Kirjoitukset avainsanalla oma elämä

Syntymäpäivä on ollut varmasti kaikille lapsena jouluaaton jälkeen vuoden odotetuimpia päiviä. (jollei sitten ole sattunut syntymään joulun lähellä niin aikuiset tylsästi yhdistää nämä)  Näin myös itselleni. Muistan kuinka synttäriaamuisin heräsin virkeänä  kuin peippo ja suorastaan juoksin keittiöön, jossa yleensä odotti  äitini kauniisti paketoima lahja jos toinenkin aamupalan kera. Unisuudesta ei ollut tietoakaan,  vaikka normaalisti olen erittäin aamu-uninen ihminen.  Olen ollut koko ikäni tälläinen;  myös aikuisiällä ja jouluaattoaamuisin - en vain osaa nukkua. :D    Lapsena vuosittain vietetyistä kaverisynttäreistä (joissa muuten oli aina joku teema)  on paljon lämpimiä muistoja, joita nykyään koristaa muistojen kultareunukset. 

 

Aikuisiällä syntymäpäivän merkitys kuitenkin muuttuu, enkä oikein osaa sanoa milloin se tapahtui omalta osaltani.  ehkä silloin, kun muutama vuosi sitten minua otti päähän vanhempieni tapa kiusoitella minua; he alkoivat lähes päivittäin jo kuukausi ennen syntymäpäivääni vinoilemaan uuden iän kanssa. Joka kerta totesin ärsyyntyneenä että en ole päivääkään enkä minuuttiakaan ennen sen ikäinen kuin vasta syntymäpäivänäni. 

Yleisesti ottaen plakkariin tulevasta numerosta ei haluta muistutettavan, ja koko päivää tunnutaan vähäteltävän muutenkin. Ihmettelen vain, miksi?  miksi enää ei juhlita ja iloita niin kuin lapsena kun vuosia tulee lisää? mitä pahaa syntymäpäivässä, tai vanhenemisessa on? loppujen lopuksi jokainen meistä on juuri sen ikäinen joksi itsensä tuntee... Ikä on mielestäni ennemminkin mielentila. Ikä on vain numero, joka tunnutaan ottavan nykyään ihan liian vakavasti.  Iän ei pitäisi määrittää tai lokeroida ketään - ainakaan kovin suuresti. 

Kuten jo mainitsinkin, olen lapsena useasti löytänyt aamulla lapsuudenkotini keittiön pöydältä kauniisti paketoidun lahjan.  En ole koskaan ollut mikään erityisen huomionkipeä luonne minkään suhteen, mutta syntymäpäivänä nautin edelleen siitä fiiliksestä, kun muut muistavat ja yllättävät minua eritavoin.

Kun aloimme seurustella J:n kanssa, totesin hänelle että "toivon että muistat sitten  tulevaisuudessa muistuttamatta ainakin 2 päivää vuodesta; joulun, & mun synttärit. Plussaa tietty jos muistat ystävän - ja naistenpäivänkin, mutta noi on 2 tärkeintä mulle." Ja ennenkun tästä toteamuksesta syntyy minkäänlainen raivo että kuinka kiittämätön olen ja miksi vaadin näin, niin kerrottakoon että mä en todellakaan odota enkä vaadi isoja tai kalliita juttuja. Mun mielestä hyvässä parisuhteessa vaan kumppanien on myös  luonnollista muistaa toisiaan pari kertaa vuodessa vähän isommin ja pienillä (joskus arjen romanttisillakin) eleillä vähän useammin. 

Harmikseni tämä on niitä muutamia pieniä puutteita J:n kohdalla; hän ei kyllä ole romantiikasta  / yllättämisestä kuullutkaan varmaan ennen mua. :D Vaikka olen vuosien varrella rivien välistä tyylisesti asiasta huomauttanutkin, niin tänäkin päivänä  8vuoden yhdessäolon jälkeen saan varmemmin esim kukkia, kun ostan niitä itse, joten jos joskus J tulee mun luokse kukkakimppu kädessä, on se sitten vissiin syy olla huolissaan. En sano että maailmani loppuu tähän, koska se ei lopu. Maailmassa on isompiakin ongelmia ja murheita, tiedän sen erittäin hyvin. Mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se välillä harmittaisi tosi paljon. Meidän suhde on kuitenkin jo ns. arkistunut, joten nuo pienet jutut merkitsisivät paljon, ja kertoisivat että toinen välittää ja haluaa nähdä mun hymyilevän vielä isommin. Itse yritän tietysti niitä myös toteuttaa hänelle niiltä osin kuin keksin/pystyn ja voin. Toki joskus olosuhteiden pakosta kummankin täytyy jättää jotain pientäkin toteuttamatta, tai väliin, mutta sitten olemme sopineet niiden ajankohdan siirrosta. Jotenkin jännästi ne vaan on aina siirtyneet kuukaudesta ja vuodesta toiseen. .. Siksi olen jälleen tämän vuoden osalta alkanut työstämään ajatusta että "tuskin sieltä mitään..." etten pety niin isosti.  

Kuten joulunakaan, eivät lahjat ole nytkään se tärkein juttu.. Eikä liiallinen lahjontakaan ole kenellekään hyväksi. Muistaa voi myös monella eri tapaa, kunhan muistaa jotenkin. Viisaana aikuisena mun kai kuuluisi toivoa että ihmiset muistaisivat nyt kierrättää, ja kohdella toisiansa tasa-arvoisesti tai pyytää lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Mä silti tykkään itse antaa ja vastaanottaa lahjoja;  siksi toivon saavani viikon päästä  ja joskus edessä olevana joulunaedes yhden paketin...

Lapsuudesta on jäänyt tapa kirjoittaa lista omista toiveista, joita oon jo katsellut ja kuolaillut pidempään, mutten raaskinut  ostaa/pystynyt  hankkimaan.  (Nykyään teen myös listan joulun alla siitä mitä itse toisille hankkii)  Listan idea on pysynyt samana vuosien varrella; vinkkien antaminen muille. Joten enää ei voi kultakaan vedota siihen ettei tiedä mistä tykkään tai mitä haluaisin ;)  Kai aikuisenakin saa toivoa asioita, eihän se ole yksin lapsien oikeus?

Psst... En oleta enkä odota, että kaikkia toiveitani kuultaisiin tai toteuttaisiin, mutta joku näistä olisi kiva. ;) Näitä oikeasti tahtoisin.
Psst... En oleta enkä odota, että kaikkia toiveitani kuultaisiin tai toteuttaisiin, mutta joku näistä olisi kiva. ;) Näitä oikeasti tahtoisin.

 

With love; 

.Ninni- 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En mä mitään laske, mutta... Enää kuukausi! Enää 4 viikkoa! Enää vain 30 päivää!  Siis siihen, että yksi mun uuden vuoden "lupaus" ja loppiaisena aloitettu haaste tulee päätökseen.  Sehän oli siis 100 päivän sokerilakko. Jollei jollekin ole vielä valjennut mä olen siis  koko ikäni ollut aika suuri herkkupeppu,  ja melkeimpä kaikki ns. epäterveellinen menee alas poislukien kebab ja marsipaani ja osa marmeladeista.  

 

Aluksihan pidin koko ajatusta ja tätä haastetta vitsinä johon en todellakaan ole ottamassa osaa, mutta koska tykkään haasteista ja joulunajan herkuttelut alkoivat tehdä oloni ähkyksi niin ajattelin että yritetään nyt sitten... Ihme jos pystyn saavuttamaan edes kokonaisen kuukauden tämän parissa... Aloitin haasteen siis loppiaisena, jolloin myös joulu riisutaan yleensä pois. Ajattelin että vuoden ekan viikon annan itselleni armonaikaa tuhota kaapeista löytyvät ja lahjaksi saadut jouluherkut, jottei ne sitten kiusaa mua olemassaolollaan.  Tammikuun 5:des päivä on näin ollen toistaiseksi ollut viimeinen, jolloin olen laittanut suuhun mitään, missä on valkoista tai  tietoisesti lisättyä sokeria.

Täytyy kyllä myöntää, että alussa kyllä hieman harmitti, kun olin aloittanut haasteen juuri ennen hampaanpoistoa, jonka jälkeen olisin voinut syödä mm jäätelöä niin paljon kuin vain suinkin... Samoin Runebergin päivänä teki tiukkaa, sillä Runebergin tortut ovat lempisesonki leivonnaiseni. Tämän mieliteon ja monen tunnin nettiselailun takia päädyin myös kokeilemaan  helmikuun alussa sokerittomia viljattomia ja maidottomia torttuja, jotka olivat kyllä ihmeen hyviä ja makeita!. Uskokaa tai älkää myös J:n mielestä. 

Loin projektille heti sen alkumetreillä oman blogin johon purkaa ajatuksiani, sillä aavistelin jo tuolloin ettei J olisi kanssani tässä mukana kovin pitkään, ja tarvitsisin jonkun mihin tukeutua. Taisi J lakkoilla kanssani ekat 4 viikkoa, mutta sitten hän antoi periksi.  Edelleen hän on  kuitenkin ilokseni mukana kasvispainoitteisemmassa syömisessä, josta myös sovimme lakkoiluni alkaessa. Blogin taas poistin, koska se sisällön tuottaminen alkoi tuntua väkinäiseltä, ja asioiden toistamiselta.  Tein itselleni  myös ns "kielletyt"-listan ja nämä kaikki  siis siihen sisältyy huhtikuun puoleenväliin asti: 

 

Kielletyt makeat;

 

Suklaa

karkit 

erikoiskahvit ja kaakaot 

pullat&piirakat

keksit

leivonnaiset 

kakut

jäätelö

limsat/mehut/siiderit/viinit

maustetut jugurtit ja rahkat

hedelmä yms sokeriliemisäilykkeet

jotkut kuivatut hedelmät

tietoisesti lisätty, valkoinen sokeri  (HUOM! Hunaja on ok, esim teen makeuttamiseksi, tai vähäisenä määränä maustamattoman jugurtin joukossa.)

 

kielletyt suolaiset; 

 

sipsit (poislukien naturellit ruis -ja linssisipsit sekä maissilastut pieninä määrinä silloin tällöin)

popcornit

suolatut pähkinät

piirakat/pasteijat/croissantit 

(pizzeriasta haettu ja pakaste) pizza

Subway ja Burger King 

juustot (poislukien harvemmin ruoanlaittoon tarvittavat) 

(Laitoin listaan kumpaankin kategoriaan omasta mielestä suurimmat paheeni, joista tiedän olevan vaikeimpaa irtautua. Ne näkyvät sinisellä fontilla.) 

 

Lista näyttää vieläkin melko pitkältä, mutta olen  jo useasti sen käytössäolon aikana todennut  ettei se ole mahdoton. Muutenkin olen menneinä viikkoina omaksi hämmästykseksi havainnut että lakko on edennyt tähän päivään yllättävänkin kivuttomasti.  Ehkä jopa vähän liiankin... Tasan nuo yllä mainitut 2 kertaa, on tehnyt vähän tiukkaa, ja olisi tehnyt mieli luovuttaa, mutta onneksi oon päässyt niistä mieliteoista pääasiassa kunnialla yli tai löytänyt niille sen paremman ratkaisun.  Mä olin tän listauksen teon aikana jo tehnyt sellaista aivotyötä itseni kanssa, että pakotin itseni pohtimaan, "miksi mä haluan tälläisiä syödä?" ja samalla käskenyt että paina nää "maut" nyt itsellesi mieliin, koska ne on tästä eteenpäin kiellettyjen listalla. Eihän ne lopulta edes maistu kun rasvalle, suolalle ja sokerille,  esansseille ja ei miltään. Niin mikä hitto niissä koukuttaa niin että niiden pariin palaa kerta toisensa jälkeen uudestaan niin useasti? Ihminen on kyllä outo.

Naistenpäivänä soin kuitenkin itselleni yhden lasillisen kuohuvaa, kun sellainen tarjottiin kaikille naisille ravintolassa, jossa olimme syömässä ja juhlimassa kihlapäiväämme J:n kanssa vähän myöhässä. Merkkasin sen kuitenkin tunnollisesti käyttämäni Samsungin S-Healtin kalorilaskuriin. olento...

Sokeri - ja herkkulakkoilun ohella oon tehnyt paljon muitakin pikkumuutoksia mun tottumuksiin; oon vaihtanut mm leivän tummaan, kinkun kalkkunaan, jugurtit maustamattomiin jne jne. Ja tosiaan ollaan syöty nyt alkuvuonna vain kokonaiset 5 ruokaa jotka ovat sisältäneet punaista lihaa.  Maistan ja haistan eri juttuja ihan eritavalla, kuin ennen lakkoilua, ja siihen on kyllä reagoinut itsekin että vitsit miten siistiä. Vaihdoin myös hissin rappusiin, (asumme 4 kerroksessa.) ja aloin juomaan vettä sen about 2-3l päivässä, ja sen myötä myös huomannut itsessäni virkeämmän olon. 

Kaikkein mieluisimmaksi yllätykseksi on kuitenkin paljastunut painoni. En aloittaessani tätä projektia millään muotoa edes yrittänyt tai miettinyt laihduttamista mutta olen tässä samalla ja tähän mennessä tiputtanut yhteensä sellaiset 7kg.! Tietenkään se ei ehkä näy ulospäin, mutta sisäisesti sen huomaa. Se on kyllä ollut ja tuntunut tosi palkitsevalta, vaikkei sellaista ole edes tavoitellut. Nyt kun tästä on tietoinen, syntyy tietynlainen tahtotila -, Saisikohan sitä sen kauniin ja pyöreän kympin rikki haasteen loppuun mennessä?! 

 

With love; 

-Ninni- 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mun piti tehdä tästä aiheesta kirjoitettu postaus, mutta koin että kerrottuna mut voitaisiin ehkä ymmärtää vähän paremmin. Siksi saatte  nyt pohdintoja tänään vlogin kautta ;) 

 

 

With love; 

-Ninni 

 

Kommentit (1)

Pastaakos tässä
Liittynyt28.10.2018
1/1 | 

Hei!

Mainitsit jossain aiemmasa julkaisussasi, että voisit olla kiinnostunut tekemään töitä äänelläsi. Tässä videossa kuulin ensimmäistä kertaa äänesi ja mielestäni se oli miellyttävä ja selkeä. Juuri sellainen, jota voisin esim. radioäänenä väsymättä kuunnella. Tai sitten vaikka äänikirjoissa. Että suosittelen kyllä sen "ääni työkaluna" ajatuksen ylläpitämistä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viimeksi eilen havahduin tähän kuinka monta tuntia hereillä ollessani käytänkään ruutu(j)a tapittaessa, koska "ei ole muutakaan järkevää tekemistä." Kun ei ole työ tai-opiskelupaikkaa tai niihin liittyviä velvoitteita, tulee kotona vietettyä yllättävänkin paljon aikaa. Tätä aikaa tulee ainakin näin talvella kulutettua ehkä vähän liiankin kanssa TV:n edessä.  Yleensä telkkarista tulee miltei puhkikulutettuja  uusintojen uusintoja toistensa perään, ja se jos mikä laittaa hieman ärsyttämään. Onnekseni tämänhetkinen TV-tarjonta on enemmän kuin mieleeni. (ja meitähän mahtuu moneen junaan)  Mitä ohjelmia ja sarjoja oikein sitten seuraan? löydät niistä listan tuosta alempaa ;) 

 

KOTIMAISET TV-LEMPPARINI: 

 

1. SYKE. Nelonen/Ruutu+ 

Aloitetaan siitä, mikä on ehkä helpoimmin arvattavissa. Olen  aina tykännyt sairaala - ja poliisisarjoista, kuten äitinikin. Liekö periytynyt tämä mieltymys jo äidinmaidosta?! Olen seurannut Sykettä sen ensimmäisestä jaksosta alkaen, eikä yhtäkään jaksoa ole jäänyt väliin. Siitäkin huolimatta että joidenkin sarjan fanien mielestä sarjan taso huononi  Nelosen & Ruutu+ :n taakse siirryttyään, mun mielestä Syke on edelleen yksi juonellisesti ja laadullisesti parhaimpia kotimaisia sarjoja. Syke on kuin miljoona kertaa paremmin tehty "Ihmeidentekijät", joka oli ysärivuosina lempparisairaalasarjojani.  Siinä on hyvät näyttelijät, ja erilaisia teemoja käsitellään hienosti ja uskottovasti. Sarja herättää tunteita ja keskusteluja. Joka viikko sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, että olisi taas perjantai. Ei siksi että viikonloppu on lähellä (eihän se mun kohdalla ole mitenkään erikoista) vaan koska #Syke. 

 

 

2. Ratamo MTV3 

Oih, ihana Samuli Vauramo <3 Sunnuntai-iltani ovat pelastettu kun Samuli ja kumppanit ottavat Maikkarilla tilanteen haltuun. :) Ennen Ratamoa tämän paikan olisi vienyt Keisari Aarnio Neloselta

 

2.1  Uusi Päivä YLE TV2  

Tämä sarja ansaitsee myös maininnan listallani, vaikka sen teko lopetettiinkin  jo viime vuoden puolella. Virtaus all my mind <3 On niin sääli, että Yle lopetti sen... UP pesi Kilpailevan kanavan nimeltämainitsemattoman päivittäissarjan ihan mennen tullen, ja moneen otteeseen raikkaudellaan, muuntautuvaisuudellaan  ja kiinnostavuudellaan. 

 

3. Yökylässä Maria Veitola.  MTV3

 

JES JES & vielä kerran JES! Uusi yökyläily-kausi alkoi taas <3 On sitä odotettukin! Marian yökyläilyt ja myös muut ohjelmat joissa hän on mukana on ihan parasta viihdettä. 

 

4. Arman ja Suomen rikosmysteerit 

 

Arman on ihan mun lemppari TV-persoonia, heti yllä mainitun Maria Veitolan jälkeen. Tällä hetkellä seuraan noita Suomen rikosmysteerejä, mutta olen myös ollut pohjantähden alla yms Armanin johdolla, eikä kyllästymisestä ole vieläkään tietoa.  

 

5. Erityyppiset kisailu/visailu - sekä ajankohtais ja keskusteluohjelmat...

... Jotka teemoiltaan yleensä pyörivät ruuan, sisustuksen, tai yleisen yleissivistyksen parissa. Viimeisin seuraamani tälläinen on varmaan "Koko Suomi leipoo" , jossa muuten oli viimeisimmällä kaudella kisaamassa myös kaverini kaveri. Jo mainitun lisäksi tälläisiä kotimaisia lempparikisailu - ja visailu juttuja ovat  mm. Diili, Haluatko miljönääriksi, The Wall, Jahti,  Stadi vs. Lande, Heikoin lenkki,  MasterChef, Myyrä, The Voice Of Finland, Kenen kotona.. Ja mitä näitä nyt oli. 

Keskusteluohjelmien osalta voiton vie ihan ehdottomasti Hyvät & Huonot uutiset, sekä Pitääkö olla huolissaan.   Myös Mielensäpahoittaja, ennen kaikki oli paremmin, on kutkuttavaa viihdettä tiistai-illoissa jos sen voi keskusteluohjelmien pariin laskea. Niin ja Sääntö-Suomi oli kyllä kanssa ihan huippu! 

 

 

 

ULKOMAISET SUOSIKIT:

Voisimpa sanoa että The OC.  Se oli nuoruuteni ykköslemppari mitä ulkomaisiin sarjoihin tuli. Ja Sabrina teininoita :D - muistaako kukaan sitä? Tai Klaania?? Tajusin tätä listaa tehdessäni muuten, että en omaksi yllätykseksenikään seuraa näköjään niin paljon ulkomaalaisia sarjoja, vaan kotimaiset vie pidemmän korren ihan mennen tullen. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu. Me kyllä katsellaanJ;n  paljon ulkomaalaisia leffoja, mutta sarjat on ilmeisesti jääneet sitten niiden varjoon. 

Lyhyestä listasta huolimatta tämän hetkinen ykkössuosikkini ulkomaisia sarjoja ajatellen ei kuitenkaan ole mikään noista alkuun mainitsemistani, vaan melko tuore tulokas vaan.... TITTIDIDII; 

 

1. This is us / Nelonen 

Tämä tammikuun 3 päivä Suomessa alkanut sarja, josta mainoksien perusteella ajattelin että "mikähän ylihehkutettu juttu toikin taas on.." veikin vahingossa sydämeni. 

Sarjan ensimmäiset 2 jaksoa...  mä itkin ja nauroin. Mä tunsin myötätuntoa ja hämmennyin useasti. Mä ymmärsin että asioita voi katsoa myös toiselta puolelta, niitä kaikkein kipeimpiäkin. Ja mä pystyin ymmärtämään tunteen, jonka ei pitäisi hallita aina koko elämää. Siksi tästä tuli heittämällä yks mun uusi suosikki ja vain, koska satuin silloin kuun alussa eräänä iltana vahingossa kääntämään Neloselle klo 21. Se oli äärimmäisen hyvä vahinko, sillä nyt odotan torstai-iltoja yhtä paljon, kuin perjantaiaamuakin. 

 

2. Hercule Poirot /  YLE TV1 

Nämä, Neiti Marplet  sekä Sherlockit on nähty NIIIIIIIIIIIIN monta kertaa, mutta silti ratkaisut, ne yllättää aina. Meillä on ollut treffit nyt pääasiassa vain Poirotin kanssa  joka arki-aamupäivä vuoden vaihteesta alkaen. Kahvi/teekupponen maistuu ihmeen hyvältä, kun on ensin ratkaissut yhden mysteerin.   

 

3. Sex and the city - Sinkkuelämää

Oi kyllä! Mitä olisikaan elämä ilman kuolematonta kulttiklassikkoa, ja neljää upeaa naista! Carrie, Miranda, Charlotte ja Samantha eivät koskaan petä.! Kaikki kaudet ja kumpikin leffa löytyy hyllystä, joten jollei muuten niin tunnit kuluvat niin kipeänä kuin tylsyyttä vastaan siivillä heidän parissaan. Tämä ei missään nimessä ole puhkikulutettu sarja, vaan paranee vain vuosi vuodelta. 

 

4. Kakkukuningas/Akvaariomestarit/Remonttihaaste    

En ole ihan 100% varma, onko viimeisimmän ohjelman nimi oikea, mutta nämä kaikki ylläolevat siis ovat erityyppisiä kilpailuohjelmia, joissa olen kerta toisensa jälkeen pidätelyt henkeä ihastellessani mitä luovempia toteutuksia.  Näiden ohjelman seuraaminen on kyllä jäänyt ns "sattumien" varaan, eli katson jos osuu kohdalle/muistan. Myös ulkomaalaisten versio Pomo piilossa ohjelmasta saa pisteet, sillä se on huomattavasti Suomi-versiota parempi. 

 

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI...  Mm näitä nimittäin odotan alkavaksi vielä... 

 

  1. Kolmistaan

 

2. Ivalo 

 

3. Karppi - 2.kausi

 

4. Selviytyjät Suomi, 2 kausi

 

5. Vappu & Marja live

 

6. Neljän tähden illallinen 

Joopa joo... Jotenkin alkoi itseäkin tätä listaa kasatessa huvittamaan :D. Vaikka täällä on nyt ollut poikkeuksellisen kaunis, kylmä ja runsasluminen talvi, niin tulisipa pian kevät. Niin ehkä sitä olis jotain muuta elämääkin TV:n sijaan. 

With love;

-Ninni 

Kuvat; Googlen kuvahaku 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat