Kirjoitukset avainsanalla Naantali

Vuotta 2019 on nyt tallattu ensimmäisen kuukauden, ja jonkin verran jo sen ylikin. Edellisinä vuosina mulla on ollut tapana aina kuun vaihteessa listata kuukauden suosikkeja, mutta tänä vuonna ajattelinkin tehdä noiden suosikkilistojen sijaan  jotain vähän erityyppistä, nimittäin kuvapostauksen. Koska olen itse hyvin visuaalinen ihminen; pidän kaikesta kauniista, otan paljon kuvia ja omaan vahvimmin näkömuistin.  

Lisäksi kuvat luovat muistoja, joiden avulla niiden ottohetkiin on helppoa ja mukavaa palata aina uudelleen.  Loppuun  myös kerron tiivistetysti kuukauden mahdollisesti isoimmat kohokohdat  tai koettelemukset, sekä mikä oli erityisen mielenpainuvaa, ja miksi.  Joten tässä on ensimmäinen "minun kuukauteni kuvina" - postaus.  Tämä postyaus on nyt aikataulullisesti vähän myöhässä, mutta kuvien käsittely ja siirto vie vähän aikaa, eikä ollut ihan niin yksinkertaista kuin alkuun kuvittelin.. 

 

Jos joku väittää, että tämän vuoden tammikuu on ollut tylsä ja väritön, niin hän on kyllä niin väärässä.! Pakkasta ja lunta on riittänyt ja vaikka en erityisemmin talvi-ihminen olekaan, olen nauttinut niistä tälläkertaa niin paljon kuin suinkin vain voi. Se ehkä välittyy myös kuvista. Talvi on vain asennekysymys ja vaikka Naantali mielletään pääasiassa kesäkaupungiksi, niin rakastan sitä ja vanhan kapungin vallitsevaa rauhaa vähintään yhtä paljon kuin kesäisen kotikaupunkini hälyäkin.

Tähän alkuun ennen omia kuviani haluan näyttää teille muutaman huikean  tallvimaisemakuvan, jotka olen siis saanut luvan julkaista blogissani kuvaajien suostumuksella. 

 

Ihan mielettömän kauniita otoksia, eikö? Näiden ohella omani näyttäytyvät niin amatööriotoksilta, mutta jatketaan niillä silti tästä eteenpäin...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ä

ä

 

 

ä

ä

 

ä

 

 

 

ä

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kuten ehkä huomaattekin, lumiset maisemakuvat ovat olleet selkeästi se "THE JUTTU" tammikuussa :D Ehkä joukossa oli monta saman tyyppistä kuvaa, vähän eri kulmista, mutta kun tälläiset talvet ovat niin harvinaista herkkua täälläpäin, niin älkää rokottako mua ainakaan kauheasti siitä... Toki tammikuu piti sisällään muutakin, kuin lumisia hetkiä ulkoilun parissa. Tästä eteenpäin vielä kuvia niistä satunnaisessa järjestyksessä: 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

With love: 

-Ninni 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se on täällä, tahdoin tai en.  Uusi vuosi. Olen itseasiassa tosi iloinen siitä että en näe tulevaisuteen tai tiedä mitä juuri alkanut vuosi tuo tullessaan, mutta toivon koko sydämestäni että se on parempi kuin edeltäjänsä. Viimeiseen puoleen vuoteen on siis mahtunut niin paljon kaikkea, että en yhdessä vaiheessa enää tiennyt, itkeäkkö vaiko nauraa.

Me halusimme  J:n hetkeksi paeta kaikkea pienen miniloman merkeissä, (tämä loma piti alunperin tehdä jo menneenä ystävänpäivänä, mutta jouduimme siirtämään sitä pariin kertaan)  ja täydellinen paikka tähän löytyi yllättävänkin läheltä, kun otimme uuden vuoden vastaan Naantalin kylpylässä. Näiden kuvien kautta, tekin pääsette kurkistamaan tuon miniloman tunnelmiin. 

 Lähdimme kotoa hiukan ennen puolta päivää, pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen. Matkalaukun olimme pakanneet jo edellisenä iltana, koska minut tuntien aamulla jokin elintärkeä olisi varmasti unohtunut.  Vaikka asumme lähellä  tämänkertaista  kohdetta, mietin "reissuamme" niin, että kotiin tullaan taas vasta loman jälkeen.  Iloiseksi yllätykseksemme varaamamme huonetyyppi oli vapaana ja siivottuna jo heti saavuttuamme kylpylälle, joten saimme huoneemme 2h odotettua aiemmin. Peukut sille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskokaa tai älkää, paikallinen asukaskin voi joskus yllättyä.  Edellisestä kerrastani kylpylässä on aikaa ainakin yli 15 vuotta, kun taas komeammalle puoliskolleni kerta oli ensimmäinen missään kylpylässä ikinä. Alunperin Bookingin kautta varaamani huone osottautui odottamaamme tilavammaksi, ja viihtyisemmäksi, mitä sivujen esittelykuvien perusteella antoi ymmärtää. Erityistoiveisiin olin kirjannut parvekkeen sijainnin sille puolelle rakennusta, josta ilotulitus yöllä tulisi, mutta saimme huoneen meren puolelta - en kyllä voi valittaa siitä(kään). Kesällä näky olisi kyllä tuplasti kauniimpi, mutta mulle näkymä merelle käy vuodenajasta riippumatta. (Ja olihan sitä kivempi katsella kuin parkkialuetta joka olisi ollut sillä toisellapuolen... ) 


Kun saimme tavarat huoneeseen, aloimme valmistella itseämme allas-ja saunaosastolle, jonka poreissa ja höyryissä menikin ihan kiitettävä tovi. En voi kyllä lopettaa ihastunutta huokailemista tuon veden väriin liittyen. Se on niin kaunis! Kun saimme kylpemisestä tarpeeksi, mies suuntasi huoneeseemme ja minä  vielä itselle aiemmin varaamaani Hot Stone-kiviterapiahoitoon.  (kysyessäni J:ltä haluaako hän johonkin vastaavaan, hän ilmoitti ettei tarvitse sellaisia) Olen kerran aiemmin todella pitkän aikaa sitten (ja sen kyllä huomasi!) ollut vastaavassa, mutta se ei todellakaan vetänyt vertoja tälle ihanalle 50 minuutille.  <3 Suoraan saunastaosastolta hoitopöydälle mentynä - olin kuin 7:nnessä taivaassa hoidon aikana ja sen jälkeen. Nukahtaminenkaan ei ollut kaukana... Hoidon päätteeksi sain vielä kupposen hyvää marjateetä. Ai että. 

Raukean ja liian kevyen olon omaavana tepsuttelin kylpytakissa huoneeseemme, otin lasillisen punaviiniä kullan seuraksi ja laitoin itseni kuntoon uudenvuodenaaton juhlaillallista varten, johon meille ja sattumalta samaan aikaan kylpylässä olevalla ystäväpariskunnalla oli varattuna yhteinen pöytä. Illallistimme siis  ravintola Paviljongissa, n klo 18 eteenpäin.  

Ruoka oli pääruoaksi tarjoiltavaa härkää lukuunottamatta (hieman sitkeähköä) täydellistä ja suorastaan suli suussa. Täysosuma ja paikallisen yllättäneisyys jälleen kerran!  Pöydän sijaintikin oli aika bueno, sillä siitä pystyi todella vaivattomasti seuraamaan pihalla samaan aikaan lapsille järjestettyä todella hienoa ilotulitusta alkupalojen syönnin ohessa. Pidin myös siitä, että vaikka kylpylä oli kuulemmamme mukaan täynnä, ravintolassa ja allasosastolla sitä ei huomannut. Kummassakin oli ihanan rauhallista meidän ollessa niissä.

 



 

Miesten jäädessä ruokalevoille, minä ja ystäväni käytimme tilaisuuden hyväksi ja suuntasimme ensin yksille aulabaariin ja sitten toisille vielä Paviljonkiin jossa pöytä edelleen odotti meitä.  KIPPIS uudelle vuodelle!  

Meillä oli huoneessa vähän "yöpalaa" Suomi100 juhlavuoden Kuulea kuoharipullon lisäksi. :) Kyllä se jännästi vaan maistui, pienikin napostelu. 

Kylpylän etupihallepäin odottamaan H-hetkeä.... 

 

Tämä vuosi starttasi vähän liiankin hyvissä merkeissä, toivottavasti se etenee myös niin. ... Toivossa on hyvä elää. 

Seuraavana aamuna oltiin väsyneenä mutta tyytyväisenä onnistuneesta vuodenvaihteesta vielä ihastelemassa parvekkeelta näkymiä merelle. Kysellessäni kylpyläkokemuksesta kullalta, hän totesi että kyllä tänne voisi tulla uudestaankin. Kyllähän se mulle käy, ei ehkä ihan heti mutta katsellaan sitten joskus taas. Tältä erää kamat kantoon autolle, ja kotia kohti parin ylimääräisen  mutkan kautta, jotta kotimatka tuntuisi edes vähän joltain :D 

Vuorokausi poissa kotoa tekee kyllä ihmeitä!  Parasta oli tajuta, ettei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Onnellista alkanutta vuotta 2018 kaikille! 

With love; 

-Ninni. 

 

 

 

 

Kommentit (2)

MTT
1/2 | 

Hei, olen aiemminkin blogiasi kurkkinut, mutta nyt luin kaikki postauksesi läpi muutaman päivän sisään (joo, olen vapaalla joten vapaa-aikaa on paljon :)) ja haluan kiittää sinua elämänmakuisesta ja lämminhenkisestä blogista. Vaikka kirjoitat toisinaan vakavammistakin jutuista, niin blogistasi huokuu positiivinen elämänasenne. Itsellä unohtuu se arjen pienten asioiden arvostus ihan liian usein, täytyisi ihan ottaa susta oppia! Onnea vuoteen 2018!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Hei, MTT!

Kiitos mieltä lämmittävästä palautteestasi, sitä oli ilo lukea. On mukava kuulla, että olet palannut blogini pariin uudestaan. Vapaa-aikaa on itse kullakin välillä vähän liikaa, tai siltä ainakin ajoittain tuntuu. :) Ja uskotko että välillä minäkin olen ihan jotain muuta kuin pelkkää aurinkoa, mutta pääasiassa yritetään mennä hymyssäsuin, kuitenkaan olematta liian yltiöiloinen tai pirteä. Valehtelisin, jos väittäisin ettei ne arjen pikkujuttujen arvostus välillä unohtuisi täälläkin, mutta joskus niitä oikein pysähtyy ajattelemaan syvemmin ja hyvä niin. Olethan muuten ottanut blogin seurantaan FB:ssä ja Arjen havaintoja-vlogini Youtubessa? Mukavaa alkanutta vuotta myös sulle, ja kaikkea hyvää 

-Ninni/Pisaran verran. 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Keskikesän juhlaa eli juhannusta juhlistettiin viikonloppuna, ja tänä vuonna sitä vietettiin ihan tutuissa kotimaisemissa pitkästä aikaa. Alun perin meidän piti J:n kanssa olla vaan kaksin, mutta suunnitelmat saivat pienen, positiivisen muutoksen, kun hyvä ystäväni A tuli luoksemme yökyläilemään. Emme ole A:n kanssa ehtineet/pystyneet näkemään pitkiin, pitkiin aikoihin, joten hänen vierailunsa oli enemmän kuin mieluinen. Vanhempanikin kävivät nopealla visiitillä, kun pyysin heidät jo perinteeksi muodostuneille mansikkakakkukahveille aattopäivänä.  Pääasiassa juhannuksemme meni siis rennoissa, melko rauhallisissa tunnelmissa hyvän seuran ja ruuan&juoman parissa.

 
 
 

HULA HULAa me ei ehditty tanssimaan ihan sinne asti mihin piti, mutta matkalla määränpäähämme (joka kantaa muuten juhannukseen niin osuvaa nimeä kuin Rakkaudenpolku) otimme A:n kanssa kevyen tanssiaskeleen jos toisenkin. Naantali, kesä ja merelliset maisemat. Kun tuon yhtälön saa jakaa parin rakkaan tyypin kanssa, ei sitä kaipaa oikeastaan mitään muuta ainakaan tänä juhannuksena. Aurinko ilostutti paisteellaan, ja lämpöasteita oli juuri sopivasti. Illan hämärtyessä Kuparivuorella jokavuotiseen tapaan roihuava kokko lämmitti tyytyväisiä juhlioita myös. Presidenttimmekin kokko näytti vastarannalla jotenkin entistä juhlallisemmalta tänä vuonna,  enkä osaa selittää syytä. Ehkä se on vaan se fiilis. Ja kesä. Tai sitten vaan yksi boolilasillinen liikaa :D.  

 

Juhannuspäivän olot eivät olleet kauhean tukalat (ihme!) mutta huomasi kyllä että edellisenä päivänä ja menneenä yönä oli oltu nauttimassa muustakin kuin kesästä. Vilvoittava kesäsade huuhteli luontoa, joten kauheasti ei harmittanut ettei jaksanut erikoisemmin tehdä mitään. Hukkuneita omiin korviini ja tietooni mitä uutisia seurasin niin oli mielestäni yllättävän vähän, (hyvä!)  mutta ne vähätkin liikaa. Me, ja meidän suurin osa kavereista on hengissä, ja kaikilla oli ilmeisesti ollut ihan hauskaakin. Peukkuja siis sille. 

Juhannus oli ja meni, ja siitä on jo jotenkuten selvittykin, joten nyt on aika mennä kohti uusia  tulevia rientoja; viikko on hyvässä vauhdissa ja on toki paljon arkiaskareitakin  sekä väliaikaisia vastuutehtäviä (naapurin kissanvahtina olo) tehtävänä, mutta  tulevana perjantaina suunnataan keikkailemaan Naantalin Kaivohuoneelle, nähdään luultavasti sukulaisia, ja viimeistellään se pieni puuttuva nurkkaus makuuhuoneessa. Sen jälkeen alan avaamaan kotimme uutta ilmettä vihdoin teillekin tänne blogiin huone huoneelta, joten malttakaa vielä hetki.! ;) 

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä vuonna on ollut yllättävän viileä ja runsasluminen kevät.  Hyvä puoli siinä on ollut se, että (siite)pölyallergikkona on ollut ns helpompi kausi kuin yleensä...  Siksi tuntuu niin suuremmoiselta että kesä on viimein rantautanut Suomeen, tai ainakin Naantaliin parina viime päivänä. Oli outoa katsoa toukokuun 9 päivä ulos ikkunasta kun maa oli täysin valkoinen, eikä loppua lumisateelle näkynyt, mutta vielä oudompaa asiasta teki sen että koivut olivat silloin täydessä lehdessä ja nekin lehdet tulivat yhdessä yössä - tai ainakin siltä se tuntui. Eilen sen sijaan oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä; mittari näytti +23'C:tta, ja aurinko paistoi. Koko päivän.  En ehkä saa vakuutettua teitä pelkän sään myötä, mutta kaikki muutkin merkit täsmää tähän kesän alkamis "julistukseen", joten alla muutama peruste tähän iloon; 

Turistit ovat saapuneet. Naantalihan on pelkästään kaupunkina jo sellainen, että siitä huomaa kun vuodenaika vaihtuu toiseen, etenkin kesään. Ihan huomaamatta alkaa taas liikenteestä löytymään niitä "törttöilijöitä" ja kaduilla näkymään ihmisiä (talvisin ei meinaa nähdä edes niitä vakkariasukkaitakaan) joilta paistaa hymyn lisäksi uteliaisuus kasvoiltaan.  Alussa pienin määrin bongailin niitä päivittäisen lenkin varrelta, joka kulki mm. Kailon saaren ( muumimaailman) kautta, mutta nyt määrä on luonnollisestikin alkanut hipumaan huippua. 

Rannan ravintolat ovat avanneet ovensa viimeistään vappuna, ja terasseilla riittää porukkaa. Itsekkin on tullut jo pari kertaa eksyttyä nautiskelemaan maisemista tietenkin ;) 

Naantalin venemessut aloittivat toukokuun lopussa joka vuotiseen tapaan kesän lukuisat tapahtumat. 

Keskustan & vanhan kaupungin aluetta ovat päässet kaunistamaan aina yhtä upeat  kesäkukkaistutukset, jotka tänä vuonna ovat jännästi kaikkialla sinivalkoisia.

Trumputtajan kehotukset ja Iltavesperin voi  kuulla taas joka ilta klo 20:00 vanhan kaupungin kaduilla. 

Kaikkein varmin ja virallisin kesän alkamismerkki on kuitenkin aina yhtä mieluisien vieraiden, Presidentti Sauli Niinistön, ja Rva Jenni Haukion  saapuminen Naantaliin. & Kultarantaan. Tänä vuonna he saapuivat iloksemme perinteisin menoin eilen, 7.6 klo 17:50, ja Jenni oli ihan yhtä edustava kuin aina ennenkin ja Sauli piti jälleen kerran hyvän puheen.  - Kumpa saisimme vastaanottaa heidät tänne vielä seuraavatkin 6 vuotta! 

Sain viime lokakuussa kunnian päästä Saulin kanssa yhteiskuvaan ja vaihtamaan muutaman sanan, ja voin kertoa että kyllä oli upea hetki! Olen niin iloinen, että meidän maatamme johtaa ihminen, joka on niin maanläheinen, ja jolla on kiireistään huolimatta aikaa meille taviksillekin. Hän on niin tavallinen itsekin. 

Näillä, ja monilla muilla jutuilla on aloitettu mukava, ja vielä edessä oleva kesä joka on samaan aikaan niin ihanan pitkä, mutta kuitenkin niin lohduttoman lyhyt. Onko teillä jo hirveästi suunnitelmia kesäksi? Mulla on muutamia, mutta niistä josakus toiste, nyt pitää rientää taas touhuamaan kaikenlaista! 

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat