Kirjoitukset avainsanalla Lomakoti Lepola

<3

Se viikko tuli jälleen kyllä niin oikeaan saumaan,  ja oli ihan mahtava.!  "Tuettu loma" on asia, josta kuulin ekaa kertaa n 6 vuotta sitten.  En muista kuka siitä alunperin mulle kertoi, mutta kiitos sille; Ollaan J:n kanssa sen jälkeen saatu nauttia tähän mennessä 3 hienoa lomaa.!  Viimeisin nyt tuolla Torniossa. 

 

 

Tuettua Lomaa eli LOTUa haetaan eri tahojen, kuten esimerkiksi Hyvinvointilomien,  tai Solaris-lomien kautta. Lomia myönnetään taloudellisin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein, ja niitä voi hakea 2 vuoden välein. Kesän lomat tulevat yleensä hakuun  alkuvuodesta, joulun lomille taas voi useinmiten hakea elokuun loppuun asti.  Hakemukseen tulee kertoa mahdollisimman kattavasti omasta tilanteesta, ja perustella miksi loma olisi hyvä juuri teille. 

Lomahakemusta täyttäessä voi valita 3 mieleisintä vaihtoehtoa lomakohdetta ja teemaa ajatellen. Lomakohteita on ympäri Suomea lomakodeista kylpylöihin, ja loman edullinen omavastuu vaihtelee valitun kohteen mukaan. Myönnetystä lomasta ilmoitetaan yleensä n 2-3 kk ennen loman alkamis ajankohtaa kutsukirjeellä ja omavastuulaskulla.  Lomakohde johon loma on myönnetty ( jos loma on vastaanotettu)  lähettää myös n 2-3 viikkoa aikaisimmin postia. 

Tuettu täysihoitoloma kestää n 5-7 vuorokautta, ja  pitää yleensä sisällään majoituksen, ruokailut, (aamiainen, lounas ja päivällinen, iltapala kannattaa varmistaa aina paikkakohtaisesti)  sekä yhteistä ohjattua ohjelmaa, johon voi osallistua oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan. Varsinaista osallistumispakkoa ei siis ole, mutta tokihan se aina on toivottavaa. 

Nyt kun olen tiivistetysti kertonut teille LOTUn idean, voin jatkaa omiin fiiliksiimme viimeisimmästä... 

 

Aloitimme tämän vuotisen hakuprosessin omalta osaltamme tammikuussa.  Meille oli alusta asti selvää, että haluamme tällä kertaa hakea mahdollisimman kauas/ylös Suomen karttaa ajatellen.  Yhteinen unelmamme on ollut päästä käymään siellä suunnilla, ehkä jopa Lapissa eikä sitä vielä ollut päästy toteuttamaan.  Selailin sivustoja, ja lopulta aloin täyttämään  hakemusta. (Mä olen se osapuoli meidän suhteessa, joka hoitaa nää tälläset jutut)  Siitä alkoi se jännittävä odottelu, joka päättyi muistaakseni huhtikuun lopulla iloksemme myönteiseen päätökseen. Meille oli myönnetty viikon loma täyshoidoilla Tornion Kaakamon kylässä sijaitsevaan lomakoti Lepolaan.  9-14. heinäkuuta. 

Hoidimme omavastuulaskun, joka meillä tällä kertaa oli suuruudeltaan 100€, ja aloimme puhua Tornioon matkustamisesta, ja sen eri vaihtoehdoista. Harkitsimme AutoJunaa, (ja jossain mielenhäiriössä myös lentoja)  mutta lopulta päädyimme kuitenkin matkustamaan ihan perinteiseen tyyliin, omalla autolla. Olin moneen otteeseen jo hakemuksen täyttöprosessin yhteydessä varmistanut J:ltä että onko välimatka (n 749km)  hälle ok... Mulla kun ei ole ajokorttia, niin J joutuu ajamaan koko matkan edestakaisin yksin, ja se mua itseäni välillä harmittaa kun mun ajattelutapaan tälläset kuuluisi myös puolittaa muutenkin kuin bensakustannusten osalta.  Mutta J on aina tykännyt ajella, ja ilmoitti melkein heti ettei ongelmaa niiltä osin ole.  

Alunperin mietittiin että ajelemaan lähdetään loman alkupäivää edeltävää  yötä vasten, koska silloin on kuitenkin vielä suhteellisen valoisaa,  eikä oo paljon liikennettä isoilla teillä. Saisi mennä rauhassa ja pysähdellä nukkumaan halutessaan - kuskikin. Heinäkuun 8 päivän aamun sarastaessa olimme kuitenkin jo  hyvällä vauhdilla matkalla pohjoiseenpäin. Kävimme samalla myös moikkaamassa J:n vanhempia  kun kerta ohi ajettiin.  Yövyimme sen yhden yön J;n siskon luona jonka minäkin tapasin viimein kunnolla koko tähänastisen 8 vuoden yhdessäolomme aikana.  - Nehän sanoo että parempi myöhään kun ei milloinkaan. :) 

Maanantaina jatkoimme sitten Kaakomoon, n 15 km päähän tuosta ensimmäisestä yöpymispaikastamme.  Saapuessamme perille  meidät toivotettiin tervetulleeksi, ohjeistettiin pikkumökissä sijaitsevaan huoneeseen ja sitten pääsimmekin heti lounaalle. Lounaan jälkeen meille pidettiin pieni info paikan historiaan liittyen ja kerrottiin käytännön asioista sekä esiteltiin aluetta. 

Tuosta viikosta on tänään aikaa mennyt noin kuukausi. Viikko meni kuten oli tarkoituskin; rentoutuen  kivan pikkupuuhan ohessa; itselleni niihin kuului pääasiassa laiturin nokassa lukeminen, ristikot ja runojen rustailu. Kävin myös yhtenä päivänä jalkahoidossa ja hartiahieronnassa, kun sellaisiin oli edullisesti lomakodissa mahdollisuus . J puolestaan oli lomakodin "monitoimimies" joka pelasti niin lomailijan kuin henkilökunnan jäsenenkin yllättävien pulmien sattuessa eteen.  Yhdessä otettiin myös osaa yhteisiin ohjelmiin, kuten  tunnistustietokilpailu ja tikka - ja golfkisat.   Lempeistä löylyistä puulämmitteisessä rantasaunassa,  hyvästä ruuasta, ja kesän muista pikkujutuista nautittiin myös paljon seurasta puhumattakaan.!  

 


Vaikka oltiin selkeästi lomaviikon junioreja, kanssalomailijat olivat kyllä todella nuorekkaita, ja heidän kanssaan naurua ja laulua riitti joka päivä. Parempaa jengiä ja mökkinaapuria ei olisi voinut toivoa.  Ehkä isoin huomio ikäjamauman osalta oli nukkumaanmenoaika;  kun muut piiloutuvat kello kympin jälkeen peittojen alle, me mentiin J;n kanssa rantahiekalle istuskelemaan ja ihastelemaan auringonlaskua, saunomaan, tai geokätköilemään. Yhtenä iltana me "karattiin" muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan kuppilaan... Pitihän sekin nyt testata ;)  Lämpö ja aurinko  helli lomalaisia  aina viimeiseen päivään asti.  Käytyä tuli myös "rajan toisella puolella" ulkomailla. Haaparanda kierrettiin pariinkiin otteeseen läpi, nähtyä ja läpikäytyä tuli niin ikään Viktorian Kaari,  Haaparandan kirkko, Putiken på Landet  Kukkolankoski sekä huikea Aavasaksan näkötorni ja mäki   yms.   Shoppailua ja kahvittelua tuli  tottakai kanssa tiettyyn rajaan asti harrastettua rajan molemmin puolin.  

Hyttysen . ja paarmanpuremia loman jälkeen löytyi ihan kiitettävästi, ja osa on pikkukiusana edelleen, mutta ei kesä ole kesä ilman niitä.  Mä olin hyvin varustunut mulla oli tabletit, tipat, hydrokortisoni ja hyttysmyrkyt ja puremanrauhoitusgeelit kaikki matkassa.  Loppujen lopuksi oon ylpeä itsestäni että pärjäsin niiden kanssa, en olisi nimittäin uskonut sitä, mutta ne häiritsi  mua yllättävän vähän.  Kai niihin tottu... Musta tuntu että tälläkertaa mä olin se vähemmän niistä valittava, ja se on harvinaista se.   Naurettiin J;n kanssa sitä, että ei niihin ehdi kiinnittää huomiota kun koko aika on jotain muuta.  

Kuvia, ja erityisesti maisemakuvia  otettiin ja PALJON. Tähän postaukseen niitä en valitettavasti nyt vielä mukaan saa, mutta jahka joskus saan ne kameroista koneelle asti, teen teille erillisen kuvapostauksen. Ehkäpä kesäiset kuvat lämmittää  paremmin myöhemmin syksyllä myös itseäni?   Kesästä puheen ollen, mulla on niin ikävä Tornion valoisia kesäöitä, ja sitä tunnetta kun tuntuu ettei yö ala ollenkaan <3 Meri-Lappi kohteli meitä  hyvin, itseasiassa  vähän  liiankin hyvin,  sillä alettiin kotimatkalla (joka muuten kesti viikon, ja kuulet seuraavassa postauksessa miksi)  jo heti Kemin korkeudella suunnittelemaan uutta reissua sinne. :D  Oli siis oikea päätös lähteä n 750km päähän, sillä nyt olemme rentoutuneita ja yhtä upeampaa matkaa rikkaampia. 

With love; 

-Ninni- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Tosi satunnainen lukija tykkäsi tästä reissukertomuksesta. Vilkaisen kaiketi jatkossakin, mitä kivaa teillä on menossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat