Kirjoitukset avainsanalla allergia

Kevät. Tai oikeastaan voisi sanoa jo että kesä. Rakastan siinä kaikkea muuta, paitsi tätä oloa, joka on ottanut minut harvinaisen raivokkaasti valtaansa parin viime viikon aikana. Siksi olen viettänyt hiljaiseloa sillä niinkin perusasiat, kuin silmien auki pitäminen ja hengittäminen ovat vaativat multa erityisen paljon energiaa, ja asioiden äärellä keskittymiskykyä. Niin paljon kun oonkin kevään valon ja lämmön ihminen/lapsi niin ... Just nyt mulla on vaan yks toive: "Voi luoja, ota tämä olo jo pois täältä" - menee muuten kaikki pilalle.  Tähän asti oon saanu ollu ihan ongelmitta mutta tänä keväänä  ekaa kertaa lääkkeistä (joita saan ottaa muute 3kpl päivässä ja olen ottanut) huolimatta silmät kutiaa, ja painaa kun lyijypainot, nenä vuotaa kun niagara ja aivastuttaa kokoajan, tai vastaavasti tukkosuudelle ei näy loppua. Jatkuvasti äsyttää ihan simona, ja äänikin hävii välillä johonkin...

En halua vaikuttaa turhasta valittajalta, sillä loppujen lopuksi  mun asiat on vielä suhteellisen hyvin, eivätkä nämä oireet ole hengenvaarallisia, kuten jonkun ruoka-aineallergian... Mutta kieltämättä välillä meinaa puhdin lisäksi huumori loppua, ja tekisi mieleni pyytää joku ambutoimaan nenäni irti naamasta.  Olin viikonlopun reissussa Lahden suunnilla,  jossa kevät on pitkällä, muttei läheskään niin pitkälle edennyt kuin täällä meillä. Sen kyllä huomasi myös Ninni nuhanenä-kutiavasilmä-ainailokunpystyypumamaan. Ai että miten ihana fiilis oli kun pystyi hengittämään nenän kautta, eikä ensimmäiset 7h heräämisen jälkeen mene pelkästään  aivastellessa tai silmät vuotaen tai mistään tajuamattomana zombiena kävellen. Ja kuinka kiva viikonloppu ja reissu muutenkin oli! 

Kun tulin kotiin, ensimmäinen ajatukseni oli; "Ei hitto mä taidan ostaa äkkiä menolipun takas sinne, mistä eilen kotiuduin.." Viikonloppu kun oli ihanan huoletonta ja energistä aikaa mut tänne kotikulmille kun palasi, alkoi jo bussissa taas ahdistus, silmien vuotaminen ja kutiaminen tukkoisuus ja jatkuva osittainen veren niistely. Ja kyllä, mulla on lääkitys: tabletti, jota saa ottaa 3kpl tarvittaessa päivisin,  silmätipat ja nenäsuihke. Kaikki ihan säännöllisessä käytössä. Ja kyllä, olen ottanut kaikkia sen päivittäiosen maksimimäärän, ja kaikki ikkunat sun muut luukut on normaalistuikin kotioloissa kii...  Nytkin tekis mieli tekis ihan hirveesti lähteä lenkille tonne auringonpaisteeseen,  mut enpä taida kun pelkkä huivi ei selkeesti riitä suojaksi ja henki loppuu vähemmästäkin. 

Vapunpäivänä koin sitten tehänastisen elämäni toiseksi pelottavimman  allergiasta aiheutuvan oireen: Nimittäin mitä olisikaan vappu ilman käyntiä TYKSissä.  Mulla oli oudosti sattunut rintakehästä, ja sen keskeltä jo muutaman päivän, mutta ajattelin sen menevän ohi.  Vapunpäivänä se äityi sen verran sietämättömäksi, että oli pakko lähteä varmistamaan asia päivystyksestä ettei ole mitään vakavempaa, kun koskaan aiemmin ei moista ole ollut.  Vähemmästäkin sitä säikähtää.

Tunne oli kuin olisi jokin painava paino rinnan päällä kokoajan. Kipu oli puristavaa ja kiristävää - ikäänkuin kuminauhalla olisi niputettu jotain yhteen tosi tiukalle. Olin varautunut että kokoilta reissussa menee, mutta pääsimme 2 tunnin sisässä  sieltä ulos. Ja siis syytä mihinkään suurempaan huoleen ei ollut,  vaikka musta verikokeita ja sydänfilmiä ja ties mitä muuta otettiinkin. Piti vaan käydä hengittelemässä vähän höyryä, kun omat keuhkot  oli vähän ahtaalla kiitos allergian ja lääkkeiden jotka ei auta edes sillä sallitulla päiväkohtasella maksimiannoksella tänä keväänä. 

 

Hengityshuoneessa hengittelemäni avaava lääke auttoi, mutta  sama olo  ja kipu tuli yöllä takaisin. Vaikka mulla normaalisti on korkea kipukynnys, tää sai muutaman kyyneleen vierähtämään mun poskelle - epätietoisuudesta ja väsymyksestä asiaa kohtaa varmaan kuitenkin enemmän, kuin itse oirehtimisesta.  Istuminen oli täyttä tuskaa, seisten ja  makuulla olo oli jokseenkin siedettävä. J lohdutti halimalla, ja opiskeltiin Googlesta yhdessä Tietzenin oireyhtymää, jonka lääkäri oli ohimennen mulle maininnut vastaanotolla käydessäni.  Heitin vähän särkylääkettä,  (1100mg) ja yhden (reseptilläolevan) lihasrelaksantin huiviin, ja kävin parvekkeella haukkaamassa raitista ilmaa. Kokeiltiin myös sitä että J hieroi mun hartioita ja ala-selkää sekä levitti selälle jotain magnesiumvoidetta. Viimeisen kerran kun katsoin kelloa se oli puoli kolme yöllä. Sitten jossain vaiheessa fil,i meni poikki, ja aamulla kun heräsin ei kivuista ollu tietoakaan. ONNEKSI. Eli ei meidän kokeilemat poppaskonstit sitten vissiin ihan tehottomia olleetkaan. Edelleen kaiken kipuilun yms syy vain on täysi mysteeri. 

Että tälläistä tänne. Ah, olet niin odotettu, jokavuotinen vieraani. Joskus jopa yllätät minut  (ja läheiseni) pahanpäiväisesti. Niin minäkin sinua, ihana (siite)pölyallergia. Kuka sellasenkin olemassaolon ihmiselle on mennyt joskus keksimään, kysympä vaan.?!  Silti ihmettelen että mun on sisätiloissa välillä vielä huonompi olla kuin ulkona, vaikka ulkosalla ne kaikki tän ahdistavan olon aiheuttajat, mm; paju, leppä, koivu, mänty, heinät yms mitä näitä nyt oli... Katupölyä unohtamatta, Okei pienet on ehkä mun ongelmat johonkin verrattuna, mutta niin hiton ärsyttävää...Voi kumpa jostain tulisi nyt sade rankka, ja  tuulessa tanssivat pölypilvet pois veis.!

 

With love; 

-Ninni- 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ÄTSIIH,  niisk niisk, ätsii niisk niisk. Ätsii...  Noniin.  Nyt ne iski sitte todenteolla, allergiaoireet nimittäin. Viimeiset pari kolme päivää jolloin koivut kuin silmäniskusta muuttuneet ruskeista vihreiksi,  ovat kyllä tuntuneet lääkkeistä huolimatta niin nenässä kuin silmissäkin. 

 

 

Olo on vähän verrattavissa flunssaan, kun ottaa vielä huomioon että allergia vaikuttaa myös ääneen ja ilmenee pienenä päänsärkynä. Mutta siitä huolimatta en valita; onhan tämä ärsyttävää, mutta kun tietää oireiden olevan väliaikaisia ne kestää, ja haluaa keskittyä vain tähän ihanaan lämpöaaltoon.  Joka muuten tuli kuin tyhjästä hellimään meitä heti kuun alussa, ja näyttää siltä että aurinkoa ja lämpöä riittää aina kesäkuun alkuun asti! I -H-A-N-A-A!!!!!  Niin kivaa kun jo kympiltä aamulla on +15 astetta, ja voit lähteä ulos MEKOLLA!  Viime vuonna tähän aikaan meillä täällä Naantalissa oli maa valkoinen,(?!?)  eikä lumisateelle näkynyt loppua. Kyllä tämä nykyhetki on itselleni ainakin paljon mieluisampi. Allergiasta huolimatta mä olen niin kesäihminen. 

Valon ja lämmön lisääntyessä on kuin automatisesti tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona. Ulkoilun yhteydessä taas  on tullut bongailtua kevään merkkejä, välillä jopa vähän "kisaten" J:n kanssa että kumpi niitä näkee ekaksi. J taitaa tässä johtaa, koska ilman hänen huomioitaan en minäkään olisi osaa asioista nähnyt. 

Mä en varmaan ole tässä maassa ainoa, jolle valo ja lämpö antavat ihan erilaista virtaa ja perspektiiviä asioihin, ja niiden tekemisiin/toteuttamisiin. Mielialan nousemisesta puhumattakaan.  Alkuvuosi on vaatinut multa normaalia enemmän kärsivällisyyttä, itsehillintää/kuria, hermoja ja jaksamista.  Näiden asioiden suhteen mua koetellaan tulevaisuudessakin, mutta nyt tuntuu että hetkeksi voi höllätä kaikkea enemmän & vähemmän  stressaavaa arkimurhetta.  Se on jotenkin vapauttava fiilis, vaikkakaan en vielä pääse lähellekään sitä tavoittelemaani "Elä hetkessä"- moodia. Edelleen tiedän tarkoin mitä tapahtuu 3-6kk päästä. Se on toisaalta ihan hyvä, mutta välillä olisi kiva elää sillälailla spontaanisti, ja katsoa mihin sitten ajautuu.  

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää, aurinkoista helatorstaita! 

 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

Kommentit (0)

Maaliskuu on alkanut aurinkoisissa, mutta silti niin laiskoissa tunnelmissa. Havahduin eilen siihen, kun tunsin pienen omantunnon piston. Jos aurinko lämmittää tätä tahtia kuin se on viimeiset kolme päivää lämmittänyt, on loppukin talvi historiaa alle viikossa. JES! Se tarkoittaa silloin sitä, että mun stressitön liikunta"kausi" alka taas. Tarkoitan stressittömällä liukkautta, joka on jälleen valitettavasti päässyt sabotoimaan mun liikunnan iloa, ja aktiivista harrastamista nakertaen motivaatiotani hiukan, ja yritän kokoajan miettiä millä verukkeella saisin sen jälleen täyteen liekkiinsä.

Yleensä tietyntyyppinen musiikki, & auringon lämmittävä paiste riittää fiiliksen herättämiseen. Nyt tuntuu ettei se tällä kertaa riitä. Vaikkei tämä nyt ole mikään maailmanlopun tason juttu, niin silti minua tietyllä tapaa vähän pelottaa, että olen putoamassa taas siihen tuttuun sudenkuoppaan, johon on niin helppo jäädä makaamaan. Mua ärsyttää itsessäni tämä piirre - aivan suunnattomasti. Etenkin tälläisissä asioissa. Tälläkin hetkellä jotenkin harmittaa, etten ole lenkillä vaan kirjoittamassa tätä. Ja syypää siihen olen ihan minä itse. Kaverin kanssa kaikki, etenkin liikunnan harrastaminen olisi kai helpompaa ylläpitää niiden kuuluisien alkuspurttinen jälkeenkin... Miksi sitä ei vaan saa itestään irti enemmän itsekseenkin??!! Ärsyttävä fiilis jonka ainoa syyllinen on allekirjoittanut.

Mitä kevääseen tulee, rakastan sitä. Vaikka se kohdallani on myös jokavuotinen helvetti. Vielä ei onneksi tarvitse oireista kärsiä mutta pian se alkaa; kaikenlaiselle (erityisesti siite) pölylle allergisena olo on täyttä tuskaa. maalis-huhtikuun vaihteesta aina elokuun loppuun. Silti kevät (& kesä) ovat lempi vuodenaikojani. Lääkkeet ei kauheasti auta, mutta vähän kuitenkin - niitäkin on testattu ties kuinka monta erilaista. Väsymys sen sijaan  tuplaantuu, ja siksi välillä en halua syödä niitä. Tämä taas vaikuttaa jaksamiseen kaiken osalta, joten "kauhulla" odotan mitä urheilu motivaatiolleni oireiden alkaessa käy... Ruoka-aineallergioita mulla ei onneksi ole minkäänlaisia - olen aina lohduttautunut sillä, että on onni olla allerginen asioille jotka eivät ole syötäviä joten sillä ajattelulla tän kestää. :). Tulisin varmaan hulluksi, jos en saisi syödä esim suklaata tai mansikoita silloin kun niitä tekee mieli. Ja viime aikoina on kyllä tehnyt - vähän liikaakin. :/

Tästä huolimatta vaaka näytti viime viikolla jo -9kg ja painoluvun etunumero on muuttunut. Mietin vaan miten tää on mahdollista kun musta oma peilikuva ei yhtää näytä siltä, ja kun en oo liikkunu niinku ois pitänyt...  Olen kyllä huomannut jaksavani tältä osin paremmin, ja kultakin sanoi tässä yks ilta että "kuihdun" silmissä kun totesin että enhän mä näytä yhtää siltä että mitää ois lähteny . Jos näin kuitenkin on, niin miksi musta ei sitte tunnu yhtää siltä??!!  Vaikka motivaatio on lievästi sanottuna hukassa, ja sohva sekä karkkipussi- efekti on saanut väliaikaisen yliotteen, niin uskon että pian tästä taas noustaan - vielä kun tietäisi että miten, niin hyvä olisi.!

 

 

with love;

-Ninni-

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kevät. Tuo vuodenaika, joka herättää minussa itsessäni hieman ristiriitaisia tuntemuksia on selkeästi nyt saapunut keskuuteemme.  

Rakastan kevättä, koska luonto herää ja  valon määrä kasvaa. Musta on ihana kävellä ulkona, ja bongailla ekoja kevään merkkejä yhtä innoissaan kuin silloin lapsena. Se on joka vuosi yhtä ihmeellistä mukamas. Ihana, pitkä & kuuma kesä on  myös edessäpäin.  Samaan aikaan ajatus tulevasta keväästä saa toivomaan, että voisi hypätä suoraan siihen kesään. Miksikö? vastaus on lyhyt ja ytimekäs; allergia. 

Jokavuotinen riesa, ehkä jopa yksi maanpäällisistä he***teistä.  on aluillaan. Olen allerginen lähes kaikelle tuolla ulkomaailmassa eloon  heräävälle,  kukkivalle, ja  pölyttävälle, ja vaikka kuinka olisin syönyt lääkkeitä, nekään eivät auta niin paljoa kuin voisi kuvitella. Itselläni meni nykyisen, ainoan oikeasti avun antaneen lääkkeen löytämiseen pyöreät 10 vuotta.  Mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Se pätee tähänkin.  Allergia saa väsyneeksi ja oireet ovat olleet välillä aika rajuja lääkkeistä huolimatta, mutta rakastan silti kevättä. Se saa minut kaikesta huolimatta paljon energisemmäksi. 

Mä en ole ikinä, siis IKINÄ ollut mikään aamuihminen. Opiskeluaikoinakin mun aamut meni torkuttaessa viimeiseen asti, ja senkin jälkeen monta tuntia elettiin ison, kahvia täynnä olevan termosmukin kanssa  jotta silmät sai kunnolla auki, ja ajatukset kulkemaan. Siksi olenkin nyt hieman "huolestunut" itsestäni, kun oon herännyt helmikuun puolestavälistä asti viimeistään siinä ysin pintaan, normaalin 10-12 sijaan. :D. Parin viimeisen viikon aikana olen noussut sängystä heti silmät avattuani pirteänä kuin peippo, ja mikä merkillisintä kello on ollut lähes päivittäin 7:30 kun ei nukuta. 

Olen aina ollut toiminnallinen ihminen, ja tylsistyn jos/kun ei ole mitään tekemistä  Nyt en kuitenkaan tiedä, mistä tää energia kumpuaa... Voiko oikeesti joku valon määrä vaikuttaa näin paljon?!  Menneenä viikonloppunakin muhun puri joku siivouskärpänen.  Ja se on sitten sellainen ilmiö, että kannattaa vetää iso rasti johonkin. Siivosimme yhdessä avopuolison kanssa pari keittiönkaappia, eteisen kaapit ja vaatekaappini. Lisäksi teimme koko kodille perussiivouksen lattiasta kattoon ja päivitimme yleisilmeen vaihtamalla kodin tekstiilit keväisimpiin väreihin ja muuttamalla hiukan järjestystä huoneissa. Keittiö, kylppäri ja parveke ovat vielä ilmeen päivityksen suhteen hieman vaiheessa, mutta niillekin on jo ihan selkeä visio. Yllätyin itsekin, miten uskomattoman pienillä teoilla sitä saakin ihan erilaisen ilmeen. Vaihtelu todellakin virkistää! 

Olen enemmän kuin tyytyväinen jo aikaansaatuun lopputulokseen.  Ensi viikonloppuna voikin sitten ottaa hyvällä omallatunnolla  vähän rennommin, ja käydä rannassa kävelyllä ja nauttia kun Naantali jälleen kylpee auringonpaisteessa.  Sekin tästä keväästä tekee niin kivan, kun voi vaihtaa talvisaappaat lenkkareihin ja toppatakin siihen  kevyempään vaihtoehtoon.   Lisäksi voisi laitella jo hieman pääsiäisjuttuja. Meinaan uhmata allergiaani ja mennä keräämään koivun- ja pajunoksia maljakkoon, istuttaa ohraa, koristella kotia kohtuudella ja suunnitella jotain hyvää ruokaa valmistettavaksi pääsiäiseksi. Ehkä muutaman narsissin sekä helmililjan voisi parvekkeellekin hakea. Suunnitelmien puutteesta mua ei auinakaan kukaan voi moittia... :)  

En tiedä, milloin kevät virallisesti alkaa, mutta olen iloinen kun se saapuu.  Minulla kevät  alkaa tänään, tässä & nyt! Sillä olen valmis ottamaan sen vastaan. Mulla on myös vahva tunne, että tästä keväästä tulee hyvällä tapaa erilainen, ja että se on täynnä monia hienoja hetkiä. Jottei tämä hehkutus menisi aivan mahdottomuuksiin,  jätän teidät näihin tunnelmiin ja toivotan mukavaa loppuviikkoa!

Lopuksi haluan vielä todeta että  muistakaa kiireen keskellä pysähtyä hetkeksi ihastelemaan arjen pikkuasioita, sillä  vaikka ne tuntuisivatkin mitättömiltä, niin juuri ne tekevät elämästämme ja päivästämme pikkuisen paremman

 

With love; 

 - Ninni - 

Kommentit (2)

Majan Molla
1/2 | 

Allergiat yöäk. Kevät on toive kesästä ja valo, mikä ihana elementti. 

Valoisaa ja ihanaa kevättä sinne!

Malvina
2/2 | 

Hei Ninni!

Oletko koskaan harkinnut vakavasti muuttaa johonkin muuhun maahan?
Tai kokeillut tehdä pitkän reissun pahimpaan allergia-aikaan?
Minä ja lapseni olemme tosi allergisia siitepölyille, ruoka-aineille, homeille jne (ei toki niin kuin sinä) ja voimme paremmin kun vietämme allergiakaudesta kaksi kuukautta pois Suomesta, Espanjassa meren rannalla suolan vaikutuspiirissä.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia. ❤

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat