Kirjoitukset avainsanalla Presidentti

Tammikuu lähenee hurjaa vauhtia kohti loppuaan; vuodenalku on mennyt yllättävän huolettomasti, ja ollut suhteellisen mukava muutenkin. Erityiset muistot siitä jätti kuitenkin mennyt viikonloppu. 

 

Viikonloppumme alkoi perjantaina ihan kotoisesti, arjen aherrusten parissa; siivoilua, ruuanlaittoa ja  jatkoin mä edellisiltana hieman kesken jääneet  helmikuun ruokalistat - ja viikkokohtaiset budjettisuunnitelmat meille valmiiksi myös. Siihen näppäränä apuna toimii Foodie, josta kerron sitten ruokablogini puolella jossain lähitulevaisuudessa teille enemmän. :)  Aikaa siinä meni jokunen tunti, mutta nyt on ihanaa, kun ei tarvitse kuin käydä kaupassa, ottaa raaka-aineet kaapista kun tarvii ja kokata ja nauttia. Se suurin työ on jo tehty, ja sen myötä on ihan huoleton olo. 

yritän listoja tehtäessa pitää mielessä monipuolisen vaihtelevuuden, kummankin toiveet, ja  tarkoin rajatun budjetin. Välillä se ontuntunut tosi mahdottomalle haasteelle, mutta on ollut iloinen ylläri, ettei meidän oikeasti oo tarvinnut syödä pelkkää makaroonia, vaikka sitä listoilta jonkin verran löytyykin.  

Lauantaitaita olikin sitten odotettu ikuisuuksia kestänyt viikko. Miksikö? No kuten tiedätte, olen erään räppärin suuri fani, ja hänen elokuvansa saa ensi-iltansa tammikuun 31. päivä kauutta maan. Tämä fani oli kuitenkin lievästi sanottuna seota, kun ystävä 19 päivä perjantai-iltana facebookissa heitti yksityisviestillä, jossa oli linkki Turkulaisen juttuun. Sen otsikko kuului; "Faneille huipputilaisuus Turussa - Cheek-elokuva ennakkoon ja yhteiskuva Cheekin kanssa"  meinasin jo laittaa takaisin että hyvä pila, mistä repäsit mutta päädyin kuitenkin jutun lukemisen jälkeen vielä varmistamaan asiaa herralta itseltään, ja Carlalta snäpin kautta ja Antti Holmalta instan kautta. Antti vastasikin, mutta ikäväkseni kertoi ettei tiedä mitään asiasta. 

Onneksi meillä faneilla on Facessa yhteisö, joka kantaa Jaren nimeä. Muutamien päivien hermoja raastavan tiedonodottelun jälkeen tuli vahvistettu tieto Finnkinolta että näin todella on, ja "TeamCheek hoitaa" piti taas kyllä niin paikkaansa; ryhmä alkoi täyttyä infosta niiltä osin mitä sitä irti saatiin. Pressikiertue kattaisi siis 5 suurinta kaupunkia, alkaen Oulusta ja päättyen Lahteen. Turkuun tämä kiertue rantautuisi la 27.1. Päivä lisää odottelua, ja oli tiedossa että nopeimmat fanit, (arviolta n 100 ihmistä) pääsevät lehdistön edustajien ohella katsomaan leffaa ennakkoon ilmaiseksi ja tapaamaan elokuvan tekijöitä. Siitä lähti suunnitelmallisen strategian laatiminen, sillä minähän aion olla noiden nopeimpien joukossa. 

Lauantaina herättiin puoli seiskalta, hoideltiin perusaamutoimet, ja klo 8 startattiin auto kohti Turun keskustaa. Kun saavuimme Finnkinon edustalle jonossa oli ihan kivasti porukkaa, ensimmäiset olivat käsittääkseni saapuneet jo ennen kello seitsemää. Saimme jonotusnumerot saapumisjärjestyksessä (itselläni klo 8:40 nro 53) joista on nyt pakko antaa muuten paljon kiitosta - jonottamissäännöt kun on muutenkin näissä fanitapahtumissa yleensä tosi tiukkoja, niin nyt vältyttiin sellaiselta yleiseltä säätämiseltä ja etuilulta. Numerot takasivat myös sen, että jonosta pystyi käymään esim vessassa/juomassa, ilman että paikan menetti. Noin kahden ja puolen tunnin ulkonaodottelun jälkeen (joka muuten meni ihmeen kivuttomasti lukiessa ja jutellessa kanssajonottajien kanssa vaikka oli vähän viileää) meille jaettiin VIPpassit, ja ohjeistettiin että ollaan vapaita jonotuksesta käymään kahvilla tms ja klo 12.30 pitää olla teatterilla takaisin. Näytös alkaisi tasan klo 13.  Emme viitsineet J:n kanssa lähteä kovin kauas, vaan jäimme lämmittelemään aamukahville viereiseen Robert's Coffeeseen. Nyt ei olisi enää hätää, kun paikka leffaan oli varmistettu. 

Vihdoin odotus päättyi, ja pääsimme popcornien tuoksuiseen saliin jonka malttamattoman tunnelman suorastaan pystyi aistimaan. Salin takimmaiset rivit oli varattu medialle, ja omat paikkamme osuivat hyvin heitä edeltävälle riville. Sitten se alkoi. Veljeni Vartija. Odotukset ovat olleet korkealla, aina elokuusta asti, jolloin olin itse myös mukana tämän elokuvan kuvauksissa avustajana. Me Naisten toimittajan tylyn lyttäyksen jälkeen vain yksi asia tuntui varmalta; kriitikot tulevat siis vihaamaan tätä alokuvaa, kansa rakastamaan. Erityisesti TeamCheek. Elokuva kesti 100 minuuttia ja jo sen ensimmäinen lause sai mut kyyneliin. Osaa sisältöä osasi odottaa, ja osaa katsoi uteliaasti mielenkiinnolla esim Jaren ja elokuvassa näkyvän tyttöystävän viimeinen kohtaaminen sai ajatukset päässäni pyörimään; mitä jos sittenkin...? tyyppisesti. Moni kohtaus kuljetti läpi niiden muistojen joita nämä 10 fanitusvuotta on pitänyt sisällään. 

Elokuva kokonaisuudessaan oli mielestäni hyvä, vaikka hyvin ennalta-arvattava jossain määrin.  Ja Anttia parempaa näyttelijää, ei tähän päärooliin olisi ikinä osannut edes kuvitella! Leffan loputtua alkoi ehkä se eniten odotettu osuus; Jaren ja Antin tapaaminen. Ihmettelen, miten tämänkin jonon liikkuvuus tuntui menevän vähän liiankin hyvin. Oma vuoro oli aika nopeasti, vaikka jonoa riitti. En ihan saanut toteutettua ajattelemaani kuva-asetelmaa, mutta hyvät kuvat tuli silti, Vaihdoin kuulumiset, ja annoin jäbille ja Carlalle pienet, tarkoin mietityt lahjat. Vastalahjaksi sain pitkään lämmittävät halit, ja huumorilla höystetyt omistuskirjoitukset nimmareilla kirjoihin. Monen monta juttua olisin halunnut tilanteessa sanoa, kuten kysyä Jaren mielipidettä runokirjastani, ja ehdottaa Antille että Pahasen Leenalle voisi tehdä oman shown, mutta ajattelin vain etten saa antaa muiden odottaa takiani, joten hoidetaan tää nopeasti. Aikaa menee varmaan liikaa. Silti tuo pieni hetki teki musta maailman onnellisemman just siinä. 

 

Pääsen vielä tänään katsomaan leffan uudelleen, sillä ehdin ostaa leffalipun ennakkomyynnistä, ennenkuin tieto pressikiertueesta julkaistui. Sen jälkeen teen vähän syvällisemmän leffa-arvion omalta osaltani teille. Mä tiedän että J ei innostu näistä tälläsistä jutuista yhtä paljon kuin mä, mutta oon niin kiitollinen ja onnekas että lähti Turkuun kanssani. Se merkitsee mulle ihan yhtä paljon, kun mahdollisuus tavata Jare. 

Sunnuntaina oltiin yhdessä toisessa tapahtumassa kiertelemässä, ja siellä kuluikin monta tuntia. Jännätimme myös vaalikahvien kera pressavaaleja, joiden lopputulos oli enemmän kuin mieluinen. Mä olen niin iloinen että saadaan Sauli, mahd. pikku-Sauli, Jenni ja Lennu tänne Naantaliin kesiä viettämään vielä seuraavatkin 6 vuotta. Eiköhän hän pysty hoitamaan virkaansa, vaikka perhe kasvaakin. Samanlainen ihminen hän on kuin kaikki muutkin. Ja kaikella kunnioituksella muita ehdokkaita kohtaan, mutta mun mielestä tää oli ainut ja oikea valinta. Kun seuraavat pressanvaalit vuonna 2024 koittaa, ja jos ehdokkaat Niinistöä lukuunottamatta ovat samat, soisin silloin paikan Pekka Haavistolle. Hänen suosionsa on menneissä vaaleissa ollut hyvä, ja hän on ajatusmaailmaltaan ehkä jollain tasolla sitten lähinnä itseäni. Ainoa harmittava asia jonka koen varjostavan hieman, ja painotan nyt sanaa hieman Haavistoa presidentin asemassa, on hänen suuntautuneisuutensa. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin on. Mutta mietin vain osataanko muualla maailmassa asennoitua yhtä suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti tähän seikkaan kuin Suomessa.... Noh se on sitten vuoden 2024 murhe, nyt kuitenkin lähetän lämpimät terkut Salelle Mäntyniemeen, ja suuntaan kohti uutta viikkoa. 

Viikonloppua vielä hiukan fiilistellen; 

-Ninni- 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä vuonna on ollut yllättävän viileä ja runsasluminen kevät.  Hyvä puoli siinä on ollut se, että (siite)pölyallergikkona on ollut ns helpompi kausi kuin yleensä...  Siksi tuntuu niin suuremmoiselta että kesä on viimein rantautanut Suomeen, tai ainakin Naantaliin parina viime päivänä. Oli outoa katsoa toukokuun 9 päivä ulos ikkunasta kun maa oli täysin valkoinen, eikä loppua lumisateelle näkynyt, mutta vielä oudompaa asiasta teki sen että koivut olivat silloin täydessä lehdessä ja nekin lehdet tulivat yhdessä yössä - tai ainakin siltä se tuntui. Eilen sen sijaan oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä; mittari näytti +23'C:tta, ja aurinko paistoi. Koko päivän.  En ehkä saa vakuutettua teitä pelkän sään myötä, mutta kaikki muutkin merkit täsmää tähän kesän alkamis "julistukseen", joten alla muutama peruste tähän iloon; 

Turistit ovat saapuneet. Naantalihan on pelkästään kaupunkina jo sellainen, että siitä huomaa kun vuodenaika vaihtuu toiseen, etenkin kesään. Ihan huomaamatta alkaa taas liikenteestä löytymään niitä "törttöilijöitä" ja kaduilla näkymään ihmisiä (talvisin ei meinaa nähdä edes niitä vakkariasukkaitakaan) joilta paistaa hymyn lisäksi uteliaisuus kasvoiltaan.  Alussa pienin määrin bongailin niitä päivittäisen lenkin varrelta, joka kulki mm. Kailon saaren ( muumimaailman) kautta, mutta nyt määrä on luonnollisestikin alkanut hipumaan huippua. 

Rannan ravintolat ovat avanneet ovensa viimeistään vappuna, ja terasseilla riittää porukkaa. Itsekkin on tullut jo pari kertaa eksyttyä nautiskelemaan maisemista tietenkin ;) 

Naantalin venemessut aloittivat toukokuun lopussa joka vuotiseen tapaan kesän lukuisat tapahtumat. 

Keskustan & vanhan kaupungin aluetta ovat päässet kaunistamaan aina yhtä upeat  kesäkukkaistutukset, jotka tänä vuonna ovat jännästi kaikkialla sinivalkoisia.

Trumputtajan kehotukset ja Iltavesperin voi  kuulla taas joka ilta klo 20:00 vanhan kaupungin kaduilla. 

Kaikkein varmin ja virallisin kesän alkamismerkki on kuitenkin aina yhtä mieluisien vieraiden, Presidentti Sauli Niinistön, ja Rva Jenni Haukion  saapuminen Naantaliin. & Kultarantaan. Tänä vuonna he saapuivat iloksemme perinteisin menoin eilen, 7.6 klo 17:50, ja Jenni oli ihan yhtä edustava kuin aina ennenkin ja Sauli piti jälleen kerran hyvän puheen.  - Kumpa saisimme vastaanottaa heidät tänne vielä seuraavatkin 6 vuotta! 

Sain viime lokakuussa kunnian päästä Saulin kanssa yhteiskuvaan ja vaihtamaan muutaman sanan, ja voin kertoa että kyllä oli upea hetki! Olen niin iloinen, että meidän maatamme johtaa ihminen, joka on niin maanläheinen, ja jolla on kiireistään huolimatta aikaa meille taviksillekin. Hän on niin tavallinen itsekin. 

Näillä, ja monilla muilla jutuilla on aloitettu mukava, ja vielä edessä oleva kesä joka on samaan aikaan niin ihanan pitkä, mutta kuitenkin niin lohduttoman lyhyt. Onko teillä jo hirveästi suunnitelmia kesäksi? Mulla on muutamia, mutta niistä josakus toiste, nyt pitää rientää taas touhuamaan kaikenlaista! 

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat