Kirjoitukset avainsanalla hiustenhoito

Näin totesin kampaajalleni perjantaina, kun hän kysyi toistamiseen kuinka ja miten paljon leikataan.  Mä en ole ikinä nähnyt itseäni lyhythiuksisena, koska se ei mun oman näkömyksen mukaan  vaan yksinkertaisesti sovi mulle sitten yhtään. Ihan jo siksikin kun mulla on niin pyöreänmuotoinen pää.Tällä kertaa jo aikaa varatessani tiesin että kampaamon lattialle tulee jäämään hiusta, ja PALJON.

Viime toukokuussa jolloin viimeksi hiukseni näkivät pahimman vihollisensa, (sakset) mä jouduin lyhentämään katkenneiden hiusten takia pituutta odotettua pidemmältä matkalta, ja jättämään haluamani värjäystyylin koska hiukset eivät olisi sitä kestäneet. Olin vähän harmissani siitä. Oman värin kasvattaminen oli aluksi tosi iso koettelemus mulle, jolle hiukset on se omasta mielestä kaunein osa itsessä.  Se "ei-minkäänvärinen" maantie näytti värjätyn blondin rinnalla niin kaamealta! Inhosin peilikuvaani sen muutaman kuukauden, jonka jälkeen jo vähän pystyi elämään asian kanssa. Sitten se vähän niinkuin unohtuikin...  Kuulostaa loppujenlopuksi tosi pinnalliselta, mutta ovathan hiukset ns. se naisen kruunu, ja itselleni todella iso osa ulkoista itseluottamusta. Kun hiukset on hyvin, kaikki on hyvin.  Ulkönäöllisesti siis. 

Nyt  noin vuosi sen jälkeen, olen saanut oman värin kasvatettua tarpeeksi pitkäksi, jotta kaiken vanhan ja värjätyn hiuksen voi vihdoin napsasta pois. Joten voi sitä arjen pientä iloa, kun sen tajusi ja tilikin antoi pitkästä aikaa myöden varata kampaajalleni leikkuuajan.  Ja ehkä oli ihan hyvä ajankohtakin tälle pienelle uusiutumiselle. 

 

Pelkästään etuhiukset ärsytti lähes päivittäin, kun ne olivat edessä eikä niitä saanut järkevästi harjhattua. Lisäksi ne rasvoittuivat sitä tahtia että hermot meni vähintään sen 1x viikkoon.  Kuten kuvasta näkyy, pituudesta lähti melkein puolet, mutta lahjoittamiseen pätkäistyjen hiusten pituus ei tällä kertaa riittänyt. Leikkauksen jälkeen lopputulos oli ihanan kevyt! Tuntui kuin olisi lähtenyt 2,5kg painoakin pois. Ja heti tuli jotenkin "terveempi" fiilis myös. Eikä tehnyt yhtään, ei siis yhtään kipeää katsoa tuota kasaa lattialla, johon meinattiin kumpikin kampaajan kanssa liukastua. :D 

Kun sitten tulin kotiin ja katsoin peilikuvaani, totesin J:lle että ei hitto, nyt tää oma väri yksistään on ehkä vähän liian tumma mun kasvoihin, vaikka olin jo ehtinyt tottua siihen vaaleampien latvojen kanssa. Laitoin joululahjaksi saamani lahjakortin jemmaan kesää varten, koska meillä on tiedossa ainakin yhdet häät loppukesästä, niin saan sitten käytyä värjäämässä hiukseni niitä varten. Nyt ei pitänyt muuta kun leikata. Mitä enemmän itseäni peilistä katsoin, vahvistui myös tunne että jotain muutosta tää vielä kaipaa...  Ja niinhän siinä sitten kävi että muutama tunti myöhemmin oltiinkin  sitten käyty Sokoksen kautta ja  kotikampaaja J:n käsittelyssä. :D  

 Jännän äärellä... J on kyllä niin kultainen, kun viitsii tällee auttaa, kovin moni mies ei varmaan tähän ryhtyis... <3
Jännän äärellä... J on kyllä niin kultainen, kun viitsii tällee auttaa, kovin moni mies ei varmaan tähän ryhtyis...

