Kirjoitukset avainsanalla ajattelin tänään

Eilen vietettiin ystävänpäivää. Itselleni tuo nykyään hieman ylikaupallistettu päivä  on ollut vuodesta 2011 aina erityinen, onhan se minun & J:n kihlapäivä, joka tuo aina tietyn fiiliksen ja eritysen lisän muutoinkin jo rakkaudentäytteiseen päivään mukanaan. Yhdessä ollaan kuljettu ja luvattu sanoa toisillemme tulevaisuudessa "tahdon"  nyt 8 vuotta. Vuodet menee vauhdilla, mutta yhtäkään niistä en vaihtaisi pois.  Sen sijaan tuo päivä itse ystävyyteen peilaten...  Se jakaa minut ehkä hieman ristiriitaisiin tuntemuksiin... 

 

Ensinnäkin, minulle sanat "kaveri" ja "ystävä" merkitsevät täysin erilaisia ihmishahmoja. Minun elämässäni on monia hyvän päivän tuttuja, paljon kavereita, mutta vain vajaa kourallinen sellaisia ihmisiä, joita voin oikeasti kutsua todellisiksi ystäviksi. Tiedän kyllä, että laadulla on suurempi merkitys kuin määrällä, ja olenkin kiitollinen heistä jokaisesta, ja että juuri nämä henkilöt, joita ajattelen myös tätä kirjoittaessani ovat  olleet ja ovat edelleen ja tulevaisuudessa osa elämääni. Heitä on valehtelematta 5 lukuunottamatta äitiä, pikkusiskoa ja kummitätiä jotka ovat minulle tietysti extra-rakkaita ja perhesuhteiden lisäksi korvaamattomia ystäviä J:n lisäksi...  Heistä pari on kulkenut mukanani jo vuodesta 2006, 

En näe ystäviäni  tarpeeksi usein, (ja tämä johtuu siitä, että he asuvat suurimmaksi osaksi eri paikkakunnilla kuin minä) ja se harmittaa suunnattoman paljon. Kun välimatkaa on esim 200km, ei pelkille päiväkahveille välttämättä viitsi lähteä. Mutta Luojalle kiitos Mark Zuckerbergistä, joka perusti aikoinaan Facebookin.  Olemme yhteydessä sen ansiosta toisiimme lähes päivittäin. Vaikka some ei olekaan mitään verrattavissa kasvokkain toisien seurassa oloon, siitä on iso apu. Se tunne on kuitenkin kaiken tuon arvoinen kun pitkän tauon jälkeen näkee toisen, ja juttu jatkuu heti siitä, mihin se viimeksi jäi, ja sen jutun edetessä ajantaju häviää. Se erottaa ystävän kaverista.  

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jokainen meistä on tehnyt sitä. Tiedän että sinä myös! Niin, juuri sinä joka juuri luet tätä. 😉 Nimittäin olet jonottanut (ja odottanut) jossain elämäsi aikana jotakin ja jossakin. 😂😂😂

 

Jonotus.

Tuo olemisen ja tekemisen jalo muoto, jota voisi melkeimpä tituleerata jopa meidän suomalaisten lempi/kansallisharrastukseksi. Jonka parissa maamme kansalaiset liikkuvat paikasta toiseen vuodenajasta säätiloista tai päivästä huolimatta. Johon varaudutaan aina niin suurin ja toinen toistaan nerokkaimpien "sotasuunnitelmin" ja apukonstein/välinein, mutta ikinä asiat ei mene kuin Strömssössä tai "parhaimmillaan" niiden kanssa on lähes poikkeuksetta myöhässä. Ja senpä takia jonotuksen parissa ei ole mitään ongelmaa viettää tunteja tai jopa päiviä...

Joskus sitä miettii, kuinka hulluksi ilmaiset asiat (tai esim Black Fridayn kaltaiset päivät)  ihmiset saavat. Toisaalta, itseni on opetettu siihen että jos joku tarjoaa ja vielä ilmaiseksi niin aina kannattaa ottaa vastaan. Niin miksipä ei. En koe sitä mitenkään noloksi, sillä pienituloisena ja entisenä opiskelijana olen vain kiitollinen,  kaikesta siitä mitä saan. Mutta en tietenkään jokaiseen tämäntyyppiseen  jonoon ole menossa vain sillä verukkeella. Kyllä joukossa on ripaus tervettä hulluutta, ja oikeasti kiinnostus/ taikka tarve jonotettavaa asiaa kohtaan.  

Mitäkö sitten itse olen jonottanut? tässa alla on nyt muutama omista esimerkeistä, jotka ovat painuneet  vuosien varrelta parhaiten mieliin: 

🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜🔜

 

➡️ 2-3h Kirjan (Harry Potter) julkistamispäivänä aikaisin aamulla kirjakaupan oven takana. v 05-08

➡️ 8-12h Idols ja Big Brother-ohjelmien hakija jono Loppukesät 06-08

➡️ n 3-4h Fingerporin hahmojen moikkaus (Homelius&Rivo-Riitta) ja ilmaisten teatterilippujen "lunastus" teatteri Emmaan. kävelykadulla 100 ensimmäistä 06/17 (Turku)

➡️ K-supermarket Ukko-Pekan Black Friday ämpärijono 11/17 klo 00:00 yöllä 100 nopeinta tyyli.

➡️ Veljeni Vartija-elokuvan pressitilaisuus,(Turku) johon pääsi 100 fania mukaan ilmaiseksi kattoo leffan ja moikkaa Cheekiä ja Antti Holmaa 01/18 HUOM! Fiksuin jonotussysteemi mitä oon siihen asti nähnyt!

➡️ 2h -----> Naughty Burger Turku ilmainen burgerijono 03/18, oli muuten puitteet kohdillaan. (naistenpäivätempaus jossa tarjoiltiin myös suklaakonvehteja odottajille, sisäänpäästessä sai ilmaset ateriat ja skumppaa)

➡️ Keikkalippujen myyntiintulo-odotusjonot n 50x vähintään viimeisimpänä 10/18

➡️1-7h Nimmari/yhteiskuvajono eri julkkisten takia x 100 (ainakin) eri vuosia

➡️ 2h ennen avautumista; Alko.

 

Kyllä se joskus on näköjään kivaa vaa jonottaa&odottaa, mutta en mä sitä ammatikseni  tai selkeästi montaa vuorokautta putkeentekis :D ;) 

 

With love; 

-Ninni 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heti alkuun on pakko  pahoitella postaukseni suora sävy, mutta kun ottaa pannuun, niin ottaa pannuun ja menee niin heittämällä yli ymmärryksen. Siis ai jumankauta nyt nousee niin kiukku tota Susannaa kohtaan et ei mitää rajaa... V***u miten syvältä kaivettua P***AA! Tekisi mieli vähän ravistella tota tyyppiä heräämään sieltä omasta maailmastaan hetkeksi toisen saappaisiin.   

 

 
 

Ensinnäkin en tiedä itkeäkö vai nauraa, mutta ihan vaan koska mä voin ja on kesä mä nauran.  Mä en vaan pysty käsittämään miten tuollainen ihminen voi olla päättämässä yhtään mistään tuollaisella asenteella ja näkökulmilla välillä jopa itseänikin koskettavista/vaikuttavista asioista. Mulla on asiat suht hyvin ja tuun taloudellisesti ihan ok toimeen (kiitos Kelan etuuksien) mutta silti pystyn niin samaistumaan useaan osa-alueeseen, josta Anna-Maija puhuu vaikka olemme ihan eri elämäntilanteissa ja toisaalta taas emme. 

koko pätkän pääset katsomaan tästä

Eniten mun omaan korvaan kolahti pahiten tuo Susannan mielipide työttömyyden aiheuttajista, sekä "kaikilla meillä on kuule rajoitteita"   Se oli itseasiassa se syy miksi tulistuin näin paljon. Sehän tarkoittaa siis suomeksi sitä että minäkin olen ollut vain huono"myymään itseäni" sen takia mulla ei ole nyt töitä.  

Raha ei tuo onnea, tai onnellisuutta ainakaan suoraan, mutta kaltaisemmassamme hyvinvointivaltiossa (jota tämä tuntuu olevan päivä päivältä vain vähemmän) sen todellakin odotetaan parantavan elämänlaatua, ja mahdollistavan sen ylläpitämistä. Rahan ei pitäisi olla uhka kenellekään, vaan mahdollisuus jokaiselle meistä tulojen  suuruudesta huolimatta.  

Kun KELAn etuudet ovat ainoa tulo, on pakko miettiä miten ja mihin rahaa käyttää laskujen maksun jälkeen. Hyvin harvoin jää mitään ns. ylimääräistä, mutta sillä pärjätään kun on pakko. Meilläkin.  

On ihan uskomattoman surullista, että tuollaisessa asemassa on ihmisiä jotka eivät selvästikään näe oman etunsa jälkeen pidemmälle.  Saatika edes yritä ymmärtää tai asettua toisen saappaisiin. Ja olen melko varma, ettei tämä Susanna haastetta vastaanottanut kuin sanallisesti. 

Mitä mietteitä tämä teissä herättää?  

 

- Ninni- 

Kommentit (1)

Vappu-Tuuli

Sinänsä on totta, että kaikilla on rajoitteita, ja se on hyvä tulokulma silloin, kun miettii, ettei kukaan ole toista täydellisempi. Mutta olen itse pyörätuolia käyttävä, ja kyllä uskallan väittää, että työllistymishankaluuteni eivät johdu siitä, etten osaisi markkinoida itseäni.Ei ole väliä, millaiset todistkset heität pöytään, jos työnantaja on ennakkoluuloinen, hän näkee kaiken ennakkoluulonsa kautta.

Toinen asia, mikä itsellä pisti silmään oli Kosken kommentti "Pystyy moneen työhön jos pystyy keskustelemaan". Henkilökohtaisten avustajien työnantajana olen kyllä huomannut, ettei työhön riitä se, että "neuvot vaan mitä teen", vaan vaaditaan myös se kyky ottaa neuvot vastaan, sopeutua työyhteisöön ja olla hyvä tyyppi. Jos joku saa työpaikan pelkästään siksi, että markkinointi työnhaussa onnistui, tai paikka jää saamatta pelkästään, koska työnantaja ei ennakkoluulojensa takia edes huomioi hakijaa, ollaan aika syvällä suossa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

ÄTSIIH,  niisk niisk, ätsii niisk niisk. Ätsii...  Noniin.  Nyt ne iski sitte todenteolla, allergiaoireet nimittäin. Viimeiset pari kolme päivää jolloin koivut kuin silmäniskusta muuttuneet ruskeista vihreiksi,  ovat kyllä tuntuneet lääkkeistä huolimatta niin nenässä kuin silmissäkin. 

 

 

Olo on vähän verrattavissa flunssaan, kun ottaa vielä huomioon että allergia vaikuttaa myös ääneen ja ilmenee pienenä päänsärkynä. Mutta siitä huolimatta en valita; onhan tämä ärsyttävää, mutta kun tietää oireiden olevan väliaikaisia ne kestää, ja haluaa keskittyä vain tähän ihanaan lämpöaaltoon.  Joka muuten tuli kuin tyhjästä hellimään meitä heti kuun alussa, ja näyttää siltä että aurinkoa ja lämpöä riittää aina kesäkuun alkuun asti! I -H-A-N-A-A!!!!!  Niin kivaa kun jo kympiltä aamulla on +15 astetta, ja voit lähteä ulos MEKOLLA!  Viime vuonna tähän aikaan meillä täällä Naantalissa oli maa valkoinen,(?!?)  eikä lumisateelle näkynyt loppua. Kyllä tämä nykyhetki on itselleni ainakin paljon mieluisampi. Allergiasta huolimatta mä olen niin kesäihminen. 

Valon ja lämmön lisääntyessä on kuin automatisesti tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona. Ulkoilun yhteydessä taas  on tullut bongailtua kevään merkkejä, välillä jopa vähän "kisaten" J:n kanssa että kumpi niitä näkee ekaksi. J taitaa tässä johtaa, koska ilman hänen huomioitaan en minäkään olisi osaa asioista nähnyt. 

Mä en varmaan ole tässä maassa ainoa, jolle valo ja lämpö antavat ihan erilaista virtaa ja perspektiiviä asioihin, ja niiden tekemisiin/toteuttamisiin. Mielialan nousemisesta puhumattakaan.  Alkuvuosi on vaatinut multa normaalia enemmän kärsivällisyyttä, itsehillintää/kuria, hermoja ja jaksamista.  Näiden asioiden suhteen mua koetellaan tulevaisuudessakin, mutta nyt tuntuu että hetkeksi voi höllätä kaikkea enemmän & vähemmän  stressaavaa arkimurhetta.  Se on jotenkin vapauttava fiilis, vaikkakaan en vielä pääse lähellekään sitä tavoittelemaani "Elä hetkessä"- moodia. Edelleen tiedän tarkoin mitä tapahtuu 3-6kk päästä. Se on toisaalta ihan hyvä, mutta välillä olisi kiva elää sillälailla spontaanisti, ja katsoa mihin sitten ajautuu.  

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää, aurinkoista helatorstaita! 

 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat