Mä en kovin usein/yleensä/normaalisti halua tehdä pienistä asioista numeroa, tai kehuskella itseäni, mutta onhan tää nyt niin siistii, että pakko jakaa teidän kanssa: Mulla on niin mahtava fiilis, ettei just nyt tuu mieleen mikä vois olla parempaa... Mun tekis mieli hyppiä, laulaa kovaa keskustan kaduilla, ja vaikka mitä muuta :D

 

Tänään oli nimittäin sokerilakon 100:s eli viimeinen päivä, ja oon ihan hitokseen ylpee itestäni et pääsin maaliin asti - se kun ei ollut todellakaan mikään itsestäänselvyys... Silti en kadu päivääkään - en edes niitä vähän vaikeimpia, sillä tää koko projekti (jonka siis aloitin omasta vapaasta tahdosta vähän ennen vuodenvaihdetta, mutta näkyvimmin loppiaisen tienoilla) ja alkuvuosi/kevät on opettanu mulle itselleni itsestäni paljon asioita, niin luonteesta kuin fysiikastakin.

Alunperin koko jutun piti olla vain läppä, sitten siitä tulikin käytäntö, ja sillä oli odottamattomat seuraukset - positiivisessa mielessä. Ja tämä siksi että tänään mä olen myös -10,3kg kevyempi, ja etunumerokin vaihtui puolessavälissä matkaa!! WUHUU! Ja siis mun tarkoitus ei missään vaiheessa ollut tietoisesti yrittää edes laihtua! Vaikkei sitä ulkosesti ehkä näykään (siltä musta ainakin itsestäni tuntuu) niin mä tunnen itseni sisäisesti paljon paremminvoivaksi ja energisemmäksi. Ja ai vitsit miten se on hieno tunne se! Mä myös maistan ja haistan asioita erilailla kuin ennen.

En kyllä usko että tää tahti ja hyvälle mallille saadut elämäntavat tästä kauheesti hiipuu mihinkään, varsinkaan kun tää on saatu näinkin hyvään vauhtiin... Ja kyllä, tiedän että elämästä kuuluu nauttia, mutta senkin voi tehdä niiin monella eri tapaa, ja herkkujakin on monenlaisia. Kaiken kanssa ei tartte vetää övereitä. 

Päätin loppiaisena että jos pääsen milloinkaan tänne asti, niin otan jatkoa ajatellen tässä projektin "2-vaiheessa" toteutukseen herkkujen suhteen sellaisen Ninnin oman "PAKU PIAN" ajattelun; eli "pari kertaa kuukaudessa, pieniä annoksia". Siihen sitten opetellaan seuraavaksi. Mutta nytkun lakkoilu on "virallisesti" ohi ja loppuu, niin jos jotain tekee ihan oikeesti mieli, voin sitten taas hyvällä omalla tunnolla pitää sen herkkupäivän. :)

Näillä fiiliksillä on nyt hyvä lähteä kohti seuraavaa lenkkiä ja sen varrella odottavaa rappustreeniä, sekä tavoitella sitä toista kymppiä josta en ota kyllä turhia paineita, se mikä on lähteäkseen, lähtee kyllä sitten ajallaan. Mutta just nyt tää on hyvä näin. 

Kun itse en peilistä mitään muutosta/eroa näe, niin oli laitettava sitten vertailun vuoksi kuvat vierekkäin. Näiden kuvien välissä on aikalailla tasan 20 viikkoa, eli 5kk. Jostain se (siihen mennessä) hiukan yli 7kg oli kuitenkin ilmeisesti lähtenyt, kun sukulaisetkin totesi mun  hoikistuneen...
Kun itse en peilistä mitään muutosta/eroa näe, niin oli laitettava sitten vertailun vuoksi kuvat vierekkäin. Näiden kuvien välissä on aikalailla tasan 20 viikkoa, eli 5kk. Jostain se (siihen mennessä) hiukan yli 7kg oli kuitenkin ilmeisesti lähtenyt, kun sukulaisetkin totesi mun hoikistuneen...

 

 

 

Tänään me  leipastiin J: kanssa myös loppuun tässä alla näkyvä mirrorglaze kakku, kun tuli tuossa about kuukausi sitten luvattua perheelle että kunnon synttärikakkukahvit juodaan tänä vuonna poikkeuksellisesti vähän myöhässä, sitten kun tää sokerilakko on ohitse. Ja se päivä oli nyt tänään. Olin itse aika tyytyväinen lopputulokseen, siihen nähden että tein tälläisen kakun ihka ensimmäistä kertaa elämässäni. Maku tuntui olevan myös hyvä, sillä kakku sai kaikilta kahvittelijoilta huokailujen jälkeen arvosanaksi 10+ . 

 

With love; 

-Ninni- 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat