Kirjoitukset avainsanalla keittiössä hääriminen

Se on paljon muutakin - kiinnostuksenkohde, elämäntapa. Intohimo, ja paljon uusia ideoita ja inspiraatiota yllättävistä asioista. Halua tehdä ja luoda uutta, ja tuottaa lähimmilleen makuelämyksiä. Tämän takia aikoinaan opin tykkäämään kokkaamisesta ja catering-alan koulutuksestani, (tai lähinnä siihen kouluttautumisesta) vaikkei se ikinä ole minulle varsinainen ammatti ollutkaan. Jotenkin absurdilla tavalla se tuntuu edelleenkin niin koomiselta, että minä - lievästi raajahalvaantunut henkilö olen voinut valmistua suurtalouskokiksi. Sehän vaatii niin paljon muutakin kuin vain kiinnostuksen kokkailuun. Olen silti kiitollinen että kävin tuon koulutuksen silloin aikoinaan, vaikka se oli täynnä itsensä haastamista.  Voin sanoa, että ilman sitä en pystyisi pitämään kotia yllä niin kuin nyt. Joten siinä mielessä nuo ekat 3 amisvuottani  ovat olleet hyvin opettavat elämääni, ja elämänhallintaani ajatellen. :) . Yritän parhaani mukaan olla nyt se hyvä, välillä pullantuoksuinen vaimoke, tytär, sisar tai ihan vaan ystävä.

Lähipiirilleni tämä ei siis enää liene (ainakaan kovin) suuri yllätys, mutta rakastan ruuanlaittoa, ja kaikenlaista keittiössä häärimistä. Tykkään kokeilla uusia reseptejä, joita bongailen milloin mistäkin, ja saavat veden herahtamaan kielelle jo reseptiä lukiessa. Hyllyyn onkin löytänyt vuosien varrella muutaman lempijulkkiskokkini kirjoja, joista olen erityisen ylpeä. Mm. ne ovat ehdottomia luottokamujani, kun mielikuvitus arkena uhkaa loppua, tai kun tekee jotain vaihtelua arkisiin kotiruokiin. Pikkusiskoni ihmetteli kerran, miten monta keitto/ruoka-aiheista kirjaa multa löytyy, eikö yksi muka riitä? Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs; EI!  Ruoka-aiheisissa kirjoissa on parasta valokuvat, joten ne pelkästään ovat hyvä syy kirjan ostoon :D

Kun vuosi vaihtui, "loin" itselleni eräänlaisen ruokahaasteen, josta ajattelin teidän lukijoidenkin kiinnostuvan: Tarkoitukseni on vuonna 2017 jossei nyt viikko - niin ainakin kuukausitasolla kokeilla/maistaa jotain itselleni vieraampaa raaka-ainetta ja haastaa itseni käyttämään sitä mahdollisesti myös ruuanlaitossa/leivonnassa. Oman lisänsä juttuun tuo se, että yritän pitää 2 hengen ruokaostoksien budjetin viikkotasolla alle 50€:n suuruisina, ja silti saada paitsi ruuan olemaan hyvää ja monipuolista myös miehen tykkäämään pöperöistäni. 

Tammikuun vieraammaksi raaka-aineeksi valitsin broilerin jauhelihan. Jauheliha sinäänsä ei ole vieras -  päinvastoin, mutta broilerin jauhelihasta en muista valmistaneeni aiemmin mitään. En edes opiskeluaikoina koulun opetuskeittiöllä. Tämänkertaista ruokaa ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä löysin kokeilunarvoisen ohjeen Glorian Ruoka&Viini lehden (jonka tilasin itselleni joululahjaksi)  "kolmen suorasta", josta tuli heti koko lehden yksi lempiosioitani. Näihin muutama päivä sitten tekemiini kananpojan lihapulliin tuli mm. vihreää currytahnaa, joka antoi pullille kivaa makua, ja oli minulle myös uusi tuttavuus.  Valmiit pullat olivat niihin koulussa aina saataviin valmispyöryköihin verrattuna erikoisia mutta todella HYVIÄ. Pullien seuraksi teimme tummaa riisiä, curry-kookoskastiketta ja ananas-porkkanaraastetta.  Ohjeen pulliin voit ottaa talteen alla olevasta kuvasta: 

Näiden pullien plussa on myös se että ne ovat munattomia ja gluteenittomia.

 

Ruoanlaitossa lempijuttujani on aina ollut maustaminen, ja olen myös saanut siitä palautetta. Lähinnä aina positiivisessa mielessä. Parhaita ruuan kokkailuun maustamiseen liittyviä kommentteita joita olen saanut joskus kauan sitten, on ollut "Ninni on siitä hyvä, kun se uskaltaa kokeilla eri juttuja ja yhdistelmiä"  & "Siis nyt täytyy kyl sanoo et tää on ehkä jopa parempaa kun äidin tekemä"  Ne ovat tuntuneet tosi hyviltä, ja kannustavilta heitoilta, jotka vieläkin muistaa.

Parhaimmassa tapauksessa ruoka ja ruokailutilanteet yhdessä herättävät tunteita: ihastusta, nautintoa monelle eri aistille, mutta kaikkein eniten ruoka on muistoja. Makaroonilaatikko vie lapsuuteen, ja uunituore korvapuusti/kardemumma tai mustikkamaito tuo mieleen mummolan. Näitä muistoja haluan vaalia itse, uusien kokeilujeni ohella ja tuottaa niitä lähipiirilleni. Omalla mukaanheitetyllä pienellä twistillä  - koska ruoka ei ole vain ruokaa. ;)

 

With love;

-Ninni-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä ei liene ( ainakaan kovin suuri ) yllätys, mutta mä rakastan  ruoanlaittoa, ja keittiössä häärimistä. . Tykkään kokeilla uusia reseptejä, jotka näen esim lehdissä, tai saavat herahtamaan veden mun kielelle jo pelkästään reseptiä lukiessa. Pikkusiskoni ihmetteli kerran, miten monta keitto/ruoka-aihesta kirjaa multa löytyy hyllystä, että eikö yksi riittäisi?  Vastaus on lyhyesti ja ytimekkäästi; EI!

Hyllyyn on löytänyt tiensä mm muutaman lempijulkkiskokkini kirjoja. joista olen erityisen ylpeä.  Ne ovat mun ehdoton luottokamu silloin. kun mielikuvitus uhkaa loppua, tai tekee mieli jotain vaihtelua. Tänään olin taas pitkästä aikaa hyllyn edessä, ja poimin sieltä tämänhetkisen lempparikirjani, Henri Alenin Vuoden keittokirjan. Testiin ( jo toista kertaa ) päätyi melko simppeliltä kuulostava resepti, Salsicciapasta.

Tein nopeasti listan aineista, ja lähdimme käymään kaupassa. Suurensin ohjetta kaksinkertaiseksi, jotta ruokaa riittäisi parille seuraavallekin päivälle.

Ostokset maksoivat 18,20€ sisältäen siis pelkät raaka-aineet ruokaan. Suurin syy loppusummaan olivat makkara, ja juusto.  En ole vielä missään kaupassa nähnyt Salsicciaa, joten korvasin sen Chorizomakkaralla. Alapuolella olevassa kuvassa on alkuperäinen, Henkan laatima ohje. ----------- >   

TÄSSÄ MINUN MUUNNELTU VERSIONI;

 

SALSICCIA/CHORIZOPASTA                                                                             

2 rkl öljyä

4 valkosipulinkynttä

2 pkt (500g) Chorizonakkeja

2 Rs kirsikkatomaatteja halkaistuna

4 rkl MUTTI tomaattipyreetä

reilu puntti lehtipersiljaa 

400-500g pennepastaa

raastettua parmesaanijuustoa

merisuolaa

 

 

(Aloitan itse aina pilkkomalla kaiken tarvittavan valmiiksi.) 

1. Laita pastavesi kiehumaan, lisää runsaasti merisuolaa.

2. Lämmitä öljy pannussa. Kuori&viipaloi valkosipulinkynnet, Anna paistua hetki, mutta älä polta.

3. Pilko chorizonakit ja lisää pannulle. Alenna lämpö miedoksi, ja lisää tomaatit sekaan. Anna paistua hetki, ja lisää sitten tomaattipyree. Hienonna persilja ja laita kastikkeen joukkoon viimehetkellä.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, Sekoita pasta ja kastike keskenään. Halutessasi lisää hieman pastankeitinvettä pastan sekaan.

5. Viimeistele  runsaalla parmesaanilla.

Ja eikun nauttimaan!

 

 

Tämä on hyvä todiste siitä, että simppeleillä aineilla, ja suht edulliseen budjettiin saa tehtyä jotain todella taivaallista. Ehkä jopa maailman parasta sitten  Järvenpään Martinassa syömäni pestopastan jälkeen, vaikka itse sanonkin.

Halusin vielä maximoida ruokailuhetkemme, ja yllätin kullan hakemalla pastan seuraksi pullollisen edullista, mutta hyvää punaviiniä. jota innostuin hiukan kokkailun ohessa jo maistelemaan... - Haitanneeko tuo ?? :D

 

 

Tämä resepti saa minulta, sen yksinkertaisuuden, ja helppouden  ja muuntautuvaissuuden ansiosta täydet 5  tähteä.! 

 

Loppuun haluan vain todeta;

"Henkka Alen, maailmalle olet vain joku, minulle olet koko (keittiö)maailma. ja suurimpia  inspiroijani " Kiitos upeasta kirjastasi. !

nyt ...

BON ABETIT!

 

 

With love; 

-Ninni-

 

Kommentit (2)

lukijasi Kirsi
1/2 | 

Ihailen kykyäsi tehdä arjesta juhlaa pienillä teoilla, se on hyvin inspiroivaa! Tulen aina hyvälle tuulelle, kun luen blogiasi :) Olen tehnyt muuten samanlaista pastaa, mutta käytin raakamakkaraa, tuli myös todella hyvää!. Olikos sinulla taas joku keittiöalan koulutus?

nakymatonninni
Liittynyt3.12.2015

Heips, Kirsi

Kiitos palautteestasi, kiva kuulla että vierailet - & viihdyt blogissani ja tekstien parissa. :).  Kiva kuulla että inspiroin ihmisiä! Sen, mikä on/mikä tekee arjess(t)a juhlaa, määrittelee kukin omalla tahollaan, itse ajattelin hankkineeni vain pienen yllärin. Välillä sitä voi hemmotella toista (ja hieman siiä sivussa itseäänkin) aika simppeleillä asioilla, ilman erillisiä syitä.  

Kun sen tekee harvoin, pienillä mutta ihan arkisilla jutuilla/eleillä,  kuten vaikkapa  keittämällä aamulla kahvia ja viemällä sen toiselle sänkyyn, myös ihan normimaanantaina,  osoittaa että välittää toisesta. :)  Ei siihen tarvitse mitään ihmeellisyyksiä tai  isoa määrää rahaa.  

Teot puhuvat puolestaan <3  Ja mitä siihen mun koulutukseen tulee, niin kyllä olen valmistunut v 08 suurtalouskokiksi. 

- Ninni - / Pisaran verran poikkeavampi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat