Kirjoitukset avainsanalla suvaitsevaisuus

Erilaisuus on rikkaus. Siksi minun on vaikea ymmärtää keneltä se on oikeasti jotain pois, ettei joku toinen voisi olla oma itsensä ja elää elämäänsä haluamallaan tavalla, vain toisten ulkopuolisten mielipiteiden takia. Elämä ei ole eikä sen kuulukaan olla niin mustavalkoista, kuin jotkut kuvittelevat sen olevan. Kuten edellisessä postauksessakin kirjoitin, tiedän että ihmiset ovat arkoja itsestään eivätkä ehkä tiedä miten kohdata erilaisia asioita, kuten esim nyt erilaisuutta  mutta silti tuollainen käytös kyllä vähän hämmentää, nykymaailmassa...

 

Vaikka Raamatussa kuinka lukisikin että alussa Jumala loi naisen naiseksi ja miehen mieheksi, niin maailma muuttuu ja ympäristö sen mukana olimme me valmiita muutokselle tai emme. Elämä täällä olisi paljon esteettömämpää, (ja estottomampaa) jos edes yrittäisimme ajatella ja nähdä asioita posin emmekä heti ensimmäiseksi negan kautta. Elämän yhtenä tarkoituksena (minun mielestäni ainakin) ilman sen suurempia jeesusteluita on paitsi rakastaa, ja tulla rakastetuksi, myös nauttia siitä ajasta, joka täällä maan päällä on, joten miksi haluaisimme kaikin mahdollisin tavoin tehdä omasta tai toistemme elämästä kurjaa?  Toki kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta maailmaa myrkyttävin vamma on asennevamma.   

Yllätyin itse yläaste-ja ammattikouluaikoina kuinka iso joukko ympärilläni olevista kavereista ilmoitti tai muuten vain paljastui ihan muun asian yhteydessä seksuaalivähemmistön edustajaksi, joiden olemassaolo ja oikeudet häiritsevät niin montaa. Loppujen lopuksi minulle on aivan se ja sama mikä heidän seksuaalinen suuntautumuksensa on, kun kyseessä on kaverini. Tottakai haluan heille pelkkää iloa, ja onnea. Oli se sitten heidän elämässään ns. hetkellinen kokeilu tai pidempiaikainen status. Mieleeni on jäänyt erityisen hyvin 8 luokan lukuvuodelta tilanne, jossa odotimme äidinkielenluokassa opettajan saapumista. Takanani olevassa pulpetissa istui tyttö, jonka kanssa olin ystävystynyt heti yläasteen alettua, ja vietimme paljon aikaa koulussa yhdessä koko yläasteen ajan. Siinä kun kaivoin vihkoa ja kirjaa olkalaukusta, kaverini sanoi takanani jotain ja käännyin häntä kohti melko varmana siitä että hän pyytäisi kynää lainaan tunnin ajaksi. Yllätyksekseni kuulikin seuraavat sanat; "Mä oon miettinyt, et mun pitäis kertoo sulle yks juttu..." Hetken hiljaisuuden, ja minun odottavan katseen jälkeen kaverini jatkoi:  "Mä nimittäin tykkään tytöistä, ja sä oot tosi kiva. Tai siis, että mä haluaisin olla sun kaa jotain vähän enemmänkin kun vaan kaveri, kun tykkään susta tosi paljon."

Muistan että siinä loksahti suu auki,  ja katsoin tätä tyttöä pitkään. Jossain välissä opekin oli jo ilmaantunut luokkaan...  En muista tarkkoja sanoja, mitä annoin vastaukseksi, mutta muistan mitä ajattelin asiasta. Olin vaan että WAU, - aika rohkeaa kertoa tuosta noin suoraan. Siitä nousi kyllä arvostus tätä ihmistä kohtaan vieläkin enemmän.  Se oli kuitenkin aikaa jolloin koko tämä homous/lesbous oli vielä aika uutta. Ei läheskään niin näkyvää kuin nykyään, vaikka sitä edelleen yritetään pitää piilossa.

En kuitenkaan nähnyt meillä oman suuntautuneisuuden vuoksi mitään kaveruutta syvällisempää suhdetta, joten kerroin hänelle ajatuksistani ja kiitin rehellisyydestä.   Olin silti siitä tilanteesta tosi otettu: vaikka ihastuja olikin tuolloin nuori naisenalku, se sai minut hymyilemään ja ymmärtämään; ehkä joku voi oikeasti rakastua minuun ulkonäöstäni huolimatta. Eikä mieleeni edes juolahtanut, että tapahtuneen takia minun olisi pitänyt jotenkin alkaa välttelemään kaveriani tai katkaista välit häneen moisen tunnustuksen takia. Miksi ihmeessä olisin tehnyt niin, kun ei hän tehnyt mitään väärää. 

Musta oli hieno juttu kun pari vuotta sitten Suomessakin otettiin käyttöön tasa-arvoinen avioliittolaki. Vanhemmuudesta/adoptio-oikeuksista olen sitä mieltä että jos lapsella on rakastavat ja lapsesta oikeasti hyvin huolehtivat vanhemmat joiden luona perusolosuhteet ja tarpeet täyttyvät, niin miksi ei? Suomi on muuttumassa tai ainakin yrittämässä muuttua kaiken suhteen sukupuolineutraalimmaksi muutenkin niin mikä ongelma tässä on? Monet pohtivat esim sitä mistä lapsi saa "miehen mallin" jos lapsella olisi 2 äitiä. Ehkä sellaista ei enää nykyään tarvita? onhan tänäpäivänä monta perhettä joissa toista vanhempaa ei syystä tai toisesta ole. Tai ehkä sellainen tulee lapsen lähipiiristä esimerkiksi isovanhemman, veljen tai muun perhetutun  /tukiverkon kautta myöhemmässä vaiheessa kasvua?! En tietenkään voi varmaksi sanoa, koska sattuneista syistä minulla ei kokemusta ole, mutta jotenkin mulla on myös sellainen tunne että mahdollisesti käänteisesti  puuttuvasta esimerkillisestä "naisen mallista" ei oltaisi yhtään näin huolissaan... 

Jokatapauksessa; suvaitsevaisuus. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Sanoja, jotka eivät ihme kyllä edelleenkään vuonna 2019 näy käytännössa tai julkisissa tavoissamme toimia yhtään liikaa. Sanoja joiden todellista merkitystä ei liian usein näe tilanteissa joissa pitäisi. Nuo kolme ovat hienoa sanoja, ja vielä hienompia ominaisuuksia jos ne omassa luonteessasi omaat ja toteutat.

Jos kuitenkin haluat kuulua sen porukan joukkoon, joka ei syystä tai toisesta voi asiaa hyväksyä, niin on sekin ihan fine. Mutta sovitaanko ettet levitä vihapuheita kovin tuolla kujilla ja kaduilla tallatessasi. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Sillä kaikilla on oikeus tulla kuulluksi, ja nähdyksi. Kaikilla on oikeus olla omia itsejään häpeilemättä tai peittelemättä mitään. Ja kaikilla on oikeus rakastaa tavalla tai toisella. 

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat