Yötön yö. Sitä mä täällä nyt kai sitten vietän, tai oikeastaan toista sellaista jo putkeen. J meni kyllä nukkumaan, mä jäin kattelemaan telkasta tulevaa konserttia, ja juomaan loppuja booleja. Ei vaan väsytä, vaikka kello on sellaisen 4:08 tällä hetkellä, niin miksi mennä turhaan sänkyyn pyörimään?!  Mä oon aina ollu tällänen iltavirkku, ja  välillä oikein harmittaa, etten epileptikkona voi hyödyntää sitä ominaisuutta esim työnteon suhteen. En käsittääkseni siltikään, vaikka viimeisin kohtaukseni on ollut 2001. Kyllä se rytmi sitten palautuu, kun on palautuakseen. 

Kesäyöt - ja aikaiset aamut ovat  siitä huolimatta kyllä jotain niin parasta! Vielä jos linnut laulaa niin...  Aa että <3 Rakastan sitä kun asuntomme kylpee luonnonvalossa, ja kaikki on vaaleaa ja valoisaa. Tämä on siis mulle erittäin onnekasta  ja harvinaista herkkua olevaa aikaa vuodessa, sillä tästä se päivä taas pian alkaa lyhenemään ja pimenemään.  Mutta silti kesää on vielä pitkälti edessä - onneksi! 

 

 

 Juhannus 2018. Se onkin ollut erittäin mielenkiintoinen, ehkäpä jopa elämäni erikoisin; meidän piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan viettää sitä ihan eri maisemissa, mutta päätettiin sitten jäädä kotinurkille ja siirettiin reissu ens vuodelle...

Aattona satoi rankasti ja tuuli oli miltei myrskylukemissa. Vitsailtiinkin J:n kanssa, että kuinka "kivaa" nyt olisi olla risteilemässä.  Aluksi koko päivä tuntui ihan mitättömältä, eikä fiilistäkään sille oikein meinannut löytyä, mutta siinä touhutessa kaikkea sitäkään ei ehtinyt harmitella pitkään.  Noin 6 viikon helleputken loputtua kuin seinään, 10 asteen lämpö tuntui kyllä kieltämättä hieman surkealta, ja kun kokonkin poltto peruttiin sekä Presidentin että kaupungin toimesta niin "jipii, se siitä sitten" ajattelin.

Onneksi keski-kesän juhla ja  tämä yötön yö tuntuu nykyään Suomessa olevan enemmänkin mielentila./asennejuttu.. ;)  Itseasiassa kun tarkemmin ajattelen, olen iloinen että sade ja tuulet tulivat vihdoin tännekin luonnon iloksi eilen - se tietää yleensä vähemmän hukkuneita. Ja tänä vuonna on myös suuri helpotus ainakin täälläpäin viljelijöillekin. 

Juhannuspäivään heräsi kaksi väsynyttä, hieman päänsärkyä potevaa ihmislasta. Päivää vietettiin 15 asteen lämmössä, suht kauniissa säässä. Perinteisiä grilliherkkuja, mansikoita, (& mansikkakakkukahvit) boolia ja parit skumppalasit nauttien. Ja toistemme mahtavasta seurasta tietysti kanssa! Illemmalla käytiin vielä Merisalissa jädellä ja ja ihailtiin Nunniksessa upeaa auringonlaskua. <3 Joten tämä päivä korvasi sen mitä eilinen oli ihan mennen tullen 💗👌 Ei niiden tarvitse olla aina isoja ja ihmeellisiä asioita, ollakseen täynnä sitä kuulua juhannustaikaa, mutta jännästi tuo ilma vaikuttaa kaikkeen. 

Hyvää loppujuhannusta ihmiset. 😍😘 Toivottavasti tuutte ehjinä ja elävinä takaisin koteihinne omilta riennoiltanne.

Aurinko laski vasta hetki sitten, ja nyt se jo nousee uudelleen. Tätä maisemaa voin silti tuijottaa ikuisuuksia kyllästymättä siihen ikinä.
Aurinko laski vasta hetki sitten, ja nyt se jo nousee uudelleen. Tätä maisemaa voin silti tuijottaa ikuisuuksia kyllästymättä siihen ikinä.

With love: 

-Ninni- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat