Muutoin niin hyväkuntoiset ja rakastamani hiukseni ovat viime aikoina etenkin suihkun jälkeen tehneet harvinaisen selväksi, että ne kaipaisivat kovin treffejä saksien kanssa. En vain jaksa enää taistella kuivia korppulatvoja vastaan, kun ei kerta ole mikään pakko, niin nyt on sitten pakko myöntyä. Rehellisesti sanoen en edes muista, milloin viimeksi leikkautin kutrejani, sillä olen saanut hirveän hiustenkasvatus"pistoksen" eikä sen ns. "oireille" näy loppua. Toisaalta tämä tulee nyt hyvään saumaan - josko se latvojen karsiminen taas edistäisi hiusten kasvua... Uusi vuosi, uusi look, ja uusi mahdollisuus. kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta.

Huomenna aamupäivällä kutsuisi siis kampaajan tuoli - ei värjäyksen vaan leikkauksen merkeissä. Vielä kun osaisi päättää, millaisen ohjeistuksen luotto hiustaikurilleni antaisin... Olin alun perin miettinyt että vain pakolliset saa lähteä - nyt en enää tiedä. Jokin mallikin kun ehkä olisi myös kiva leikkauttaa :D. Mulla vaan on tunne että päädyn itse johonkin tuttuun ja liian turvalliseen vaihtoehtoon. Kaipaisin nyt ehkä jotain vähän räväkämpää kevääksi... Hiushan kun on luojan kiitos uusiutuva luonnonvara  eikä mulla oo pelkoa että se kloppuisi kesken :D

Mahdollista leikattavaa hiusmallia miettiessäni esiin kumpuaa väkisinkin toiveeni, jotka vaikuttavat (omasta mielestäni ainakin) lähes mahdottomilta yhdistää saati sitten toteuttaa: haluaisin  pitää hiukset pitkinä ja tasapituisina, niin että niskassani oleva arpi jää piiloon, mutta haluaisin myös etteivät hiukset näytä ns. "kypärältä". Haluaisin myös että leikattava malli pysyisi kuosissaan mahdollisimman pitkään, eikä muotoituisi heti pois... Melko vaikeaa - I know. Plussaa olisi tietty myös jos hiukset olisivat leikkauksen jälkeen kevyet,  helppohoitoiset &  aikuismaiset, eivätkä vaatisi paljoa käsittelyä/laittamista näyttääkseen hyvälle. - En ole ikinä pitänyt erityisemmin esim hiuslakan käytöstä tai föönaamisesta. 

Ehdoton ei - tuomion saa heti kättelyssä lyhyt niskamalli, sekä sellainen "pottapolkka" jotka ei muutenkaan sovi kasvojeni muotoon, mutta muuten olen aika avoin kaikille ehdotuksille, ja valmis kompromisseihin tai vaikkapa antamaan kampaajalle kokonaan vapaat kädet luovaan ideointiin ja sen toteutukseen tarvittaessa. 

Huoh. Kumpa hiukset eivät olisi minulle näin tärkeä asia, niin päättäminenkin olisi paljon, paljon helpompaa. ;)  Mutta kun nämä olkapäilleni yltävät blondit karvat ovat mulle aina olleet henki ja elämä ja naisena mulla sattuu  olermaan tunnetusti  aina vaikus päättää niin minkäs teet.  Ehkä mä huomenna viimeistään sitten tiedän mitä mä haluan, mieli kun ehtii muuttua vielä monta kertaa. Heh heh.

 

With love;

-Ninni-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat