ÄTSIIH,  niisk niisk, ätsii niisk niisk. Ätsii...  Noniin.  Nyt ne iski sitte todenteolla, allergiaoireet nimittäin. Viimeiset pari kolme päivää jolloin koivut kuin silmäniskusta muuttuneet ruskeista vihreiksi,  ovat kyllä tuntuneet lääkkeistä huolimatta niin nenässä kuin silmissäkin. 

 

 

Olo on vähän verrattavissa flunssaan, kun ottaa vielä huomioon että allergia vaikuttaa myös ääneen ja ilmenee pienenä päänsärkynä. Mutta siitä huolimatta en valita; onhan tämä ärsyttävää, mutta kun tietää oireiden olevan väliaikaisia ne kestää, ja haluaa keskittyä vain tähän ihanaan lämpöaaltoon.  Joka muuten tuli kuin tyhjästä hellimään meitä heti kuun alussa, ja näyttää siltä että aurinkoa ja lämpöä riittää aina kesäkuun alkuun asti! I -H-A-N-A-A!!!!!  Niin kivaa kun jo kympiltä aamulla on +15 astetta, ja voit lähteä ulos MEKOLLA!  Viime vuonna tähän aikaan meillä täällä Naantalissa oli maa valkoinen,(?!?)  eikä lumisateelle näkynyt loppua. Kyllä tämä nykyhetki on itselleni ainakin paljon mieluisampi. Allergiasta huolimatta mä olen niin kesäihminen. 

Valon ja lämmön lisääntyessä on kuin automatisesti tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona. Ulkoilun yhteydessä taas  on tullut bongailtua kevään merkkejä, välillä jopa vähän "kisaten" J:n kanssa että kumpi niitä näkee ekaksi. J taitaa tässä johtaa, koska ilman hänen huomioitaan en minäkään olisi osaa asioista nähnyt. 

Mä en varmaan ole tässä maassa ainoa, jolle valo ja lämpö antavat ihan erilaista virtaa ja perspektiiviä asioihin, ja niiden tekemisiin/toteuttamisiin. Mielialan nousemisesta puhumattakaan.  Alkuvuosi on vaatinut multa normaalia enemmän kärsivällisyyttä, itsehillintää/kuria, hermoja ja jaksamista.  Näiden asioiden suhteen mua koetellaan tulevaisuudessakin, mutta nyt tuntuu että hetkeksi voi höllätä kaikkea enemmän & vähemmän  stressaavaa arkimurhetta.  Se on jotenkin vapauttava fiilis, vaikkakaan en vielä pääse lähellekään sitä tavoittelemaani "Elä hetkessä"- moodia. Edelleen tiedän tarkoin mitä tapahtuu 3-6kk päästä. Se on toisaalta ihan hyvä, mutta välillä olisi kiva elää sillälailla spontaanisti, ja katsoa mihin sitten ajautuu.  

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää, aurinkoista helatorstaita! 

 

 

With love; 

-Ninni- 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat