Tänään on 6.12, on päivä, jonka koin nuorempana yhdeksi pitkävetisimmistä, pitkäperjantain rinnalla. Olen jopa ostanut pari kertaa uuden puhelimen 5 joulukuuta, vain siksi että minulla olisi tekemistä seuraavana päivänä - kun sen käyttöä opettelisi. Nykyään tämä päivä ja tänä vuonna järjestyksessään siis 101:nen syntymäpäivä itsenäiselle Suomelle, herättää minussa arvostuksen ja kiitollisuuden kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat taistelleet itsenäisyytemme puolesta -  vaikken voi sanoa olleeni koskaan erityisen isänmaallinen. 

Vaikka näitä asioita pysähtyy miettimään syvällisemmin turhan harvoin, olen kiitollinen siitä, että voin kutsua Suomea kotimaakseni. Vaikka nykyään  tuntuu olevan helpompi arvostella asioita joita pitäisi kehittää ja parantaa jatkuvasti, on meillä paljon hyvääkin. Koulutus ja terveydenhuolto nyt alkuun esimerkiksi. (puhdas?!) Luonto, vesistöineen ja metsineen.  Eikä turvallisuudessakaan kauheasti moitittavaa ole. Näiden lisäksi Suomi tunnetaan maailmalla meidän sisusta, saunasta ja erikoisista ruuistaan, kuten ruisleipä, salmiakki ja mämmi.  Lisäksi mitä tulee rakkaaseen ruokakulttuuriimme, ei saa unohtaa pohjolan marjoja, karjalasta juuriaan juontavia perinneruokia, eikä rehellistä koskenkorvaa. :D 

Tutuksi maatamme tekevät hyvän brändäyksen myötä myös Lappi, sekä useat tunnetut merkit, joista merkittävimpiä ovat varmasti Marimekko, Iittala, Fazer, Fiskars ja Nokia. Kaupungeista omasta mielestäni nostaisin paitsi kotikaupunkini Naantalin muumeineen, ja Tasavallan presidentin kesäasuntoineen, niin  myös Suomen Turun, sekä pääkaupunkimme Helsingin. 

Mutta millaisia me maamme kansalaiset, eli suomalaiset olemme? useasti kuvailemme itseämme ujoiksi, karuiksi ja omaa rauhaa rakastavaksi ihmisjoukoksi, Karusta en tiedä, mutta nuo kaksi muuta voin allekirjoittaa. Loput ominaisuutemme riippuvat kai vähän tilanteesta ja ympäristöstä. Joka tapauksessa arvostan sitä, että saan elää ja asua Suomessa, vaikka välillä nykyisen hallituksen ja eduskunnan tekemät päätökset, vanhusten ja vammaisten kohtelu, kela tai maamme yllä pääasiassa lähes koko vuoden vallitseva pimeys ketuttaisikin.  Meillä on hyvä ja vahva maa, joka on hyvää vauhtia yrittämässä muuttua vieläkin paremmaksi. Kiitos siitä sotiemme veteraanit. 

Minun ja J:n itsenäisyyspäivä on koottu vain murto-osasta perinteitä; Aamupäivästä katsotaan tuntematon sotilas - tai siis J katsoo,  minä sivusilmällä seuraan muun touhun ohessa.. Olen tasan kerran pakottanut itseni katsomaan sen  alkuperäisen vain yleissivistyksen takia. Yläasteella kun äidinkielen opettajani  antoi kirjan luettavaksi sain tasan 3 sivua siitä luettua kuukauden aikana, ja totesin ettei se kirja ollut minua varten. Sen sijaan mun on kuultava Finlandia-hymni. Se on niitä harvoja kappeleita, jotka saa mussa aikaan kylmät väreet joka kerta.  

Tuntemattoman päättyessä aletaan yleensä tekemään ruokaa, yleensä jotain vähän juhlavampaa. Tänä vuonna ois tarkoitus tekaista pippuripihvit punaviinikastikeen kera, sekä kermaperunoita ja salaattia rinnalle. Jälkiruokana piti olla kinuskikakkua, mutta päädyttiin hieman vaatimattomampaan, ja näin ollen kahvin kanssa nautitaankin nyt joulutorttuja ja Pandan Suomi mustikkakonvehteja. Illalla sitten poltetaan symbolisesti kahta kynttilää, ja "arvostellaan" taas Linnan pukuloistoa, niiltä osin kun muistetaan sitä katsoa. Se ei ole ikinä ollut mikään "pakollinen" juttu meille kummallekaan. 

Sen sijaan asia on kummankin mielestä näin;

 

"Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.

Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.

Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.

Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.

Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen" 

 

Joten onnea, 101-vuotias Suomenneito!

 

With love;

-Ninni 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat