi useinmiten hakea elokuun loppuun asti.  Hakemukseen tulee kertoa mahdollisimman kattavasti omasta tilanteesta, ja perustella miksi loma olisi hyvä juuri teille. 

Lomahakemusta täyttäessä voi valita 3 mieleisintä vaihtoehtoa lomakohdetta ja teemaa ajatellen. Lomakohteita on ympäri Suomea lomakodeista kylpylöihin, ja loman edullinen omavastuu vaihtelee valitun kohteen mukaan. Myönnetystä lomasta ilmoitetaan yleensä n 2-3 kk ennen loman alkamis ajankohtaa kutsukirjeellä ja omavastuulaskulla.  Lomakohde johon loma on myönnetty ( jos loma on vastaanotettu)  lähettää myös n 2-3 viikkoa aikaisimmin postia. 

Tuettu täysihoitoloma kestää n 5-7 vuorokautta, ja  pitää yleensä sisällään majoituksen, ruokailut, (aamiainen, lounas ja päivällinen, iltapala kannattaa varmistaa aina paikkakohtaisesti)  sekä yhteistä ohjattua ohjelmaa, johon voi osallistua oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan. Varsinaista osallistumispakkoa ei siis ole, mutta tokihan se aina on toivottavaa. 

Nyt kun olen tiivistetysti kertonut teille LOTUn idean, voin jatkaa omiin fiiliksiimme viimeisimmästä... 

 

Aloitimme tämän vuotisen hakuprosessin omalta osaltamme tammikuussa.  Meille oli alusta asti selvää, että haluamme tällä kertaa hakea mahdollisimman kauas/ylös Suomen karttaa ajatellen.  Yhteinen unelmamme on ollut päästä käymään siellä suunnilla, ehkä jopa Lapissa eikä sitä vielä ollut päästy toteuttamaan.  Selailin sivustoja, ja lopulta aloin täyttämään  hakemusta. (Mä olen se osapuoli meidän suhteessa, joka hoitaa nää tälläset jutut)  Siitä alkoi se jännittävä odottelu, joka päättyi muistaakseni huhtikuun lopulla iloksemme myönteiseen päätökseen. Meille oli myönnetty viikon loma täyshoidoilla Tornion Kaakamon kylässä sijaitsevaan lomakoti Lepolaan.  9-14. heinäkuuta. 

Hoidimme omavastuulaskun, joka meillä tällä kertaa oli suuruudeltaan 100€, ja aloimme puhua Tornioon matkustamisesta, ja sen eri vaihtoehdoista. Harkitsimme AutoJunaa, (ja jossain mielenhäiriössä myös lentoja)  mutta lopulta päädyimme kuitenkin matkustamaan ihan perinteiseen tyyliin, omalla autolla. Olin moneen otteeseen jo hakemuksen täyttöprosessin yhteydessä varmistanut J:ltä että onko välimatka (n 749km)  hälle ok... Mulla kun ei ole ajokorttia, niin J joutuu ajamaan koko matkan edestakaisin yksin, ja se mua itseäni välillä harmittaa kun mun ajattelutapaan tälläset kuuluisi myös puolittaa muutenkin kuin bensakustannusten osalta.  Mutta J on aina tykännyt ajella, ja ilmoitti melkein heti ettei ongelmaa niiltä osin ole.  

Alunperin mietittiin että ajelemaan lähdetään loman alkupäivää edeltävää  yötä vasten, koska silloin on kuitenkin vielä suhteellisen valoisaa,  eikä oo paljon liikennettä isoilla teillä. Saisi mennä rauhassa ja pysähdellä nukkumaan halutessaan - kuskikin. Heinäkuun 8 päivän aamun sarastaessa olimme kuitenkin jo  hyvällä vauhdilla matkalla pohjoiseenpäin. Kävimme samalla myös moikkaamassa J:n vanhempia  kun kerta ohi ajettiin.  Yövyimme sen yhden yön J;n siskon luona jonka minäkin tapasin viimein kunnolla koko tähänastisen 8 vuoden yhdessäolomme aikana.  - Nehän sanoo että parempi myöhään kun ei milloinkaan. :) 

Maanantaina jatkoimme sitten Kaakomoon, n 15 km päähän tuosta ensimmäisestä yöpymispaikastamme.  Saapuessamme perille  meidät toivotettiin tervetulleeksi, ohjeistettiin pikkumökissä sijaitsevaan huoneeseen ja sitten pääsimmekin heti lounaalle. Lounaan jälkeen meille pidettiin pieni info paikan historiaan liittyen ja kerrottiin käytännön asioista sekä esiteltiin aluetta. 

Tuosta viikosta on tänään aikaa mennyt noin kuukausi. Viikko meni kuten oli tarkoituskin; rentoutuen  kivan pikkupuuhan ohessa; itselleni niihin kuului pääasiassa laiturin nokassa lukeminen, ristikot ja runojen rustailu. Kävin myös yhtenä päivänä jalkahoidossa ja hartiahieronnassa, kun sellaisiin oli edullisesti lomakodissa mahdollisuus . J puolestaan oli lomakodin "monitoimimies" joka pelasti niin lomailijan kuin henkilökunnan jäsenenkin yllättävien pulmien sattuessa eteen.  Yhdessä otettiin myös osaa yhteisiin ohjelmiin, kuten  tunnistustietokilpailu ja tikka - ja golfkisat.   Lempeistä löylyistä puulämmitteisessä rantasaunassa,  hyvästä ruuasta, ja kesän muista pikkujutuista nautittiin myös paljon seurasta puhumattakaan.!  

 


Vaikka oltiin selkeästi lomaviikon junioreja, kanssalomailijat olivat kyllä todella nuorekkaita, ja heidän kanssaan naurua ja laulua riitti joka päivä. Parempaa jengiä ja mökkinaapuria ei olisi voinut toivoa.  Ehkä isoin huomio ikäjamauman osalta oli nukkumaanmenoaika;  kun muut piiloutuvat kello kympin jälkeen peittojen alle, me mentiin J;n kanssa rantahiekalle istuskelemaan ja ihastelemaan auringonlaskua, saunomaan, tai geokätköilemään. Yhtenä iltana me "karattiin" muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan kuppilaan... Pitihän sekin nyt testata ;)  Lämpö ja aurinko  helli lomalaisia  aina viimeiseen päivään asti.  Käytyä tuli myös "rajan toisella puolella" ulkomailla. Haaparanda kierrettiin pariinkiin otteeseen läpi, nähtyä ja läpikäytyä tuli niin ikään Viktorian Kaari,  Haaparandan kirkko, Putiken på Landet  Kukkolankoski sekä huikea Aavasaksan näkötorni ja mäki   yms.   Shoppailua ja kahvittelua tuli  tottakai kanssa tiettyyn rajaan asti harrastettua rajan molemmin puolin.  

Hyttysen . ja paarmanpuremia loman jälkeen löytyi ihan kiitettävästi, ja osa on pikkukiusana edelleen, mutta ei kesä ole kesä ilman niitä.  Mä olin hyvin varustunut mulla oli tabletit, tipat, hydrokortisoni ja hyttysmyrkyt ja puremanrauhoitusgeelit kaikki matkassa.  Loppujen lopuksi oon ylpeä itsestäni että pärjäsin niiden kanssa, en olisi nimittäin uskonut sitä, mutta ne häiritsi  mua yllättävän vähän.  Kai niihin tottu... Musta tuntu että tälläkertaa mä olin se vähemmän niistä valittava, ja se on harvinaista se.   Naurettiin J;n kanssa sitä, että ei niihin ehdi kiinnittää huomiota kun koko aika on jotain muuta.  

Kuvia, ja erityisesti maisemakuvia  otettiin ja PALJON. Tähän postaukseen niitä en valitettavasti nyt vielä mukaan saa, mutta jahka joskus saan ne kameroista koneelle asti, teen teille erillisen kuvapostauksen. Ehkäpä kesäiset kuvat lämmittää  paremmin myöhemmin syksyllä myös itseäni?   Kesästä puheen ollen, mulla on niin ikävä Tornion valoisia kesäöitä, ja sitä tunnetta kun tuntuu ettei yö ala ollenkaan <3 Meri-Lappi kohteli meitä  hyvin, itseasiassa  vähän  liiankin hyvin,  sillä alettiin kotimatkalla (joka muuten kesti viikon, ja kuulet seuraavassa postauksessa miksi)  jo heti Kemin korkeudella suunnittelemaan uutta reissua sinne. :D  Oli siis oikea päätös lähteä n 750km päähän, sillä nyt olemme rentoutuneita ja yhtä upeampaa matkaa rikkaampia. 

With love; 

-Ninni- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Tosi satunnainen lukija tykkäsi tästä reissukertomuksesta. Vilkaisen kaiketi jatkossakin, mitä kivaa teillä on menossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Pahoitteluni että toisin kun blogin FB:ssä ilmoitin, tämä postaus tulee vasta nyt. Minuun iski muutaman päiväntakaisen päänsäryn jälkéen väsymys ja laiskuus)  

Joskus, siis todella harvoin, minäkin näköjään osaan hivenen nauttia ns. extempore reissuista/lähdöistä.  Aamuja ja äkkilähtöjä vihaava ihminen voi näköjään myös yllättää vastaamalla myönteisesti ehdotukseen, joka minulle tehtiin alle12 tuntia ennen sitä, kun jo istuimme Onnibussin kyydissä.

 

Ystävänpäivän aamu, tai oikeastaan aamuyö alkoi yllättävän pirteissä merkeissä, vaikka heräsimme kumpikin vapaa-ehtoisesti siihen klo 04:00 kolmen tunnin yöunien jälkeen. Laitoimme kumpikin miehen kanssa itsemme suht ihmisen näköisiksi, keräsimme kimpsut ja kampsut, ja hiivimme vähin äänin ulos kerrostalosta. Jaloittelimme lähimmälle bussipysäkille, josta matkamme kohti Helsinkiä starttasi klo 05:20 - Onnibussilla tietenkin. Hivenen tokkuraisina yritimme vielä saada unen päästä kiinni, mutta eihän sitä nyt malttanut. .. Matka meni yllättävän nopeasti, ja tilaakin oli yllättävän hyvin tällä kertaa. Kampin matkailukeskuksesta löysimme itsemme kellon näyttäessä vain 8:15 eikä aurinkokaan ollut vielä kunnolla edes noussut. 

Muistan miettineeni bussissa, kuinka ihanaa on,  kun tuntuu kerrankin siltä että päivä on täynnä mahdollisuuksia, ja aikaa on mennyt vasta niin vähän. Olen kiitollinen rakkaalle, että hän sai päähänsä ehdottaa jotain näin "hullua" ja lähdimme Hesaan ilman mitään hyvää tai sen erikoisempaa syytä - hetken mielijohteesta. Muistan myös kuinka puolet koko matkasta haaveilin kupista tuoretta kahvia.

Aloitimme ystävänpäivän, (joka on meille muutenkin hyvin erityinen päivä) aamun Kampin kauppakeskuksesta löytyvästä Story-nimisestä kahvilaravintolasta, jonka ikkunasta oli ihana katsella valaistuvaa päivää kohtuuhintaisen (HUOM. Hesan hintoihin nähden!)  aamiaisen ja rakkaan seuran ohessa. Story on minulle entuudestaan tuntematon paikka, ja nytkin päädyimme sinne osittain äkillisen aamiaistarpeen, osittain erään blogisuosituksen kautta.  En muista, milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvää puuroa saati sitten kirsikkahilloa, joka oli oikeasti todella hyvää! Pidin myös siitä että  asiakkaalla on valinnanvaraa aamiaismenuihin nähden, ja hän  saa itse vaikuttaa valitsemansa menun sisältöön. Ensikertalaisena pakko myös antaa pointsit asiakaspalvelusta. Se oli alusta asti ystävällistä ja nopeaa. :) Yleisfiilis oli ihanan rauhallinen, ja luulen että se johtuu siitä että ystävänpäivästä huolimatta oli arkipäivä.

Storyn aamiainen; Nautimme kumpikin aamiaismenun nimeltä "Market Hall" sillä pienellä erotuksella, että avomiehellä oli puuron tilalla Granola.
 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään Kamppia, & Forumia ja tottahan toki sitä piti hiukan jotain shoppaillakin. Muutama tunti vierähti ihan kivasti näiden kiertelyiden parissa.  Palataan shoppailuihin myöhemmin erillisessä esittely-postauksessa ;)

Shoppailun iloa;  mukaan tarttui se "pakollinen" #Starbucks kahvi & vähän muuta kivaa.

Forumista saimme mukaan tuollaiset sydän pallot, (niitä jaettiin ohikulkijoille) jotka toistuvat parissakin kuvassa. Ne ovat keittiössämme edelleen muistona reissusta :D. Aika kului juuri sopivalla temmolla, ja tullessamme takaisin Kamppiin alku iltapäivästä päätimme juomassa vähän jotakin. Kävelimme monesti aamupäivällä Panimoravintola Bruuvarin ohitse, ja uteliaisuus otti viimein vallan, joten pian löysimme itsemme sisältä tilaamassa juomia. Oli kyllä kiva paikka juoda yhdet. Täälläkin tunnelma ja palvelu kohdillaan. Samoin myös valikoima. ! Vaikka Bruuvarissa onkin ruokailu mahdollisuus, valitsimme ruokapaikaksi BBQ Housen bruuvaria vastapäätä.  Olimme tutustuneet paikan tarjontaan hieman etukäteen netin kautta ja se kuulosti vähän liiankin huokuttelevalta.  Paikka kyllä täytti kaikki odotukset.  Taas on yksi uusi ruokakokemus ja erittäin hyvä sellainen taskussa. Nyt tulee tunne, että toistan itseäni liikaa, mutta tämäkin oli tosi viihtyisä ja kivanoloinen paikka samaan aikaan tosi rento ja arkinen mutta silti vähän "hienompi" just tällästä erikoistilannetta kuin meillä ystävänpäivä varten. Mennään varmasti uudestaan, jos Helsingissä liikutaan.

Ruuat olivat hinta-laatusuhteeltaan aivan mielettömän hyviä! Pelkkä alkusalaatti olisi riittänyt täyttämään pienen vatsalaukkuni, ( kuvassa oikealla ylänurkassa) Mä olen aina aika kokeilunhaluinen asian kuin asian suhteen, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Avopuoliso taas turvautuu useimmiten siihen tuttuun ja turvalliseen. Tämän takia valitsin itse listalta jotain aivan erilaista, jota en kovin monessa paikassa aiemmin ole nähnyt. Tilaamani kenguru yllätti positiivisesti. (kuvassa oikealla alanurkassa)  Sen maku oli aika riistamainen, mutta kuitenkin melko mieto. Tykkäsin silti annoksestani ja se oli juuri sopivan kokoinen. Jälkkärille se ei kuitenkaan jättänyt tilaa.

Me nautimme täysin rinnoin ruuista, kun mihinkään ei ollut kiire. Se oli ehkä päivän ihanin hetki. Hyvä ruoka, oma, rakas mies vieressä, ja auringonpaiste. Aika pienestä sitä ihminen osaa olla kiitollinen ja onnellinen. Välillä niihin hetkiin pitää vaan ns. havahtua.

Vatsat pullollaan BBQ Housesta poistui kaksi tyytyväistä asiakasta, vielä hetkeksi kiertelemään kauppoja, ja hakemaan take away kahvit Starbucksista.  Pian olimmekin kahvien kanssa odottamassa Kaukoliikenteen terminaalissa että Onnibuss tulisi ja veisi meidät takaisin rakkaaseen Naantaliin. Päivä oli mukava, ja Helsinki kohteli meitä hyvin. Jalat huusivat lopulta hoosiannaa, mutta niin kai oli pieni tarkotuskin. Monta askelta on tänään ja kuluneina vuosina otettu yhdessä - ja monta niitä on vielä yhteisellä matkallamme edessäpäin. Yhdessä ne askeleet ovat tuntuvat  kevyemmiltä. Kiitos kulta kivasta reissusta.  Ja siitä että olet vain siinä ? Niin kivaa kun reissuun on aina lähteä, on kotiin aina ilo palata.  Uskotteko, miten ihana tunne on päästä omaan sänkyyn nukkumaan !! Eikä unta varmaan tarvitse houkutella kauaa, vaikka kello on vasta 22:00. Ei se reissu tai sen kohde ole niin tärkeää, vaan se että ollaan ja tehdään asioita yhdessä ja aidosti. <3

 

 

 

❤lla;

-Ninni-

 

P.S. Sain vielä seuraavana päivänä vähän ruusuja&lempisuklaatani ❤  On se J vaan niin ❤❤❤❤❤

Kommentit (4)

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, "Vierailija"

Reissumme oli kyllä kiva, osasin jopa nauttia siitä vaikka päätös lähteä oli niin äkillinen. Musta on kiva, kun täältä Naantalista on nykyään tää suora Hesa-yhteys - ei tartte mennä eka Turkuun (ellei sitten matkusta muulla kun onnibussilla) kuten aiemmin. Tälläset päivän tai parin reissut sinne on iha kivoja, mut ei mua kyl pidemmäks aikaa sais jäämään tollaseen "suurkaupunkiin". :D

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

atomi
2/4 | 

Ihana hyvän mielen postaus :) Täytyypäs kokeilla tuota Storya kun menen keskustaan. Vanhasta tottumuksesta käyn useimmiten kahvilla Forumissa. Kiitos vinkistä!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Kiitos kommentistasi, atomi! Story oli kyllä tosi kiva paikka, käy ihmeessä testaamassa jos sielläpäin liikut :)  

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kesässä on monia eittämättä ihania asioita, ja yksi niistä on se tunne kun aamulla heräät ja ilman sen enempiä suunnitelmia, keräät vähän kamoja kasaan, ja lähdet reissuun päämäärän ollessa vielä tietämätön. Tämä piirre on itsessäni melko harvinainen, sillä mä olen sen tyyppinen ihminen joka A) Haluaa olla tietoinen asioista, jotta voi tehdä reissun luonteeseen sopivan "suunnitelman" B) vihaa äkkilähtöjä, etenkin aamuisin.  

Kesät ovat poikkeus. Aamu-unisena ihmisenä, ja varmasti ikuisena torkuttajana mun on vaan jotenkin helpompaa pompata sängystä ylös, ja lähteä milloin mihinkin kesäkuukausina vaikka olisikin pakollinen kahvi juomatta tai nukuttu puoleenpäivään. Jos tarve vaatii, tarvittavat operaatiot heräämisen takeeksi hoidetaan matkalla. Näin tein viime viikon keskiviikkona. 

Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan lähdimme  miehen kanssa vain "aamupäiväajelulle" lähiseudulle.  Kävimme siinä ajelun lomassa Raisiossa sijaitsevassa Kauppakeskus Myllyssä pienimuotoisella brunssilla  MBakery - Take a Cake:ssa, ja jatkoimme matkaa. Muutaman tunnin ajeltuamme löysimme itsemme ja automme jotenkin jännästi Porista, Yyterin camping-alueelta, jossa ihmisiä oli ihan kivasti. Tarkoituksenamme ei ollut jäädä, mutta kun onneksemme saimmekin kuulla edullisen mökin olevan vapaana, niin lunastimme sen yhdeksi yöksi. Mökki oli aika vaatimaton, mutta kelpasi meille - siellähän oli tarkoitus vain nukkua. 

Kun mökki oli käyty kurkkimassa, jatkettin Porin nähtävyyksien kanssa. Kyselin kaveriltani facebookissa, mihin turistina kannattaisi suunnata. Hänen vinkkinsä tulivat melko nopeasti; "- Yyteri, Kallo, ja Puuvilla nyt ainakin" - näin kuului ohjeistus.  

Vinkeistä otettiin vaarin, ja päivän aikana kävimme mm. Yyterin näkötornissa joka kokemuksena jakoi osittain minun ja kultani mielipiteet - kulta kun ei oikein erityisesti pidä, pienistä hisseistä jotka yhdistetään korkeisiin paikkoihin. Kävimme illalla  myös Kallossa, ihailemassa eteemme avautuvia maisemia, ja illan hämärtymistä. 

Kallosta suuntasimme kohti Yyterin kylpylää, ja sen välittömässä läheisyydessä olevia kuuluisia, pitkiä santoja. Nälän kurniessa vatsassa, jäimme kylpylän ravintola Mereen syömään. Harmiksemme se oli virhe, siitäkin huolimatta että he lupasivat keittiön jo suljettua tehdä meille annokset. Meidän lisäksemme ulkoterassilla oli 3 pariskuntaa, sekä yksi isompi lapsiperhe seurueineen. Jokainen edellämainittu vuorollaan palautti annoksensa keittiöön syynä vuoroin väärä annos, kylmä ruoka taikka muu tyytymättömyys, ja antoi tarjoilijan kuulla kunniansa. 

Tilaamamme kana-caesarsalaatti ja  kanakori tulivat n 1h odotuksen jälkeen. -  (emmekä olleet ainoat jotka olivat joutuneet pitkään odottamaan) välillä toivoin että olisipa ollut Yatsy matkakoossa mukana, niin aikakin oisi kulunut kivuttomammin. Kanakori näytti ja lkuulemma oli ihan OK, mutta salaatti jota olet odottanut nälkäisenä, odottaen saavasi jotain todella hyvää oli pettymys. Se oli kuin mikä tahansa kotonatehty vihersalaatti, jossa oli yliannosteltuna mm oliiveja fetajuustoa ja punasipulia, jotka eivät käsittääkseni edes kuulu caesarsalaattiin. Kana oli sitkeää ja kaiken kruunasi annoksesta ainoastaan päällepäin näkynyt valkosipulinen salaattikastike"huntu".  Maistoin pari haarukallista, mutta enempään en pystynyt. Tähän mennessä terassilta oli jo poistunut muutamat odotukseen ja selitykseen kyllästyneet kanssa-asiakkaat ja koko tilanne alkoi kaikkia lähes huvittamaan. Lapsiperheen isä kertoi tarjoilijalle mielipiteensä moneen otteeseen, pyytäen välittämään terveiset keittiöpäällikölle, ja erään pariskunnan kauniimpi osapuoli lievästi sanottuna hikeentyi kun hänelle jo toistamiseen pitkän odotuksen jälkeen tuotiin ruoka kylmänä. Ymmärrän hyvin.  

Itselläni, ensimmäistä kertaa Yyterissä ja tässä ravintolassa ollessa odotukset olivat hieman korkeammalla. Mutta kaikilla on joskus huonoja päiviä.  Kun jäimme viimeiseksi terassille ja tarjoilija saapui velottamaan ruokiamme, kerroin hänelle itse olevani keittiö -ja asiakaspalveluammattilainen. Kerroin hänelle että vain ja ainoastaan tapa, jolla hän asiakaspalveli asiakkaita, ja yitti paikata jo melkeimpä murhenäytelmäksi muuttunutta kaaoottista iltaa sekä asiakkaiden että ravintolan puolelta, oli se syy miksi jäimme. 

Kun viimein jätimme terassin taaksemme, sai kaikki ruokailutilanteeseenkin liittyvä jäädä. Edessämme avautuva lähes autio Yyterin hiekkaranta oli mykistävän upea näky.  Rakastuin heti ensisilmäyksellä, enkä enää ihmettele miksi ihmiset tätä paikkaa hehkuttavat.. 

Vietimme aikaa hiekkarannalla kuvaten, ja ihastellen. Nukkumaan menimme puolen yön paremmalla puolen. Perjantai aamu valkeni  iloisin fiiliksin. Illan huonoista kokemuksista huolimatta suunnistimme takaisin kylpylälle, paremman aamiaisen toivossa. Söimme aamiaista, ja suunnittelimme päivää; koska aurinko ja lämpö jaksoivat helliä, suunnistimme parin mutkan kautta jälleen rantaan.  Mökki luovutettiin jo puolenpäivän aikoihin, mutta halutessaan sai  päivällä campingalueellakin vielä oleskella. Niimpä kävimme alkuiltapäivästä vielä minigolffaamassa, ja notskipaikalla paistelemassa makkaraa. 

Rannalla tosin ihmisiä oli ihan vaan HIEMAN enemmän kuin illalla, mutta on rannalla pituuttakin - joten sekaan vaan, kyllä sopu sijaa antaa.  Koko ajan entistä enemmän alkoi tuntua siltä, kuin ei olisi Suomessa lainkaan, vaan ennemminkin jossain etelänmatkalla.   Mietin vain, ymmärtävätkö/arvostavatko porilaiset sitä miten hieno alue heillä on kotikaupungissaan, vai pitävätkö he sitä ihan itsestäänselvyytenä? Vietimme tuolla upealla  miljööllä päivästä ainakin 6-7h  omakeksimiemme aktiviteettien parissa, ja ennen kotimatkalle lähtöä kävimme vielä syömässä hiekkarannalle kesäkuun alussa avatussa rantaravintola Helmessä.  Pidin ravintolan avonaisuudesta ja siitä ajatuksesta että olet ns. laivassa.

Henkilökunta oli ystävällistä, mutta ilma ja sen myötä rannalle tulleet ihmiset näkyivät myös ravintolan palvelussa; ruokia sai jälleen odottaa tunnin ja ilmassa oli pientä säätöä koko ajan... Tälläkertaa se ei kuitenkaan itseäni ainakaan haitannut, mutta lapsiperheille tiedoksi, jos suunnittelette reissua Yyteriin, johon kuuluu ruokailu niin yllämainituissa paikoissa saatatte joutua odottamaan. Varatkaa siis mukaanne vaikka matkakokoinen lautapeli tms.  Saimme ruokia tilatessa kellon, jonka piristessä ruuat sai itse hakea kassalta.  Odotuksesta huolimatta ruuat olivat lämpöisiä, ja todella hyviä, joten rahalle saa vastinetta kun vain jaksaa odottaa. Silti koin että Helmi soveltuu ehkä kuitenkin sellaiseksi jädeannos tai parin lasillisen paikaksi auringonoton ja uimisen yhteydessä.  

Iltapäivä vaihtui huomaamattamme iltaan niin hyvin Yyterissä viihdyimme  kaikesta huolimatta. Kello taisi näyttää iltaseitsemää, kun pakkasimme kimpsut ja kampsut rannalta, ja suunnistimme kohti Puuvillaa, jossa oli tarkoitus vielä nopeasti pistäytyä ennen kotimatkaa.  Löysinkin sieltä aika yksinkertaisen, mutta parvekkeemme sisustukseen sopivan lasisen lyhdyn, joka saa odottaa vielä hetken syksyn tuloa päästäkseen luomaan tunnelmaa pimeneville syysilloille. 

Viimein tuli aika kiittää Poria mukavista 2 päivästä, ja suunnata takaisin  Naantalin auringon alle.  Vaikka reissu tehtiin keskellä viikkoa, ja päivistä ollaan edelleen sekaisin, tuntui se paljon pidemmältä mitä todellisuudessa sitten oli.  - Olen varma että tästä voi melkein tulla tapa.  Vaikka Naantali on kaunis kesäkaupunki ja on etuoikeus saada asua täällä niin välillä on kiva vaihtaa näitä merellisiä maisemiakin. 

 

Tässä vielä muutamia kuvia reissustamme tällä ihanalla "Suomen sunny beach"illä

With love;

-Ninni-

 

 

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hei!
Aivan ihania kesäisiä ja merellisiä kuvia! Teillä vaikutti olevan ihana matka :) Vietin itsekin pari päivää Yyterissä kesäkuussa mieheni ja 1,5-vuotiaan poikamme kanssa. Olin myös ensimmäistä kertaa siellä ja ihastuin ikihyviksi, ihanat hiekkarannat ja merelliset maisemat! Kävimme myös tuolla Porin Puuvillassa, kävimme syömässä elämämme parhaimmat (ja täyttävimmät) pannukakut Pannukakkutalossa :) Kyllä Suomessa on ihana matkailla kesällä!
T. lukijasi Kirsi

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, Kirsi! 

Kiitos, kiitos.  :) Reissumme oli valehtelematta yksi mukavimmista koko kesänä. Mekin kävimme Puuvillassa, mutta pannukakkuja emme ehtineet maistelemaan. Ensi kerralla sitten, - kiitos vinkistä ;)  Yyteri on kyllä kaunis paikka, täynnä aktiviteettejä, joissa vaan taivas on rajana.  Sopii kaikille ikäryhmille.  Mukavaa alkusyksyä sinulle & perheellesi! 

-Ninni- 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat