Sellainen olen minä nyt toista päivää. Vietin eilen (TYKS) Dentalian leikkauspöydällä pienen tovin, ja heräämössä muutaman tunnin. Viisurit multa on poistettu kaikki yhtäaikaa nelisen vuotta sitten, mutta tällä kertaa poistettiin vasemmalta ylhäältä  takahammas. Se oli minun itseni lisäksi lääkärilleni haaste hoitaa ja pitää puhtaana, joten lääkärin ehdottaessa poistoa, näytin sen kummemmin peukkua asialle. Mitään haittapuolia ei poistosta tulisi, päinvastoin joten miksipä ei. Jatkossa on sitten yksi huoli vähemmän. 

Hampaanpoisto  operaationa hoituisi  muuten ihan  omassa terveyskeskuksessakin, mutta mulla on syntymämerkin takia suurempi verenvuotoriski, sain lähetteen hammasklinikalle. Kävin näyttäytymässä siellä pari päivää ennen joulua, ja mulle soitettiin jo 3 päivä, että "heti huomenna pääsisit leikkauspöydälle jos tahdot".  No, se tuli vähän liian nopeaa, koska piti miettiä millä liikun paikan päälle, ja kenet saan saattajaksi kotiin jne. Joten pari päivää myöhemmin sain uuden puhelun, ja ajan eiliselle. :) Olin yllättynyt kuinka nopeasti tämä kävi, olin  nimittäin aivan varma, että joudun odottamaan aikaa vähintään sen kuukauden. 

Mä jännitän todella harvoin ja tosi vähiä asioita, mutta aina kun kyseessä on kasvojen alueelle tuleva/tehtävä toimenpide, mä haluan olla ns tiedottomassa tilassa.  Aivan sama mitä kaulan alapuolella operoidaan, mutta kasvojen kanssa en halua ymmärtää mitään. Tämän takia esitin jo toiveen nukutuksesta puhelun aikana, ja hoitaja puhelimen toisessa päässä sanoi että se olisi niin lyhyelle toimeenpiteelle ehkä liian raju juttu. Hän ehdotti kuitenkin sedaatiota, eli ns kevyttä unta/humautusta rauhoittavien lääkkeiden avulla. Se kävi minulle, sillä minua ei ahdista eri instrumenttien kolina, vaan lääkäreiden puhe josta en ymmärrä itse mitään. Vaikka rakastan sairaalasarjoja on eri katsoa niitä kuin olla itse potilaan roolissa.  Hätäännyn helposti  jos olen oudossa ympäristössä,  enkä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikkei minun potilaana ollessa ei tarvitsisikaan tietää alan miettiä asioita liikaa.  Sedaatiossa rauhoittavat lääkkeet laitetaan kanyylin kautta aiheuttaen uneliaisuutta ja muistamattomuutta, mikä minunlaisien jännittäjätyyppien suhteen on erittäin hyvä asia.  

 

Ohi on. Poskea kuumottaa, muuta kroppaa paleltaa.
Ohi on. Poskea kuumottaa, muuta kroppaa paleltaa.

Itse toimenpide ei vienyt kauaa, mutta sitä ennen saatu esilääkitys vei hetken ennenkun alkoi vaikuttamaan ja  jouduin olemaan myös heräämössä hetken aikaa tarkkailtavana toimenpiteen jälkeen. Sedaation takia en saanut syödä aamulla mitään, enkä siis ennen kotiintuloa (olisikohan ollut klo 17..?!)  ollut laittanut suuhuni mitään. Aamulla oli kyllä yllätävän helppoa olla syömättä 6 tuntia, mutta muutaman minuutin siinä ennen saliin menoa aloin näkemään ja haistamaan jokapaikassa ruoan. :D EI KIVAA! Nälkä oli kahta isompi kotiinpäästyämme (J toimitti saattajan virkaa, kuten ehkä jo arvasitte) mutta 2h syömiskielto piti minut edelleen aisoissa.

Vasta iltayhdeltätoista uskaltauduin kokeilemaan syömistä omatekoisen smoothien, ja pienen palan pehmeää kauraleivän parissa. Otin apteekista hakemani lääkkeet, (antibiootti +kipua lievittävä särkylääke)  ja niiden voimalla nukuinkin sitten kevyesti 13,5tuntia putkeen, heräten tänään klo 15:00. Mitään varsinaista lääkepöllyä näistä lääkkeistä ei onneksi tule, mutta väsyttävät yllättävänkin paljon. Saa nähdä, teenkö seuraavaan viikkoon muuta kun nukun... Toivottavasti. Mutta jollei minusta kuulu, niin tässä syy ;) Iso kiitos nopeasta palvelusta ja turvallisesta ja hyvästä hoidosta juuri minua hoitaneille lääkäreille ja hoitajille Dentaliassa. <3 

 

With love; 

-Ninni 

 

PS. Kattokaa, kuinka kaunista Naantalissa nyt onkaan <3 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat