Katselin tänään aamupäivällä eilisen "Kaappaus Keittiössä"-jakson, koska menin eilen nukkumaan  sen verran aikaisin (harvinaista, mutta totta.) sen verran ajoissa, etten nähnyt sitä suoraan. Jakso  sai minut melkein "hyppäämään" ruudun toiselle puolelle.

 

Ensinnäkin iso hatun nosto siitä, että Kape on ottanut ohjelmaan mukaan tuollaisen paikan kuin Ihme&Kumma. Kaikille ohjelmaan mukaanpäässeille  valituksi tulo on varmaan iso juttu, mutta uskoisin että  Ihme&Kumman väelle sen olleen vielä  erityisen moninkertaisempi ilo. Huomasin koko jakson ajan miettiväni, että missäpäin Saloa tämä paikka mahtaa olla, kun en ole edes vahingossa siihen kaupungin katukuvassa törmännyt kun siellä on sillöin tällöin käynyt.   Paikan jengiä en tunne, mutta televisiossa nähdyn perusteella, heillä on hyvä yhteisöllisyys ja meininki siellä. :)  Kaappauskin onnistui mielestäni hyvin, mutta  mieliin painautui keskustelu työnsaannin merkityksestä, - pystyn samaistumaan kaikkeen siihen mitä keskustelun aikana tuotiin esiin niin Ihme&Kumman jengin toimesta, että Kapen pohdintojen suhteen. (Jakson kohta 20:38 eteenpäin) 

 

"Mun henkilökohtainen mielipide on... Mä palkkaan... Mun palkkaus perustuu aina siihen että mä palkkaan hyvän ihmisen. Mulle on ihan sama, vaikka sen cv olis 4 sivuu pitkä, ja siellä olis kaikki michelintähden ravintolat, tärkeintä on olla hyvä ihminen"  

Kun Kapelta kysytään että miten hän määrittää hyvän ihmisen, vastaus kuuluu seuraavasti; 

" No mä tarkoitan hyvällä ihmisellä sellasta että tota siis ihan perus; sano kiitos, sano moro, tuu ajoissa duuniin, oo tunnollinen, oo rehellinen, oo avoin. Ei, mä en tee mitään sellasella ihmisellä, joka on maailman paras kevätsipulin pilkkoja.  - Mut jos sill on pikkusen pissaa tuol korvien välis,   nii en mä tee sellasel jätkäl tai mimmil mitään. Niitten pitää olla, niitten pitää pystyy toimii yhteisössä, niinku tekin, ei kukaan pärjää yksin tuol keittiössä, meit oli tänäänkin viis tuol keittiössä..." 

 

 

Erityisesti tämä Kapen lause ruokapöydän äärellä sai minut reagoimaan niin, että olisi tehnyt mieli etsiä heti Kapen numero, ja kilauttaa turkulaiselle kokille;  "Hei täällä olis yks hyvä tyyppi vailla töitä, otatko mut messiin?" Tolla periaatteella olisin hälle nimittäin täydellinen työntekijä, sillä täytän kaikki "kriteerit" 

En silti voi olla miettimättä, että sanoiko hän noin vain koska "niin kuuluu" , vai tuliko se ihan puhtaasti sydämestä... Samaan aikaan muistan jostain lukeneeni/kuulleeni, että samainen herra on joskus todennut ettei naiset voi ikinä olla yhtä hyviä kokkeja kuin miehet. Haluaisin myös kuulla vihdoin perustelut tälle aikoinaan somekohun aiheuttaneelle väitteelle. Toki ihmisillä saa ja pitääkin olla omia mielipiteitä, mutta mulla on kokoajan hirvittävä halu muuttaa tämä asenne. 

 

With love, 

-Ninni- 

 

PS, Kape; jos päädyt ikinä lukemaan tämän jutun, se soitto sulle ei ollut läppä. Jos oikeasti ajatusmaailmasi on tuollainen, kuin ohjelmassasi annoit ymmärtää ;) 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

32-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Heinäkuu

Kategoriat