Huhtikuu ja vappukin oli ja meni.  Mennyt kuukausi piti sisällään mm kotitalon asukasiltaa, tikatun otsan, ja uusista silmälaseista haaveilua. Mukaan mahtui myös yksi musiikkimaailmasta kantautunut erittäin surullinen uutinen, ja kaveripiirissä keskustelua herättänyt Rauman päiväkodin sämpylätapaus.  Sekä extrapaljon kelalomakkeiden täyttöä. 

 

Vappu puolestaan meni melko rauhallisissa meiningeissä kotosalla, jossa juhlistimme J:n vanhenemista ihan vaan kahden. Kävimme vappupäivänä pitkällä lenkillä ja vietimme leppoista viikonlop... Eikun siis arkipäivää grilliherkkujen, omatekoisen perunasalaatin ja boolin merkeissä. Jälkkäriksi oli tietysti itsetehtyjä munkkeja ja raparperisimaa. Parvekekin on laitettu ja siivottu kesäkuntoon jo muutama viikko sitten, mutta vielä sinne ei ole viitsinyt aamukahveja mennä nauttimaan - sen verran viileitä nuo aamut vielä. 

Viileää tai ei, Ninnin kesä alkoi virallisesti vapusta. Toukokuu saapui viimein. Sen keltaisuudesta en nyt sitten tiedä, mutta mukanaan se toi itselleni innon ja odotuksen. Mulla on sellainen tunne, (jälleen kerran) että kesästä tulee pitkä ja kiva. Toivottavasti myös lämmin. Toukokuusta tulee ainakin, sillä tätä kuuta voisi kutsua kohdallani tapahtumien kuuksi, niin paljon kaikkea kivaa tiedossa joista ekana tulevana lauantaina Cheekin keikka  1/3 Turussa. Vähiin käy nekin ennenkuin loppuu, mutta onneksi elokuuhun on vielä matkaa.  :)  

Pakko muuten tähän väliin todeta, vaikkei tämä edes varsinaisesti kuuluisi kellekään, että kaikki nämä toukokuun(kin) jutut, joista tulen näkyvästi pitkin  tätä kuuta kertomaan on pystytty  mahdollistamaan pitkän suunnittelun ja pienien säästöjen (sekä lahjaksi saaduin rahoin) voimin jo viime vuonna. Ne on vain sattunut osumaan kaikki nyt ajankohdallisesti lähekkäin, ja näyttää siksi varmaan ulkopuolisin silmiin siltä että "meillä tuntuu olevan varaa vaikka mihin". Todellisuudessa nämä jutut  tulevat olemaan tänä vuonna mun/meidän "pieniä valopilkkuja". Koin nyt että tämä seikka on selvennettävä myös blogin puolella, jonka kautta välillä tuntuu juttuja lähtevän liikkeelle myös sukulaisten suhteen. Olen itse sosiaalinen ihminen, enkä aio jättää itselle tärkeitä asioita jakamatta täällä tai muuallakaan, vain muiden ihmisten tai heidän arvostelujen / kateuden / ihmetyksien / mielipiteiden takia.  En myöskään aio jättää tekemättä mitään vain sen takia, että joidenkin ihmisten mielestä niin ei kannata. / ei ole järkeä.  

Työvuoroja mulla ei edelleenkään ole luvassa, mutta yritän silti pitää ns. normaalia päivärytmiä yllä. Nyt kun J:lla alkoi työharjoittelu, ollaan sovittu että kävelen häntä aina päivän päätteeksi vastaan, ja aamuisin (jos jaksan siis nousta) saatan hänet harjoittelupaikkaan. Tulee päivän lenkit samalla tehtyä, jos vaikka kuntokin kohenisi salaa siinä sivussa.  Ollaan me yritetty yhdessä taas geokätköilläkin, ettei liikunta unohtuisi ihan kokonaan, tai tuntuisi pakkopullalta. Eikä yhteistä tekemistä  ikinä oo liikaa! Muuten oon yrittäny tehdä mielekkäitä asioita, kuten kokkailla ja lukea. Viime aikoina vaan tosiaan nekin on tuntunut puulta, ja siksi oon niin iloinen että odottamani toukokuu  ja nää tulevat tapahtumat on viimein täällä. Kyllä ne ihmeesti vaan fiilikseen vaikuttaa! Tuon "puulta tuntumisen"-vuoksi olen viime aikoina ollut  myös tosi huono tarttumaan blogin kirjoitukseen, ja kieltämättä se on harmittanut itseänikin.  josko tämän virran myötä sekin asia korjaantuisi jälleen...  Allergiaoireiden takia en oo kyllä kokenut olevani vielä kauhean reagoiva, mutta voihan tää kausityyppinen väsymys johtua siitä ja allergialääkkeistäkin.

 

With love; 

-Ninni- 

 

PS. Tähän loppuun on pakko jakaa yksi biisi: 

R.I.P Avicii <3  Onneksi musiikkisi elää ikuisesti. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat