Kirjoitukset avainsanalla fanitus

KIITOS #Cheek 1998-2018

" Täältä sinne ja sieltä tähän kulkiessa aika päässy vierähtämään.  Jep, se painaa mieltä vähän, mut mä pidän muistot messissä vielä tänään"  (Cheek, Täältä sinne) 

Viime marraskuusta asti sitä päivää  odotettiin sekavin fiiliksin kuin kuuta nousevaa, ja nyt siitä on kulunut jo hieman yli viikko kun valot sammuivat Lahden mäkimontussa. Alla olevalla vlogipostauksella käyn läpi  ajatuksia liittyen tuohon elokuun viimeiseen viikonloppuun :) 

 

With love; 

-Ninni- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vähiin käy, ennenkun loppuu.  Nimittäin Cheekin keikat mun osalta. Viime vuonna hankitut 3 vikaa tikettiä, ovat yhtä vaille käytetyt.

 

Eilisiltana matkustettiin viimeistä kertaa Cheekin perässä Hartwall Areenalle, "Täältä Sinne" tourin päätöskeikkaa kuulemaan. Sitä ennen vietettiin  jo ilta  toukokuun alussa  saman kiertueen merkeissä, Turun Gatorade Centerillä.  Enää on siis jäljellä Lahti, elokuun 25:tenä päivänä, ja tiedän jo nyt että siellä tulee nenäliinoja tarviimaan.  Mutta elokuuhun on onneksi vielä aikaa,  eikä muistoja ole kukaan viemässä.  Siispä tehdään pieni fiilistelyretki eiliseen keikkaan kuvien muodossa. 

 

Nuo neljä viimeistä kuvaa ovat Turun keikalta, jolloin minulla oli paikka yläkatsomossa. Onnekseni Hartsulla sai eilen olla alakatsomossa. Kumpikin keikka oli tietysti ikimuistoinen ja illat huikeita.  Eilen oman lisäfiiliksen toi mukanaan tähtivieraat, joita olivat siis upeaääninen Diandra, sekä ihanat  Elastinen & Jenni Vartiainen.  Myös ainakin fanien tiedossa oleva nuori nainen, Cheekin taustalaulajana alunperin ollut lupaava artistinalku Ilta nähtiin lavalla Cheekin kanssa.  Kappaleita kuultiin kummallakin keikalla aika laidasta laitaan uran pituutta ajatellen. Nappasin muutamista videotakin, mutta tämä taitaa olla niistä ainoa, jonka kehtaan oman taustalauluni takia teille  pieneksi maistiaisiksi täällä julkaista...  ( antakaa anteeksi :D ) 

 

Kyllä musiikilla on ihmeellinen vaikutus. Kiitos sille, joka sen on joskus keksinyt. Virallisille jatkoille en kumpanakaan kertana jaksanut, vaan tulin kiltisti suoraan kotiin. Eilen kyllä kohotin pikku"maljan" konjakin muodossa hienon kiertueen päätöksen, ja Cheekin uran ja saavutuksien kunniaksi.  Tänään ei ihme kyllä ole särkenyt päätä, eikä ole väsyttänyt vaikka ilta venyi aamun pikkutunneille. Sanotaan vaikka niin, että;

"yön viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtui, kun lisäsin siihen kahvia." ;) 

With love;

-Ninni- 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tammikuu lähenee hurjaa vauhtia kohti loppuaan; vuodenalku on mennyt yllättävän huolettomasti, ja ollut suhteellisen mukava muutenkin. Erityiset muistot siitä jätti kuitenkin mennyt viikonloppu. 

 

Viikonloppumme alkoi perjantaina ihan kotoisesti, arjen aherrusten parissa; siivoilua, ruuanlaittoa ja  jatkoin mä edellisiltana hieman kesken jääneet  helmikuun ruokalistat - ja viikkokohtaiset budjettisuunnitelmat meille valmiiksi myös. Siihen näppäränä apuna toimii Foodie, josta kerron sitten ruokablogini puolella jossain lähitulevaisuudessa teille enemmän. :)  Aikaa siinä meni jokunen tunti, mutta nyt on ihanaa, kun ei tarvitse kuin käydä kaupassa, ottaa raaka-aineet kaapista kun tarvii ja kokata ja nauttia. Se suurin työ on jo tehty, ja sen myötä on ihan huoleton olo. 

yritän listoja tehtäessa pitää mielessä monipuolisen vaihtelevuuden, kummankin toiveet, ja  tarkoin rajatun budjetin. Välillä se ontuntunut tosi mahdottomalle haasteelle, mutta on ollut iloinen ylläri, ettei meidän oikeasti oo tarvinnut syödä pelkkää makaroonia, vaikka sitä listoilta jonkin verran löytyykin.  

Lauantaitaita olikin sitten odotettu ikuisuuksia kestänyt viikko. Miksikö? No kuten tiedätte, olen erään räppärin suuri fani, ja hänen elokuvansa saa ensi-iltansa tammikuun 31. päivä kauutta maan. Tämä fani oli kuitenkin lievästi sanottuna seota, kun ystävä 19 päivä perjantai-iltana facebookissa heitti yksityisviestillä, jossa oli linkki Turkulaisen juttuun. Sen otsikko kuului; "Faneille huipputilaisuus Turussa - Cheek-elokuva ennakkoon ja yhteiskuva Cheekin kanssa"  meinasin jo laittaa takaisin että hyvä pila, mistä repäsit mutta päädyin kuitenkin jutun lukemisen jälkeen vielä varmistamaan asiaa herralta itseltään, ja Carlalta snäpin kautta ja Antti Holmalta instan kautta. Antti vastasikin, mutta ikäväkseni kertoi ettei tiedä mitään asiasta. 

Onneksi meillä faneilla on Facessa yhteisö, joka kantaa Jaren nimeä. Muutamien päivien hermoja raastavan tiedonodottelun jälkeen tuli vahvistettu tieto Finnkinolta että näin todella on, ja "TeamCheek hoitaa" piti taas kyllä niin paikkaansa; ryhmä alkoi täyttyä infosta niiltä osin mitä sitä irti saatiin. Pressikiertue kattaisi siis 5 suurinta kaupunkia, alkaen Oulusta ja päättyen Lahteen. Turkuun tämä kiertue rantautuisi la 27.1. Päivä lisää odottelua, ja oli tiedossa että nopeimmat fanit, (arviolta n 100 ihmistä) pääsevät lehdistön edustajien ohella katsomaan leffaa ennakkoon ilmaiseksi ja tapaamaan elokuvan tekijöitä. Siitä lähti suunnitelmallisen strategian laatiminen, sillä minähän aion olla noiden nopeimpien joukossa. 

Lauantaina herättiin puoli seiskalta, hoideltiin perusaamutoimet, ja klo 8 startattiin auto kohti Turun keskustaa. Kun saavuimme Finnkinon edustalle jonossa oli ihan kivasti porukkaa, ensimmäiset olivat käsittääkseni saapuneet jo ennen kello seitsemää. Saimme jonotusnumerot saapumisjärjestyksessä (itselläni klo 8:40 nro 53) joista on nyt pakko antaa muuten paljon kiitosta - jonottamissäännöt kun on muutenkin näissä fanitapahtumissa yleensä tosi tiukkoja, niin nyt vältyttiin sellaiselta yleiseltä säätämiseltä ja etuilulta. Numerot takasivat myös sen, että jonosta pystyi käymään esim vessassa/juomassa, ilman että paikan menetti. Noin kahden ja puolen tunnin ulkonaodottelun jälkeen (joka muuten meni ihmeen kivuttomasti lukiessa ja jutellessa kanssajonottajien kanssa vaikka oli vähän viileää) meille jaettiin VIPpassit, ja ohjeistettiin että ollaan vapaita jonotuksesta käymään kahvilla tms ja klo 12.30 pitää olla teatterilla takaisin. Näytös alkaisi tasan klo 13.  Emme viitsineet J:n kanssa lähteä kovin kauas, vaan jäimme lämmittelemään aamukahville viereiseen Robert's Coffeeseen. Nyt ei olisi enää hätää, kun paikka leffaan oli varmistettu. 

Vihdoin odotus päättyi, ja pääsimme popcornien tuoksuiseen saliin jonka malttamattoman tunnelman suorastaan pystyi aistimaan. Salin takimmaiset rivit oli varattu medialle, ja omat paikkamme osuivat hyvin heitä edeltävälle riville. Sitten se alkoi. Veljeni Vartija. Odotukset ovat olleet korkealla, aina elokuusta asti, jolloin olin itse myös mukana tämän elokuvan kuvauksissa avustajana. Me Naisten toimittajan tylyn lyttäyksen jälkeen vain yksi asia tuntui varmalta; kriitikot tulevat siis vihaamaan tätä alokuvaa, kansa rakastamaan. Erityisesti TeamCheek. Elokuva kesti 100 minuuttia ja jo sen ensimmäinen lause sai mut kyyneliin. Osaa sisältöä osasi odottaa, ja osaa katsoi uteliaasti mielenkiinnolla esim Jaren ja elokuvassa näkyvän tyttöystävän viimeinen kohtaaminen sai ajatukset päässäni pyörimään; mitä jos sittenkin...? tyyppisesti. Moni kohtaus kuljetti läpi niiden muistojen joita nämä 10 fanitusvuotta on pitänyt sisällään. 

Elokuva kokonaisuudessaan oli mielestäni hyvä, vaikka hyvin ennalta-arvattava jossain määrin.  Ja Anttia parempaa näyttelijää, ei tähän päärooliin olisi ikinä osannut edes kuvitella! Leffan loputtua alkoi ehkä se eniten odotettu osuus; Jaren ja Antin tapaaminen. Ihmettelen, miten tämänkin jonon liikkuvuus tuntui menevän vähän liiankin hyvin. Oma vuoro oli aika nopeasti, vaikka jonoa riitti. En ihan saanut toteutettua ajattelemaani kuva-asetelmaa, mutta hyvät kuvat tuli silti, Vaihdoin kuulumiset, ja annoin jäbille ja Carlalle pienet, tarkoin mietityt lahjat. Vastalahjaksi sain pitkään lämmittävät halit, ja huumorilla höystetyt omistuskirjoitukset nimmareilla kirjoihin. Monen monta juttua olisin halunnut tilanteessa sanoa, kuten kysyä Jaren mielipidettä runokirjastani, ja ehdottaa Antille että Pahasen Leenalle voisi tehdä oman shown, mutta ajattelin vain etten saa antaa muiden odottaa takiani, joten hoidetaan tää nopeasti. Aikaa menee varmaan liikaa. Silti tuo pieni hetki teki musta maailman onnellisemman just siinä. 

 

Pääsen vielä tänään katsomaan leffan uudelleen, sillä ehdin ostaa leffalipun ennakkomyynnistä, ennenkuin tieto pressikiertueesta julkaistui. Sen jälkeen teen vähän syvällisemmän leffa-arvion omalta osaltani teille. Mä tiedän että J ei innostu näistä tälläsistä jutuista yhtä paljon kuin mä, mutta oon niin kiitollinen ja onnekas että lähti Turkuun kanssani. Se merkitsee mulle ihan yhtä paljon, kun mahdollisuus tavata Jare. 

Sunnuntaina oltiin yhdessä toisessa tapahtumassa kiertelemässä, ja siellä kuluikin monta tuntia. Jännätimme myös vaalikahvien kera pressavaaleja, joiden lopputulos oli enemmän kuin mieluinen. Mä olen niin iloinen että saadaan Sauli, mahd. pikku-Sauli, Jenni ja Lennu tänne Naantaliin kesiä viettämään vielä seuraavatkin 6 vuotta. Eiköhän hän pysty hoitamaan virkaansa, vaikka perhe kasvaakin. Samanlainen ihminen hän on kuin kaikki muutkin. Ja kaikella kunnioituksella muita ehdokkaita kohtaan, mutta mun mielestä tää oli ainut ja oikea valinta. Kun seuraavat pressanvaalit vuonna 2024 koittaa, ja jos ehdokkaat Niinistöä lukuunottamatta ovat samat, soisin silloin paikan Pekka Haavistolle. Hänen suosionsa on menneissä vaaleissa ollut hyvä, ja hän on ajatusmaailmaltaan ehkä jollain tasolla sitten lähinnä itseäni. Ainoa harmittava asia jonka koen varjostavan hieman, ja painotan nyt sanaa hieman Haavistoa presidentin asemassa, on hänen suuntautuneisuutensa. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin on. Mutta mietin vain osataanko muualla maailmassa asennoitua yhtä suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti tähän seikkaan kuin Suomessa.... Noh se on sitten vuoden 2024 murhe, nyt kuitenkin lähetän lämpimät terkut Salelle Mäntyniemeen, ja suuntaan kohti uutta viikkoa. 

Viikonloppua vielä hiukan fiilistellen; 

-Ninni- 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

KUKA MUU MUKA? Olisi tänään tapetilla yhtä isosti kuin Cheek... Artisti, jonka matkassa minäkin olen kulkenut alusta loppuun - Alphasta Omegaan. 

 

Ja niin siinä sitten kävi: Heräsin tänään itse (ilman kelloja tms) 09:02. Avasin puoliunessa peittojen alla kännykästä facen ja luin juuri sen mitä aavistelin jo pe;

<3 Liput myyty alle puolessa minuutissa loppuun

<3 Lisäkeikka tulee, (24.8.18) ja liput siihen parasta aikaa myynnissä - olkaa nopeita jos halajatte niitä!!

<3 faniryhmässä kommentteja kuinka netit, verkkopankit yms kaatuneet ja maksuvaiheissa valitut liput hävinneet ostoskorista...

Itse voin onneksi huokaista helpotuksesta, ja olen erittäin #kiitollinensiunattuonnellinen ettei mun tarvinnut tänä aamuna olla noiden lipunjonottajien joukossa, koska sain perjantaina etuosto-oikeuden Spotifylta ja itsellä ja muutamalla ystävällä lippu ja ensi elokuussa keikka Lahdessa hallussa sen myötä. MUTTA Mä niin toivon ja rukoilen että ne megasuperhyberfanit ei hamstraisi niitä lippuja molemmille keikoille, vaan että jättäisivät ne mahdollisuudeksi niille, joilta jäi ekan keikan liput saamatta kokonaan.

Lisäkeikan tarkoitushan on nimenomaan, saada lippuja niille, joille ekasta ei riittänyt. Mä en myöskään ole ikinä ymmärtänyt, mitä järkeä on mennä katsomaan sama show 2x putkeen. (ja kellä siihen oikeasti on varaa, kun liputkin ovat ihan kivanhintaisia) Mutta kai siinä joku juttu sitten on, mitä minun ei tarvitsekaan ymmärtää. Siitäkään huolimatta, että olen itsekin Jaren iso fani, ollut jo vuodesta 2008.

On ollut hienoa olla "osa" Jaren/Cheekin uraa; kokea ne kaikki odotukset, jonotukset ja lukuisat keikat näiden vuosien varrella. Nähdä ja seurata kuinka kerta toisensa jälkeen tuo herra rikkoo enkkoja ja bloggaa palkintoja ja tunnustuksia perä perään.

Olen ollut myös onnekas ja päässyt tapaamaan hänet kerran; ne olivat elämäni ikimuistoisempia 2 minuuttisia, vaikka välillä mietin oliko järkeä jonottaa kauppakeskuksessa 8h vain sen takia, en kadu sitä hetkeäkään. Erityiskiitos myös miehelleni, sillä ilman häntä en olisi tuolloinkaan paikalle päässyt. 
Tiedän myös että leijonakuninkaastamme ei ole runoilijaksi, mutta toivon että itsekirjoittamani runokirja, jonka Cheekille tuolloin annoin suurella ylpeydellä, ei olisi heti "vain" päätynyt fanilahjaboxiin. Vaan että hän olisi edes selaillut sen läpi.

Mitä lisäkeikkaan noin niinkuin yleisesti tulee, niin olen iloinen että mahdollisimman moni pääsee nyt hyvästelemään suosikkinsa. Olen kuitenkin vähän sitä mieltä, että valot eivät voi sammua kuin kerran, koska tässä yhteydessä niiden sammuminenhan symboloi Cheekin kuolemaa. 
Onneksi tässä on ollut sen verran järki mukana, että lisäkeikka järjestetään tuota pääpäivää ennen.

Minua ei haittaa, vaikka kuulisin/lukisin etukäteen vedettävät biisit, mahd. yllätysvierailijoiden nimet, yms yksityiskohdat keikasta, ennen kuin pääsen sen itse kokemaan. Itselleni tärkeimpiä seikkoja keikalle pääsyyn oli se, että tulen päättämään omasta elämästäni tuon 10 vuotta kestäneen aikakauden, jonka aikana olen kasvanut ja melkeimpä hengittänyt cheekin musalla. Keikat, & musan kuuntelu ovat olleet mulle positiivisien voimavarojen täyttöpaikka. Ne ovat auttaneet mut yli monista synkistä vuoden - ja muistakin ajoista. Se on se syy, miksi niin usein keikoilla käyn. Niihin liittyy siis paljon kaikkea. Ja uskoisin, että tuohon ensivuoden keikkaan myös. Moni ihminen lähiympäristöstäni ei tätä ehkä ymmärrä, mutta en sitä ole koskaan odottanutkaan.. Mutta olisihan se ollut hullua jos päivä olisikin ollut esim 26.8.... Eihän kukaan meistä (edes artistit) voi lähteä täältä kuin sen kerran. ;)

Cheek on mestari mitä markkinointiin ja uutisten ilmoille kajauttamiseen tulee. Hän liikuttaa ihmisiä, mutta myös rahaa. Sen todistavat jälleen kerran nämä lähipäivät ja tämä aamu. Fanit tietävät aina että jotain tapahtuu jossain, ja aluksi tietämättömyys ajankohdasta luo sen jännityksen jota minäkin niin rakastan. Biisejä kuunnellaan korvatarkkana syvemmin, koska on totuttu niiden kätkevän arvoituksellisia piiloviestejä.

Fakta on kuitenkin se, että mikään ei ole varmaa ennenkuin Cheek niin itse vahvistaa - siksi kaikkeen pitää varautua :D. Silti toivon että ystäväni ilmoille puoliläpällä heittämä kommentti siitä, että lopetuspuheet ovat vain markkinointikikka, osoittaituisivat vääriksi. En tahdo uskoa, että Cheek tekisi niin. Hän on hyvin, hyvin suunnitelmallinen eikä sano mitään, mitä ei tarkoita. Ja jos ihan realistisia ollaan, niin onhan hän Suomen mittapuussa jo saavuttanut artistina kaiken voitavan. Ensi vuoden jälkeen, hän varmasti jatkaa jonkinnäköisessä tuottajan roolissa omassa levy-yhtiössään ainakin. Voisin hyvin kuvitella.

Kaikesta huolimatta Cheekin lopetuspäätös ei ollut minulle shokki. Päinvastoin. Tämän päivän on tiedetty joskus koittavan jo vuonna 2014 kun Cheek täytti olympiastadikan kahteen kertaan ja jäi tauolle. Vuosi siitä hetkestä ja huhuttiin saagasta joka saatettaisi finaaliin. Nyt, kolme vuotta myöhemmin kun tiedetään että viimeinen vuosi käynnistyy, voin aidolla ilolla sanoa että minä ymmärrän erittäin hyvin. Tämä on loppujenlopuksi niin Cheekkimäistä; lopettaa huipulla, ja todella luonnolliselta kuulostavaan paikkaan - Lahden mäkimonttuun.

Lopuksi on ihan pakko todeta, että ihanaa kun on #teamcheek. <3 Kun elokuu sitten joskus koittaa, niin tuo ryhmä, josta on tullut kuin toinen perhe, (vaikka tunnen jäsenistä vain murto-osan) pitää yhtä sen suuren päivän jälkeenkin. Eikä se Jarekaan mihinkään lähde - kuten hän itsekin räppää:

" Kun valot sammuu / vain tyhjä huone jää / kun kaikki on sanottu /vain tarinat jää elämään...

& Vaikket mua aina nää / oon silti aina täällä"

 

With love;

-Ninni- 

Kommentit (1)

Torey
1/1 | 

Oon kanssa Cheekkia kuunnellu vuosia. Joskus tajusin kuunnelleeni herran biisejä teininä edes tajuamatta ketä räppäsi, silloin kun kuuntelin Suomiräppiä ilman, että se oli vielä koko kansan musaa. :)
Lahti varmaan jää välistä, mikä saattaa harmittaa joskus. Mutta olen nähnyt Jäähallin ja Stadikan, ja musiikki jää elämään. Se ei häviä mihinkään.

Ymmärrän myös Jaren päätöksen. Mies tekee kaiken haluamansa 100% ja silloin muut asiat jää taka-alalle jos se 1. juttu on musiikki. Nyt on aika muille jutuille. Muille haaveille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat