Keskikesän juhlaa eli juhannusta juhlistettiin viikonloppuna, ja tänä vuonna sitä vietettiin ihan tutuissa kotimaisemissa pitkästä aikaa. Alun perin meidän piti J:n kanssa olla vaan kaksin, mutta suunnitelmat saivat pienen, positiivisen muutoksen, kun hyvä ystäväni A tuli luoksemme yökyläilemään. Emme ole A:n kanssa ehtineet/pystyneet näkemään pitkiin, pitkiin aikoihin, joten hänen vierailunsa oli enemmän kuin mieluinen. Vanhempanikin kävivät nopealla visiitillä, kun pyysin heidät jo perinteeksi muodostuneille mansikkakakkukahveille aattopäivänä.  Pääasiassa juhannuksemme meni siis rennoissa, melko rauhallisissa tunnelmissa hyvän seuran ja ruuan&juoman parissa.

 
 
 

HULA HULAa me ei ehditty tanssimaan ihan sinne asti mihin piti, mutta matkalla määränpäähämme (joka kantaa muuten juhannukseen niin osuvaa nimeä kuin Rakkaudenpolku) otimme A:n kanssa kevyen tanssiaskeleen jos toisenkin. Naantali, kesä ja merelliset maisemat. Kun tuon yhtälön saa jakaa parin rakkaan tyypin kanssa, ei sitä kaipaa oikeastaan mitään muuta ainakaan tänä juhannuksena. Aurinko ilostutti paisteellaan, ja lämpöasteita oli juuri sopivasti. Illan hämärtyessä Kuparivuorella jokavuotiseen tapaan roihuava kokko lämmitti tyytyväisiä juhlioita myös. Presidenttimmekin kokko näytti vastarannalla jotenkin entistä juhlallisemmalta tänä vuonna,  enkä osaa selittää syytä. Ehkä se on vaan se fiilis. Ja kesä. Tai sitten vaan yksi boolilasillinen liikaa :D.  

 

Juhannuspäivän olot eivät olleet kauhean tukalat (ihme!) mutta huomasi kyllä että edellisenä päivänä ja menneenä yönä oli oltu nauttimassa muustakin kuin kesästä. Vilvoittava kesäsade huuhteli luontoa, joten kauheasti ei harmittanut ettei jaksanut erikoisemmin tehdä mitään. Hukkuneita omiin korviini ja tietooni mitä uutisia seurasin niin oli mielestäni yllättävän vähän, (hyvä!)  mutta ne vähätkin liikaa. Me, ja meidän suurin osa kavereista on hengissä, ja kaikilla oli ilmeisesti ollut ihan hauskaakin. Peukkuja siis sille. 

Juhannus oli ja meni, ja siitä on jo jotenkuten selvittykin, joten nyt on aika mennä kohti uusia  tulevia rientoja; viikko on hyvässä vauhdissa ja on toki paljon arkiaskareitakin  sekä väliaikaisia vastuutehtäviä (naapurin kissanvahtina olo) tehtävänä, mutta  tulevana perjantaina suunnataan keikkailemaan Naantalin Kaivohuoneelle, nähdään luultavasti sukulaisia, ja viimeistellään se pieni puuttuva nurkkaus makuuhuoneessa. Sen jälkeen alan avaamaan kotimme uutta ilmettä vihdoin teillekin tänne blogiin huone huoneelta, joten malttakaa vielä hetki.! ;) 

 

With love; 

-Ninni- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Näppiksen takana kirjoittelee; 

31-vuotias harvinaisen sairauden kanssa elävä nainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, musiikkia ja kaikkea kesään liittyvää rakasta avomiestään unohtamatta. Nainen joka unelmoi suurista, pitää kaikesta tyttömäisestä ja ihastuu ja innostuu välillä asiasta kuin asiasta liiankin kanssa. Mutta ennenkaikkea ihminen jonka toinen nimi voisi olla aitous, ja joka haluaa kyseenalaistaa juttuja ja haastaa itseään mahdollisimman useasti, mahdollisimman monipuolisella otteella. Ihan vaan "pisaran verran"

Tervetuloa moninaiseen arkeeni!

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Heinäkuu

Kategoriat