Sokoksella väritarjontaa katsellessani olin iloinen löytäessäni kaverini vinkkaaman  ammoniakittoman kevytvärin. En nimittäin halunnut edes harkita kestoväriä. Tälläkertaa löysin myös helposti sävyn, joka näyttäisi luonnolliselta värjäyksen jälkeen ja muuttaisi omaa sävyäni vain hieman vaaleammaksi, eikä ns. värjätyn näköiseksi. Viileiden blondisävyjen uskollisena käyttäjänä, en kyllä edelleenkään ole ihan vakuuttunut siitä, että hiukseni eivät olisi liian keltaiset..  Olin ajatellut pyytää J:a värjäävän koko pään, mutta onneksi löysin raidoitushupun ostoksilla käynnin yhteydessä. Oikeastaan sain idean raitoihin jo kampaajani lauseesta, ja halusin kokeilla vaikka niitäkään en ole oikein omikseni koskaan kokenutkaan.  Mä en kovin montaa tyyppiä päästä käsittelemään hiuksiani kampaajani lisäksi. Kultaan mulla on täysi luotto, vaikka saksia en antaisi hänen käyttää eikä hän voi vaikuttaa siihen miten värit reagoi ;)  Oon silti niin otettu että hän viitsii ylipäätään auttaa tälläisissäkin jutuissa kovin moni (hetero)mies ei ehkä auttaisi...  

Alla olevista kuvista näkyy lopullinen lopputulos leikkauksen ja extempore kotivärjäyksen jälkeen. Vähän tämä vaatii kyllä totuttelua edelleen,, ja J:kin onnistui  kummankin yllätykseksi yllättävän hyvin raidoituksessakin vaikka jännitettiinkin vähän mitä niistä mahtaa oikeen tulla :D  

Tästä tuli kyllä tosi kiva, ja sävy muuttuu eri valaistuksessa hauskasti.  Vaikka vaihtelu olikin tervetullutta ja virkistää, niin silti tää on mulla vain väliaikista. Vuoden päästä mulla on taas olkapäille yltävät kutrit se on varmaa!  Lyhyissä hiuksissa kun on se miinuspuoli, että niitä pitää melkein koko aika olla laittamassa, että ne on oikeesti jonkinnäköiset eikä mee poskia pitkin. Saa nähdä kauan sitä intoa mulla nyt riittää, kun oon niin tottunu vaa  siihen pitkien  "pesu &harjaus" meininkiin. 

With love; 

-Ninni

 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hiukset. Olen useasti todennut, että ne ovat ainoa ulkoinen osa minussa, josta tunnen suurta ylpeyttä. Olen aina kokenut, että ne ovat ulkoisen itsevarmuuteni tae. Mulla voi olla/on vatsamakkarat, antiloopin jalat, eripari rinnat ja (tahtomattani) järkyttävän näköiset silmät,  mutta kun mulla on mun hiukset, niin mun päivä  ja ehkä koko maailma on siinä vaiheessa pelastettu.  Välillä havahdun itsekin siihen, miten pinnalliselta tämä kuulostaa. Olen aina ajatellut että jos mä joudun näistä kutreista joskus luopumaan, niin mun maailma romahtaa. EIhän se tietenkään niin ole, vaikka ajatuksentasolla siltä ajoittain tuntuukin.  Itsellenikin merkkaa enemmän ihmisten sisin, niin miksi en  aina pysty kokemaan riittäväni itse myös sisimpäni kautta? 

Tänään näistä syvällisistä ajatuksista huolimatta nautin täysin oikeuksin, sillä pääsen varmaan  parin vuoden tauon jälkeen värjäyttämään hiukseni kampaajalle.  Taloutemme "säästökuurista" johtuen olen pitkittänyt kampaajalle menoa, koska se ei ole ollut "välttämätön meno".  Salaa toivoin että olisin nyt syntymäpäivälahjaksi saanut lahjakortin kampaajalle, mutta toiveeni ei toteutunut. (sain kyllä muuten ihania lahjoja <3)  Kun olen saanut rahaa lahjaksi jouluna tms kautta, on ne laitettu jemmaan muuta "järkevämpää" käyttötarkoitusta varten.

Pari viikkoa sitten mun oli pakko antaa periksi,  ja varasin ajan hiusten leikkuuseen, koska oli ihan PAKKO. Sakset olisi ainoa tapa päästä eroon kuivista latvoista, ja jatkuvasta takkuongelmasta.  (Eikä se leikkuun hinta mikään  järkky ollut, mutta mun kukkarossa sekin on rahaa.)

Jos oon ihan rehellinen, en edes muista milloin mun kutrit on viimeksi saksia treffannut, joten ajattelin että ehkä ihan hyväkin nyt käydä pätkäsemässä vähän. Sitä en uskalla antaa kavereiden tehdä. Se "pätkästä vähän"  tosin oli sit lievästi sanottuna jotain muuta; 

 

Ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä tälläkertaa tää ajatus siitä,  miten paljon annan viedä mutta eipä tuo haittaa päinvastoin!  Kun luottokampaajani sanoi että hiukset ovat niin rasittuneet, että ovat selkästi katkailleet ja ero on n 10cm säpsähdin. Tiesin että hiukset ovat huonokuntoiset mutta en käsittänyt, että tilanne oli niin paha.  Kehitimme kummankin ajatuksesta idean, jonka  jälkeen sitten kuuluikin vain niks ja naks. Lopputulos näkyykin kuvassa.  Luulin että saksiminen oisi tehnyt "kipeää," mutta olen tosi tyytyväinen, ja jollain lailla vähän vapautunutkin. Olo nimittäin keveni huomattavasti, vaikka karvaa päähän vielä jäikin.!  TYKKÄÄN siis TODELLA paljon! 

Niinhän sitä sanotaan että vaihtelu virkistää, ja näin kesän korvilla tää on monestakin syystä tosi jees. Ehtii kyllä moneen kertaan kasvamaan takaisin alkuperäiseen mittaansa ennen talvea, jolloin niska lämmikettä kaipaa huivin lisäksi..  

 

Värjäyksessä voivat sitten taas  kaverit auttaa. Olen tähän asti J:n avustuksella saanut kotona värjättyä pahimmat juuret ja sitten on yhdessä jännitetty lopputulosta :D.  Mullakun ei ole luonnetta kasvattaa omaa väriä kokonaan takaisin.  Vaikka se olisi monella tapaa hyvä juttu, ja  tänä keväänä onkin ollut ihan supertrendikästä ettei kasvavaa juurta piilotetakaan. 

Itseasiassa olin jo sopinut siskoni kanssa, että hän auttaisi  jälleen tälläkertaa värin laitossa vapun jälkeen, kun pääsisin pakkaukset kaupasta hakemaan. Iloiseksi yllätykseksi  J tarjoutui  kuitenkin maksamaan tämänkertaisen kampaamokäyntini, jotta tulos tyydyttää kaikkia eikä kenenkään tarvitse jännittää.  Tässä kohtaa  hypin riemusta sisäänpäin, vaikka ulospäin näytin huolestuneelta, siitä riittävätkö rahat hänelläkään kaikkeen mihin pitäisi. Eleellä on  minulle todella iso merkitys, ja tuli jotenkin huojentunut olo, kun tietää että ammattilaisen otteella tulos on varmasti mieluinen, ja aineet jonkinverran "hiusystävällisempiä".  Yksi turha stressaamisen aihe TO DO-listalta check. "

 

Kiitos vaan kulta  tästä <3  On ihana saada hetki omaa hemmotteluaikaa. ( Tulisipa kello pian 11! )  Odotan innolla, mihin väriin tälläkertaa päädymme... 

Ja tiedänhän minä senkin, ettei asia ole niin, mussa on paljon muutakin hyvää ja kaunista. Harvemmin vain itse osaan niin ajatella, ja kun joku erehtyy kehumaan esim. paitaa tms,  niin perussuomalaiseen tyyliin sitä alkaa heti vähetellä asiaa. ( Miksi me suomalaiset muuten tehdään aina niin? )

With love; 

 -Ninni- 

 

Kommentit (2)

Hupsutar
1/2 | 

<3 Tein vastikään itse vastaavanlaisen ratkaisun ikuisena pitkätukkaisena, enkä kadu! Tuuli tuntuu kivalta niskassa! :)

Muutoin niin hyväkuntoiset ja rakastamani hiukseni ovat viime aikoina etenkin suihkun jälkeen tehneet harvinaisen selväksi, että ne kaipaisivat kovin treffejä saksien kanssa. En vain jaksa enää taistella kuivia korppulatvoja vastaan, kun ei kerta ole mikään pakko, niin nyt on sitten pakko myöntyä. Rehellisesti sanoen en edes muista, milloin viimeksi leikkautin kutrejani, sillä olen saanut hirveän hiustenkasvatus"pistoksen" eikä sen ns. "oireille" näy loppua. Toisaalta tämä tulee nyt hyvään saumaan - josko se latvojen karsiminen taas edistäisi hiusten kasvua... Uusi vuosi, uusi look, ja uusi mahdollisuus. kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta.

Huomenna aamupäivällä kutsuisi siis kampaajan tuoli - ei värjäyksen vaan leikkauksen merkeissä. Vielä kun osaisi päättää, millaisen ohjeistuksen luotto hiustaikurilleni antaisin... Olin alun perin miettinyt että vain pakolliset saa lähteä - nyt en enää tiedä. Jokin mallikin kun ehkä olisi myös kiva leikkauttaa :D. Mulla vaan on tunne että päädyn itse johonkin tuttuun ja liian turvalliseen vaihtoehtoon. Kaipaisin nyt ehkä jotain vähän räväkämpää kevääksi... Hiushan kun on luojan kiitos uusiutuva luonnonvara  eikä mulla oo pelkoa että se kloppuisi kesken :D

Mahdollista leikattavaa hiusmallia miettiessäni esiin kumpuaa väkisinkin toiveeni, jotka vaikuttavat (omasta mielestäni ainakin) lähes mahdottomilta yhdistää saati sitten toteuttaa: haluaisin  pitää hiukset pitkinä ja tasapituisina, niin että niskassani oleva arpi jää piiloon, mutta haluaisin myös etteivät hiukset näytä ns. "kypärältä". Haluaisin myös että leikattava malli pysyisi kuosissaan mahdollisimman pitkään, eikä muotoituisi heti pois... Melko vaikeaa - I know. Plussaa olisi tietty myös jos hiukset olisivat leikkauksen jälkeen kevyet,  helppohoitoiset &  aikuismaiset, eivätkä vaatisi paljoa käsittelyä/laittamista näyttääkseen hyvälle. - En ole ikinä pitänyt erityisemmin esim hiuslakan käytöstä tai föönaamisesta. 

Ehdoton ei - tuomion saa heti kättelyssä lyhyt niskamalli, sekä sellainen "pottapolkka" jotka ei muutenkaan sovi kasvojeni muotoon, mutta muuten olen aika avoin kaikille ehdotuksille, ja valmis kompromisseihin tai vaikkapa antamaan kampaajalle kokonaan vapaat kädet luovaan ideointiin ja sen toteutukseen tarvittaessa. 

Huoh. Kumpa hiukset eivät olisi minulle näin tärkeä asia, niin päättäminenkin olisi paljon, paljon helpompaa. ;)  Mutta kun nämä olkapäilleni yltävät blondit karvat ovat mulle aina olleet henki ja elämä ja naisena mulla sattuu  olermaan tunnetusti  aina vaikus päättää niin minkäs teet.  Ehkä mä huomenna viimeistään sitten tiedän mitä mä haluan, mieli kun ehtii muuttua vielä monta kertaa. Heh heh.

 

With love;

-Ninni-

Kommentit (0)

Kuten ainakin me kaikki naiset  ainakin tiedämme, hiukset ovat naisen kruunu. Itselleni hiukset ovat myös paljon enemmän, koska koen että ne ovat ainoa oikeasti kaunis kohta minussa itsessäni. Tiedän kyllä, että niiin ei ole.  

Mulla on pienestä pitäen ollut paksut, helposti takkuuntuvat hiukset, joihin ei näin aikuisiällä enää lapsuudesta tuttu Linnashampookaan auta.  Vaalea värikin on kulkenut läpi elämän mukana, sitä on vaan välillä ehostettu eri värein, joista viimeisimpänä nyt tuo pinkki. Koska hiukset ovat olleet mulle niin iso asia, oon halunnut pitää niistä entistäkin suurempaa huolta ja panostaa hiusenhoito - ja muotoilutuotteisiin yläasteiästä alkaen.

Nykyinen luottokampaajani taas on ollut pelastava enkelini jo  ainakin vuodesta 2004 - Itseasiassa hän on paljon enemmän kuin enkeli;  ammatillisesti hän on kuin kuin maanpäällinen jumala joka tekee  hulluimmistakin ideoistani toimivia, ja jos mun luovuus on  joskus (harvoin kylläkin) jumittunut hän tekee upeita taikojaan. Yleisesti ottaen hän on ihminen, joka on mulle paitsi ystävä, myös eräänlainen "isosisko"hahmo, ja siksi hänen mielipiteet/näkemykset  painavatkin  paljon neuvoja tai muuta sellaisia kysyttäessä. Olen niin iloinen, että tieni vei aikoinaan hänen luokseen - toisen kampaajan töppäyksien takia. 

Jokainen nainen myös  tietää, että hiusten käsittely  - föönaus, värjäys jne jne, vaurioittaa aina  jollain lailla hieman hiusta.  Pelkkä ponnarin laittaminenkin saa hiukset katkeamaan. Myös sen takia olen äärimmäisen tarkka, minkälaisia tuotteita käytän.  Nuorempana tykkäsin vaihdella shampoita tiheäänkin tahtiin, mutta näin aikuisena tiedän mitä tuotteelta haluan.  Mulla meni pitkään löytää nykyiset, hyviksi havaitut aineet, joita käyttäessä ei esimerkiksi suihkun jälkeen tarvitse tapella takkujen kanssa. Sen jälkeen musta on tullut todella merkkiuskollinen Tresemme - tuoteperheen käyttäjä.  

Muutama päivä sitten merkkiuskollisen luonteeni lujuus kuitenkin järkkyi, kun kampaajani laittoi minulle viestiä jossa tiedusteli käytänkö kyseisen merkin aineita. Vastaessani myöntävästi sain kommentin, joka kuului näin: 

 " Lopeta ihmeessä niiden käyttö! , sisältää muovia mikä tekee hiukseen kalvon mikä esttää värin imeytymistä hiukseen niin että pysyy ja VOI AIHEUTTAA ALLERGISEN REAKTION KAMPAAMON VÄREJEN KANSSA, OLEN SAANU siitä perjantaina viime käden tietoa kelpaa ainoastaa vessanpytyn pesemiseen , sisältää kiellettyjä aineita kampaamopiireissä, sain niin kamalaa tietoo siitä että... Muutamat kampaajat eivät suostu laittamaan väriä jos käyttää sitä "  

Olin hämilläni. Olen kyllä aiemminkin kuullut että Tresemme saattaa aiheuttaa allergisoivia oireita joillekin, mutta minulle ei ole tullut mitään.  Siksi siinä olenkin pitäytynyt tässä. En ole kokenut tätä merkkiä lainkaan huonoksi, päinvastoin.  Pullojen kokoon nähden hinta on kohtuullinen, ja niiden kestokin kukkaroa miellyttävä; 6kk. ja kuten heidän slougankin kuuluu:  "salonkilaatua edullisesti." 

SILTI. Jokainen kemikaalinen aine pitää sisällään tavalla tai toisella vaarallisia aineita enemmän ja vähemmän. En tiedä miltä tämä nyt lukijan korvaan kuulostaa, mutta se on tätäpäivää - tahdoimme tai emme. Ehkä juuri siksi tämä koko juttu kuulostaa mielestäni niin kummalta tehdä näin iso juttu. Toisaalta taas tässä(kin) kuten monessa muussa asiassa on aina ne 2 kuuluisaa puolta, ja itseluottamukseni kokisi kovan kolauksen jos hiuksilleni tapahtuisi jokin katastrofi.

Valehtelematta kyllä pelästyin tätä tietoa, enkä haluaisi  hoitaa hiuksiani muovilla, saatika sitten joutua miettimäänkään kampaajan vaihtoa, mutta ajatukseni asiasta ovat melko ristiriitaiset. Olen juuri hankkinut hyllyyn uudet pullot shampoota&hoitoainetta, sekä muotoilusuihkeen & hiuslakan. Aion nyt ainakin käyttää ne loppuun, ja sitten miettiä etsinkö uuden ehdokkaan tilalle...  En vaan tiedä mistä löydän täysin vastaavankaltaisen merkin ja tuotteet. Ehdotuksia otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.! 

 

 

With love;

-Ninni- 

 

Kommentit (1)

annepa
1/1 | 

Hei Ninni

Melkein kaikki kemikaalit (myös vesi) aiheuttavat ongelmia jollekin. Ilmayliherkkyydestä en ole nähnyt raportteja, mutta kai sekin on mahdollista. Se, että jollekin tulee allergia- tai yliherkkyysoireita jostain tuotteesta, ei tarkoita että aine on ns. vaarallinen. Minä saan allergiaoireita kalasta, mutta en ole vaatimassa sen kieltämistä ruoka-aineena.

Jotenkin kuulostaa tyypilliseltä tuo kampaajaystäväsi viesti. Tottakai kampaaja haluaa, että ostat "turvallisia kampaamotuotteita" häneltä, kalliimmalla. Minulla on käytössä Tresemme Keratin Smooth -shampoo, eikä sen inci-lista sisällä "muoveja".

En ole Tresemmellä enkä missään marketissa töissä enkä saa sponssirahaa näiltä tahoilta. Olen insinööri, joka on töissä terveydenhuollossa. Kommenttiani ei siis tarvitse luulla ostetuksi. Käytän Tresemmen lisäksi myös Herbinan syväpuhdistavaa hampoota, Biozellin kuivashampoota jne, joten en ole mikään tuotemerkkiuskollinenkaan.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat