Hyvä ystäväni oli eilen pitkästä aikaa meillä istumassa iltaa, ja ihastelemassa vihdoin valmiiksi saamaamme uutta sisustusta. (josta muuten tuli ajattelemaani parempi! <3) Tuttuun tyyliin puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä, ja loppuillasta havahduin asiaan, miten hyvin meillä J:n kanssa ja mulla itselläni  on asiat, vaikka jotain isompia "perusjuttuja" kummaltakin ystävän kanssa uupuu. Toki on olemassa monia asioita, joista olen vähän harmissani, hieman, siis ihan hieman kateellinen toisille, ja välillä jopa surullinen, mutta silti  olen pääasiassa tyytyväinen elämääni ja sen mukanaan tuomiin juttuihin.

Oli niissä sitten ripaus haastetta, pelkoa, koettelumuksia tai ihan vaan pelkkää tasaista menoa. Olen hyvin onnekas ja onnellinen kaikesta sitä mitä elämä on vastaan tuonut - ja uskon että myös siitä, mitä on tulevassa on vielä vastassa. Siitäkin huolimatta että välillä tuo usko horjuu. 

En ole voinut vaikuttaa siihen millaiseksi olen tähän maailmaan syntynyt, mutta voin vaikuttaa siihen millaista elämää elän. Olen saanut synnynnäisestä sairaudesta sekä rajoitteesta huolimatta vaikuttaa paljon itse omaan elämääni. Tehdä valintoja, jotka ovat vieneet vuodesta ja tilanteesta toiseen, ja siihen mitä elämäni nykyään on. Monta kertaa olen miettinyt että "luojan kiitos minulla toimii aivot. Onneksi diagnoosissani ei ole mitään ymmärryksen puutteita" vaikka välillä ihmiset (jotka eivät minua tunne) saattavat kuvitella niin minut nähdessään. Olen kiitollinen siitä että minun on annettu/olen saanut tehdä valintoja itse ja olen saanut/joutunut kokemaan myös ne virheet joita olen 30 vuoden aikana tehnyt. Kiitollinen siitä että minulla on ollut ja tulee olemaan jatkossakin mahdollisuuksia. Juuri tuo itsemääräämisoikeus on ollut se asia, joka on tehnyt elämästäni  moninverroin rikkaampaa. Asia joka todistaa että tuli eteen mitä vain, minä pärjään. Välillä vahvalla luonteellani, välillä muutaman tukipilarin turvin mutta kuitenkin.

Olen joka kuukausi iloinen siitä, että vaikka mun elämä pyörii loppujen lopuksi  (melko)  paljon rajoitteiden ympäröimänä ne rajoitteet eivät ole olleet kovin usein esteenä millekään mitä olen ollut aikeissa tehdä. Monet jutut ovat sovellettavissa tarpeisiin, ja lähes aina niihin tarpeisiin on vastattu. Mulla ei ehkä vielä ole työpaikkaa, tai lapsia.    Mutta silti mä pärjään, ja elän tasapainoista  elämää. Suurilla, realistisilla unelmilla varustettuna. 

Jokaisella tapahtumalla on oma tarkoituksensa, ja aikansa. - ilman huonoa ei voi tulla hyvää. Ilman pettymystä ei ole riemua ja ilman epäonnistumisia ei ole onnea. Elämää emme voi käsikirjoittaa, mutta yritetään olla kiitollisia sitä mitä meillä on.  Juuri nyt.

Näiden vähän liiankin syvällisiltä vaikuttavien ajatuksien siivittämänä on hyvä aloittaa uusi viikko.  Tajusin vain eilen, että välillä pitää muistuttaa itseään että elämästä pitää ottaa kaikki irti, ja nauttia silti täysin rinnoin ihan vaan arkisistakin asioista. Niistä jotka eivät vaadi rahaa, mutta ovat silti arvokkaita. 

 

 

With love;

-Ninni-  

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat