Kirjoitukset avainsanalla arjen luksusta

Hiukset. Olen useasti todennut, että ne ovat ainoa ulkoinen osa minussa, josta tunnen suurta ylpeyttä. Olen aina kokenut, että ne ovat ulkoisen itsevarmuuteni tae. Mulla voi olla/on vatsamakkarat, antiloopin jalat, eripari rinnat ja (tahtomattani) järkyttävän näköiset silmät,  mutta kun mulla on mun hiukset, niin mun päivä  ja ehkä koko maailma on siinä vaiheessa pelastettu.  Välillä havahdun itsekin siihen, miten pinnalliselta tämä kuulostaa. Olen aina ajatellut että jos mä joudun näistä kutreista joskus luopumaan, niin mun maailma romahtaa. EIhän se tietenkään niin ole, vaikka ajatuksentasolla siltä ajoittain tuntuukin.  Itsellenikin merkkaa enemmän ihmisten sisin, niin miksi en  aina pysty kokemaan riittäväni itse myös sisimpäni kautta? 

Tänään näistä syvällisistä ajatuksista huolimatta nautin täysin oikeuksin, sillä pääsen varmaan  parin vuoden tauon jälkeen värjäyttämään hiukseni kampaajalle.  Taloutemme "säästökuurista" johtuen olen pitkittänyt kampaajalle menoa, koska se ei ole ollut "välttämätön meno".  Salaa toivoin että olisin nyt syntymäpäivälahjaksi saanut lahjakortin kampaajalle, mutta toiveeni ei toteutunut. (sain kyllä muuten ihania lahjoja <3)  Kun olen saanut rahaa lahjaksi jouluna tms kautta, on ne laitettu jemmaan muuta "järkevämpää" käyttötarkoitusta varten.

Pari viikkoa sitten mun oli pakko antaa periksi,  ja varasin ajan hiusten leikkuuseen, koska oli ihan PAKKO. Sakset olisi ainoa tapa päästä eroon kuivista latvoista, ja jatkuvasta takkuongelmasta.  (Eikä se leikkuun hinta mikään  järkky ollut, mutta mun kukkarossa sekin on rahaa.)

Jos oon ihan rehellinen, en edes muista milloin mun kutrit on viimeksi saksia treffannut, joten ajattelin että ehkä ihan hyväkin nyt käydä pätkäsemässä vähän. Sitä en uskalla antaa kavereiden tehdä. Se "pätkästä vähän"  tosin oli sit lievästi sanottuna jotain muuta; 

 

Ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä tälläkertaa tää ajatus siitä,  miten paljon annan viedä mutta eipä tuo haittaa päinvastoin!  Kun luottokampaajani sanoi että hiukset ovat niin rasittuneet, että ovat selkästi katkailleet ja ero on n 10cm säpsähdin. Tiesin että hiukset ovat huonokuntoiset mutta en käsittänyt, että tilanne oli niin paha.  Kehitimme kummankin ajatuksesta idean, jonka  jälkeen sitten kuuluikin vain niks ja naks. Lopputulos näkyykin kuvassa.  Luulin että saksiminen oisi tehnyt "kipeää," mutta olen tosi tyytyväinen, ja jollain lailla vähän vapautunutkin. Olo nimittäin keveni huomattavasti, vaikka karvaa päähän vielä jäikin.!  TYKKÄÄN siis TODELLA paljon! 

Niinhän sitä sanotaan että vaihtelu virkistää, ja näin kesän korvilla tää on monestakin syystä tosi jees. Ehtii kyllä moneen kertaan kasvamaan takaisin alkuperäiseen mittaansa ennen talvea, jolloin niska lämmikettä kaipaa huivin lisäksi..  

 

Värjäyksessä voivat sitten taas  kaverit auttaa. Olen tähän asti J:n avustuksella saanut kotona värjättyä pahimmat juuret ja sitten on yhdessä jännitetty lopputulosta :D.  Mullakun ei ole luonnetta kasvattaa omaa väriä kokonaan takaisin.  Vaikka se olisi monella tapaa hyvä juttu, ja  tänä keväänä onkin ollut ihan supertrendikästä ettei kasvavaa juurta piilotetakaan. 

Itseasiassa olin jo sopinut siskoni kanssa, että hän auttaisi  jälleen tälläkertaa värin laitossa vapun jälkeen, kun pääsisin pakkaukset kaupasta hakemaan. Iloiseksi yllätykseksi  J tarjoutui  kuitenkin maksamaan tämänkertaisen kampaamokäyntini, jotta tulos tyydyttää kaikkia eikä kenenkään tarvitse jännittää.  Tässä kohtaa  hypin riemusta sisäänpäin, vaikka ulospäin näytin huolestuneelta, siitä riittävätkö rahat hänelläkään kaikkeen mihin pitäisi. Eleellä on  minulle todella iso merkitys, ja tuli jotenkin huojentunut olo, kun tietää että ammattilaisen otteella tulos on varmasti mieluinen, ja aineet jonkinverran "hiusystävällisempiä".  Yksi turha stressaamisen aihe TO DO-listalta check. "

 

Kiitos vaan kulta  tästä <3  On ihana saada hetki omaa hemmotteluaikaa. ( Tulisipa kello pian 11! )  Odotan innolla, mihin väriin tälläkertaa päädymme... 

Ja tiedänhän minä senkin, ettei asia ole niin, mussa on paljon muutakin hyvää ja kaunista. Harvemmin vain itse osaan niin ajatella, ja kun joku erehtyy kehumaan esim. paitaa tms,  niin perussuomalaiseen tyyliin sitä alkaa heti vähetellä asiaa. ( Miksi me suomalaiset muuten tehdään aina niin? )

With love; 

 -Ninni- 

 

Kommentit (2)

Hupsutar

<3 Tein vastikään itse vastaavanlaisen ratkaisun ikuisena pitkätukkaisena, enkä kadu! Tuuli tuntuu kivalta niskassa! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat