Kirjoitukset avainsanalla tapaaminen

Tammikuu lähenee hurjaa vauhtia kohti loppuaan; vuodenalku on mennyt yllättävän huolettomasti, ja ollut suhteellisen mukava muutenkin. Erityiset muistot siitä jätti kuitenkin mennyt viikonloppu. 

 

Viikonloppumme alkoi perjantaina ihan kotoisesti, arjen aherrusten parissa; siivoilua, ruuanlaittoa ja  jatkoin mä edellisiltana hieman kesken jääneet  helmikuun ruokalistat - ja viikkokohtaiset budjettisuunnitelmat meille valmiiksi myös. Siihen näppäränä apuna toimii Foodie, josta kerron sitten ruokablogini puolella jossain lähitulevaisuudessa teille enemmän. :)  Aikaa siinä meni jokunen tunti, mutta nyt on ihanaa, kun ei tarvitse kuin käydä kaupassa, ottaa raaka-aineet kaapista kun tarvii ja kokata ja nauttia. Se suurin työ on jo tehty, ja sen myötä on ihan huoleton olo. 

yritän listoja tehtäessa pitää mielessä monipuolisen vaihtelevuuden, kummankin toiveet, ja  tarkoin rajatun budjetin. Välillä se ontuntunut tosi mahdottomalle haasteelle, mutta on ollut iloinen ylläri, ettei meidän oikeasti oo tarvinnut syödä pelkkää makaroonia, vaikka sitä listoilta jonkin verran löytyykin.  

Lauantaitaita olikin sitten odotettu ikuisuuksia kestänyt viikko. Miksikö? No kuten tiedätte, olen erään räppärin suuri fani, ja hänen elokuvansa saa ensi-iltansa tammikuun 31. päivä kauutta maan. Tämä fani oli kuitenkin lievästi sanottuna seota, kun ystävä 19 päivä perjantai-iltana facebookissa heitti yksityisviestillä, jossa oli linkki Turkulaisen juttuun. Sen otsikko kuului; "Faneille huipputilaisuus Turussa - Cheek-elokuva ennakkoon ja yhteiskuva Cheekin kanssa"  meinasin jo laittaa takaisin että hyvä pila, mistä repäsit mutta päädyin kuitenkin jutun lukemisen jälkeen vielä varmistamaan asiaa herralta itseltään, ja Carlalta snäpin kautta ja Antti Holmalta instan kautta. Antti vastasikin, mutta ikäväkseni kertoi ettei tiedä mitään asiasta. 

Onneksi meillä faneilla on Facessa yhteisö, joka kantaa Jaren nimeä. Muutamien päivien hermoja raastavan tiedonodottelun jälkeen tuli vahvistettu tieto Finnkinolta että näin todella on, ja "TeamCheek hoitaa" piti taas kyllä niin paikkaansa; ryhmä alkoi täyttyä infosta niiltä osin mitä sitä irti saatiin. Pressikiertue kattaisi siis 5 suurinta kaupunkia, alkaen Oulusta ja päättyen Lahteen. Turkuun tämä kiertue rantautuisi la 27.1. Päivä lisää odottelua, ja oli tiedossa että nopeimmat fanit, (arviolta n 100 ihmistä) pääsevät lehdistön edustajien ohella katsomaan leffaa ennakkoon ilmaiseksi ja tapaamaan elokuvan tekijöitä. Siitä lähti suunnitelmallisen strategian laatiminen, sillä minähän aion olla noiden nopeimpien joukossa. 

Lauantaina herättiin puoli seiskalta, hoideltiin perusaamutoimet, ja klo 8 startattiin auto kohti Turun keskustaa. Kun saavuimme Finnkinon edustalle jonossa oli ihan kivasti porukkaa, ensimmäiset olivat käsittääkseni saapuneet jo ennen kello seitsemää. Saimme jonotusnumerot saapumisjärjestyksessä (itselläni klo 8:40 nro 53) joista on nyt pakko antaa muuten paljon kiitosta - jonottamissäännöt kun on muutenkin näissä fanitapahtumissa yleensä tosi tiukkoja, niin nyt vältyttiin sellaiselta yleiseltä säätämiseltä ja etuilulta. Numerot takasivat myös sen, että jonosta pystyi käymään esim vessassa/juomassa, ilman että paikan menetti. Noin kahden ja puolen tunnin ulkonaodottelun jälkeen (joka muuten meni ihmeen kivuttomasti lukiessa ja jutellessa kanssajonottajien kanssa vaikka oli vähän viileää) meille jaettiin VIPpassit, ja ohjeistettiin että ollaan vapaita jonotuksesta käymään kahvilla tms ja klo 12.30 pitää olla teatterilla takaisin. Näytös alkaisi tasan klo 13.  Emme viitsineet J:n kanssa lähteä kovin kauas, vaan jäimme lämmittelemään aamukahville viereiseen Robert's Coffeeseen. Nyt ei olisi enää hätää, kun paikka leffaan oli varmistettu. 

Vihdoin odotus päättyi, ja pääsimme popcornien tuoksuiseen saliin jonka malttamattoman tunnelman suorastaan pystyi aistimaan. Salin takimmaiset rivit oli varattu medialle, ja omat paikkamme osuivat hyvin heitä edeltävälle riville. Sitten se alkoi. Veljeni Vartija. Odotukset ovat olleet korkealla, aina elokuusta asti, jolloin olin itse myös mukana tämän elokuvan kuvauksissa avustajana. Me Naisten toimittajan tylyn lyttäyksen jälkeen vain yksi asia tuntui varmalta; kriitikot tulevat siis vihaamaan tätä alokuvaa, kansa rakastamaan. Erityisesti TeamCheek. Elokuva kesti 100 minuuttia ja jo sen ensimmäinen lause sai mut kyyneliin. Osaa sisältöä osasi odottaa, ja osaa katsoi uteliaasti mielenkiinnolla esim Jaren ja elokuvassa näkyvän tyttöystävän viimeinen kohtaaminen sai ajatukset päässäni pyörimään; mitä jos sittenkin...? tyyppisesti. Moni kohtaus kuljetti läpi niiden muistojen joita nämä 10 fanitusvuotta on pitänyt sisällään. 

Elokuva kokonaisuudessaan oli mielestäni hyvä, vaikka hyvin ennalta-arvattava jossain määrin.  Ja Anttia parempaa näyttelijää, ei tähän päärooliin olisi ikinä osannut edes kuvitella! Leffan loputtua alkoi ehkä se eniten odotettu osuus; Jaren ja Antin tapaaminen. Ihmettelen, miten tämänkin jonon liikkuvuus tuntui menevän vähän liiankin hyvin. Oma vuoro oli aika nopeasti, vaikka jonoa riitti. En ihan saanut toteutettua ajattelemaani kuva-asetelmaa, mutta hyvät kuvat tuli silti, Vaihdoin kuulumiset, ja annoin jäbille ja Carlalle pienet, tarkoin mietityt lahjat. Vastalahjaksi sain pitkään lämmittävät halit, ja huumorilla höystetyt omistuskirjoitukset nimmareilla kirjoihin. Monen monta juttua olisin halunnut tilanteessa sanoa, kuten kysyä Jaren mielipidettä runokirjastani, ja ehdottaa Antille että Pahasen Leenalle voisi tehdä oman shown, mutta ajattelin vain etten saa antaa muiden odottaa takiani, joten hoidetaan tää nopeasti. Aikaa menee varmaan liikaa. Silti tuo pieni hetki teki musta maailman onnellisemman just siinä. 

 

Pääsen vielä tänään katsomaan leffan uudelleen, sillä ehdin ostaa leffalipun ennakkomyynnistä, ennenkuin tieto pressikiertueesta julkaistui. Sen jälkeen teen vähän syvällisemmän leffa-arvion omalta osaltani teille. Mä tiedän että J ei innostu näistä tälläsistä jutuista yhtä paljon kuin mä, mutta oon niin kiitollinen ja onnekas että lähti Turkuun kanssani. Se merkitsee mulle ihan yhtä paljon, kun mahdollisuus tavata Jare. 

Sunnuntaina oltiin yhdessä toisessa tapahtumassa kiertelemässä, ja siellä kuluikin monta tuntia. Jännätimme myös vaalikahvien kera pressavaaleja, joiden lopputulos oli enemmän kuin mieluinen. Mä olen niin iloinen että saadaan Sauli, mahd. pikku-Sauli, Jenni ja Lennu tänne Naantaliin kesiä viettämään vielä seuraavatkin 6 vuotta. Eiköhän hän pysty hoitamaan virkaansa, vaikka perhe kasvaakin. Samanlainen ihminen hän on kuin kaikki muutkin. Ja kaikella kunnioituksella muita ehdokkaita kohtaan, mutta mun mielestä tää oli ainut ja oikea valinta. Kun seuraavat pressanvaalit vuonna 2024 koittaa, ja jos ehdokkaat Niinistöä lukuunottamatta ovat samat, soisin silloin paikan Pekka Haavistolle. Hänen suosionsa on menneissä vaaleissa ollut hyvä, ja hän on ajatusmaailmaltaan ehkä jollain tasolla sitten lähinnä itseäni. Ainoa harmittava asia jonka koen varjostavan hieman, ja painotan nyt sanaa hieman Haavistoa presidentin asemassa, on hänen suuntautuneisuutensa. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin on. Mutta mietin vain osataanko muualla maailmassa asennoitua yhtä suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti tähän seikkaan kuin Suomessa.... Noh se on sitten vuoden 2024 murhe, nyt kuitenkin lähetän lämpimät terkut Salelle Mäntyniemeen, ja suuntaan kohti uutta viikkoa. 

Viikonloppua vielä hiukan fiilistellen; 

-Ninni- 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain aiemmin keväällä kutsun Sanomatalolle Helsingin keskustaan, Kodin Kuvalehden lukijabloggaajien yhteisötapaamiseen. En ole ikinä ollut mikään erityisen suuri jännittäjätyyppi, mutta tuon tapaamisen myötä eilinen oli yksi alkukesän jännittävimpiä päiviä!  Kutsun saatuani olin ihan innoissani; "ensimmäinen bloggaajien tapaaminen - vähänkö siistiä!" Hetken tuntui jotenkin erityisen hienolta saada kutsu johonkin tuollaiseen itselle "suureen" juttuun. 

Loppukevät oli itselläni aika hektistä aikaa, ja kaiken tuon touhun keskellä unohdin ilmoittautua tapaamiseen siihen määrättyyn päivään mennessä, vaikka se monesti olikin mielessä. Itseasiassa minun ei alunperin pitänyt ottaa siihen osaa ollenkaan, koska ajattelin ettei ole järkeä lähteä Naantalista Hesaan vain 2 tunnin tapaamisen tähden. Olin jo haudannut ajatukset pikavisiitin teosta  pääkaupunkiimme, kunnes sain sähköpostin, jossa kerrottiin ilmoittautumisen olevan vielä mahdollista. 

Uteliaisuuteni ja mielenkiintoni heräsi uudelleen, ja pian olikin junaliput hommattu. Ja nyt kun jälkeenpäin miettii, olen iloinen että päätin kuitenkin lähteä, vaikkakin jännitin reissua hieman. 

Ilta  ja tapaaminen oli onnistunut, Oli kiva päästä tapaamaan ihmisiä, jotka ovat osana samaa, isoa yhteisöä muutakin kautta, kuin vain "ruudun takaa". - Ja hei, olihan se nyt upea kokemus päästä käymään koko Sanomatalossa. Pienen iltapalan ohella keskustelimme kaikesta blogeihin ja bloggaamiseen liittyvästä, kävimme läpi 5 ehdotonta blogiin liittyvää muistisääntöä ja kuulimme ihastuttavan Nelliinan ajatuksia omasta bloggaajaurastaan.

Pystyin samaistumaan moniin asioihin, joita Nelliina puheenvuorossaan toi esille. Varsinkin se oli tosi mahtava fiilis, kun ymmärsi ettei ole ainut joka on saanut harmaita hiuksia esimerkiksi miettiessään, saako otettua tarpeeksi laadukkaita valokuvia, tai ovatko blogitekstit tarpeeksi hyviä. Nelliinan pitämä esitys sai minutkin ymmärtämään että ei se lopulta olekaan niin vakavaa. 

Vaikkakin harrastus - ja ammattibloggaaminen painivat ihan eri sarjassa, kirjoittamisen tulee olla hauskaa ja mielekästä puuhaa. Niin minä itse ainakin ajattelen. Jokaisella bloggaajalla on omat tavoitteet joita kohti edetä, mutta jos asioista tekee itselleen liian vaikeita tai tavoittelee aina vain täydellisyyttä, niin juuri silloin siitä helpommin tulee rasite, kuin mukava arkirutiini.  Joten ei stressiä, se on tappavaa. Se oli paras oppi, jonka illasta sain. Ilta kului, kivassa seurassa yllättävänkin nopeaa ja pian oli pakko hypätä jälleen junaan ja suunnistaa kohti kotia. Kotiinviemisiksi saimme Sanoman paperikassin, jonka sisältöä alan nyt vasta tutkailemaan - illalla ei enää jaksanut...  

Haluan kiittää kaikkia mukana olleita, ja minua matkan varrella opastaneita. Jään innolla odottamaan uutta tapaamista, sekä eilen sopimaamme pikkuhaastetta toteutettavaksi ;) 

 

With love;

-Ninni- 

 

 

Kommentit (8)

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013
4/8 | 

Kiitos kun jaksoit lähteä Naantalista asti tapaamiseen. Oli tosi kiva tavata! Ja niin myös teitä, Murehtija, Marjan hetkiä ja allikalliolla! Ilman muuta otamme uusiksi.

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015
5/8 | 

Samoja fiiliksiä myös täällä! Tapaaminen toi blogiyhteisön kirjoittajat ihan uudella tavalla "eläviksi", blogitekstejänne lukee eri kulmasta, kun on tavannut kirjoittajat. Kiitos tapaamisen järjestäjille - ja kaikille, jotka jaksoivat tulla paikalle (jopa Naantalista asti!)!

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015
8/8 | 

Kiitos  Marjan Hetkiä, Murehtija, allikalliolla, Mari-KK, Nuttu nurin, onni oikein, Maanviljelijän vaimo, ja Pulina Elli teille kaikille myös illasta ja palautteesta!  Oli kiva nähdä, vaikkakaan harmikseni kaikkien kanssa ei todellakaan ehditty jutustelemaan. Samaistun moniin kommentteihin, joita yllä on jo kirjoitettukin! Toivottavasti tapaamme vielä uudestaan. Ihanaa kesän jatkoa teille jokaiselle!

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat